Enempi yksilöominaisuus kuin rotukohtainen, tiedän monenkin eri rotuisia yksilöitä jotka vetävät tarvittaessa hirven parempaan ampumapaikkaan. Toki jonkunrotuisilla tavallisempaa kuin toisilla.
Omistani vanhempi oppi homman jo alle 2-vuotiaana (~10 kaadolla), vetää hirven ampumatilanteessa tappohollille hyvin usein. Parhaimmillaan onnistuu ohjailemaan hirven 200-300 metrin päästä isännän viereen, ja varmasti tarkoituksella koska onnistuu niin usein. Liitekuva tapahtumasta, jossa haukkui hirveä karhunpyynnissä. Ei suostunut alkusyksyn kiihkossa lopettamaan käskystä, ja lopulta toi muutaman tunnin hieromisella 300 m päästä nuotion viereen, jossa olin odottelemassa koiran kypsymistä. Puidenteko ja savunhaju paljastivat sille sijaintini. Joissain tilanteissa joissa en halua sopimatonta hirveä ampua mutta olen hyvin lähellä, koira mielestäni aivan selvästi jopa kääntää hirven toiseen asentoon ja odottaa toiveikkaana laukausta. Kokenut koira huomaa yleensä ihmisen läheisyyden paljon ennen haukuttavaa.
Nuorempi, pöljempi ja sitkeämpi koiristani (koemielessä parempi ja mallia KVA) alkoi oppia hirven vedättämistä edes lyhyemmällä matkalla vasta 5+ iässä. Edes kymmenien saati satojen metrien vedätyksestä ei ole puhettakaan, se ei vaan älyä eikä osaa. Että yksilöllisiä nämä erot tässä asiassa minun mielestäni on, ja epäilen että vahvasti liitoksissa koiran äo-määrään. Kokemuskin opettaa, positiiviset palkitsemiset vahvistavat tietynlaista käyttäytymistä myös metsästyskoiralla. Tieteellisiä todisteita ei ole, mutta omat silmät näyttäisivät tämmöistä myös muiden kuin omien koirien osalta.
Sitten oli hirvenkäsittelytaitojen ohella otettu puheeksi jalostusasiatkin.
Siksipä nykyinen liiallisesti yksipuoliseen haukkukoetoimintaan perustuva laikojen jalostus ei mielestäni parhaalla mahdollisella tavalla turvaa laikojen erikoislaatuisen luonten ja yhteistyökyvyn säilymistä.
Nyt pitää tiedustella Heikiltä, että jos ei kerran haukkukoetoimintaan, niin mihinköhän perustuva laikojen jalostus takaa parhaalla mahdollisella tavalla laikojen erikoislaatuisen luonteen ja yhteistyökyvyn säilymistä? Laitetaanko ehkä jokainen astutuspalstalle ilmoituksen jättävä nartunomistaja täyttämään arviointilomake, jossa hän itse pisteyttää koiransa erikoislaatuisen luonteen, yhteistyökyvyn ja metsästysominaisuudet?
Minusta ongelmana on se, että eri ihmiset arvioivat oman kokemuksensa ja omien kykyjensä sekä tarpeidensa pohjalta samantasoisen koiran (varsinkin omansa) suorituskyvyn hyvin eritasoisesti ja hyvin erilaisilla adjektiiveilla. Siis perin subjektiivisesti. Ja sitten on vielä nämä (ei niinkään harvinaiset) kasvattajat, joille jopa koiranjalostushommissa on tosiasiallisesti raha määräävin tekijä eikä mitkään ”roduneteenpäinvientihöpötykset”. Kun katsoo vuosittaista listausta astutetuista nartuista, minun mielestäni ”liiallisen yksipuolinen haukkukoetoimintaan perustuva laikojen jalostus” ei ainakaan vielä ole polttavimpia ongelmia laikasektorilla.