Ja vielä:
Ihannehan olisi, että kaikki nuo Heikin mainitsemat hienot laikan ominaisuudet säilyvät perimässä. Oppimiskykyään käyttävä laika täyttäisi jokaisen metsästäjän toiveet, karhumies saisi karhukoiran, hirvimies hirvikoiran ja pienriistaa pyytävä siihen sopivan koiran. Lisäksi parhaat yksilöt pystyisivät toimimaan monenkin eri riistan kanssa, isännän toiveiden mukaan.
Miten se onnistuu, on jo eri asia. Suurimmalla osalla isäntiä on muitakin hommia kuin koiran koulutus. Jos hirviporukkaan lähtee, väkisinkin muu jahti jää vähemmälle. Silloin koiran pääriistaksi muodostuu hirvi, muu on ekstraa. Lisäksi porukan paine voi aiheuttaa harmia. Jos laika "sortuu" jahdissa haukkumaan muuta riistaa, se mollataan. Tämän takia monta hyvää koiraa jää viemättä kokeisiinkin.
Siksi moniriistakoetta voisi olla hienoa kokeilla.
Tämä pitää varmasti paikkansa.
Kaikilla ei ole aikaa, viitseliäisyyttä, taitoa eikä mahdollisuutta satsata riittävästi koiransa kouluttamiseen. Ja varmasti on sellaisia hirviporukoitakin, joissa passimiehen kääkäleet alkaa kätistä ja kitistä, jos koira ei riittävän nopeasti aja heille hirviä nokan alle ammuttavaksi ja kaikki koiramiehet ei sitä kestä kuunnella.
Ja tällaisissa tapauksissa saattakin ehkä olla viisasta suunnata katsettansa johonkin tilanteeseen paremmin sopivaan rotuun. On nimittäin niin, että jos rotua jalostetaan toimimaan pelkästään perinnöllisten ominaisuuksien varassa saavuttetujen hirvenhaukkukoetulosten perusteella, niin silloin rodusta jalostuu hyvin varhaiskypsä ja nopeasti valmis eikä siinä kummoisia kouluutuksia tarvita, kunhan vie metsään. Ja tällä menetelmällä saadaan kyllä nopeasti tuloksia.
Mutta silloin jalostetaan samalla rodun geenipoolista ulos juuri se oppimiskyky ja se tarkoituksenmukainen yhteistyökyky, se monipuolisuus, se isännän tarkoitusten palvelukyky ja mahdollisesti myöskin se hirven paimennuskyky, mikä vielä nykyään on parhaille laikoille ominaista. Näinhän on pitkälle jo käynyt harmaissa ja jämpteissä ja on käymässä karhukoirille.
Toivon hartaasti, että itälaikalle ei kävisi samalla tavalla. Voi olla, että alkuperäisten laikamaisten ominaisuuksien säilyttäminen rodun geenipoolissa edellyttää hieman työläämpää ja hitaampaa etenemistä rodun jalostuksessa ja hieman suurempaa isännän panostusta koirayksilöiden koulutuksessa .
Mutta jos tällä tavoin saavutetaan haluttu lopputulos: laikan säilyminen laikana ja vakka löytää kantensa, elikkä oikeat miehet löytää oikeat koirat, niin menetelmä on silloin onnistunut.