No niin, kissa pöydällä nostattaa näemmä mukavasti keskustelua.
Itse äänestin tätä palstarajausta vastaan, mutten siksi etteikö silmiä ja niveliä olisi hyvä tutkia, vaan siksi että mielestäni muita vielä tärkeämpiä kriteerejä jätetään nyt huomioimatta. Tiedän pari kohtuuhyvää itälaikaa, joilta on lonkat loppuneet kesken iän, mutta ei niitä kovin montaa taida olla. Silmäsairaus on nyt siis diagnosoitu kahdella, valitettavasti huippuhyvällä koiralla. Totta tosin, ettei huonoja koiria edes tutkita.
Tyypillisimmät itälaikojen terveysongelmat eivät ole lonkka- tai silmävikoja, vaan liuta hajanaisia tässäkin ketjussa mainittuja ongelmia joiden riskiä lisäävät jatkuvasti korkeat ss-asteet. Mielestäni astutuspalstalle pääsyn kriteerinä, ja pevisassakin, saisi olla 10% alittava ss-kerroin. Tämä ei kuulemma ole mitenkään mahdollista, koska ainoa hyväksyttävä raja-arvo olisi 6,25%, yhtään sen enempää eivät hyväksy kaikki jaoston jäsenet eivätkä antaisi kennelliitonkaan pevisaan hyväksyä (puhutaan siis samasta kennelliitosta, joka ilman pevisaa rekisteröi koirat vaikka 99% ss-asteella jos vain vanhemmilta rekisteripaperit löytyy!!!). Tällainen ”kaikki tai ei mitään”-ajattelu ei mielestäni vie asiaa eteenpäin, Suomen itälaikapopulaatiolle olisi iso askel parempaan suuntaan jo se, jos ensin saisimme kaikkien yhdistelmien ss-asteen alle 10%. Se 6,25% voi tulla sitten myöhemmin.
Terveysongelmat ovat johtaneet joidenkin itälaikojen päätymiseen ennenaikaisesti monttuun, mutta paljon useampi sinne lienee ennenaikaisesti päätynyt pahasti puutteellisten käyttöominaisuuksien vuoksi. Tai ainakin muuten jäänyt jalostuskäytön ulkopuolelle. Vaikka koira olisi kuinka terve ja komea, useimmissa tapauksissa sen käyttöarvo ja arvo rodulle on mielestäni hyvin lähellä nollaa, ellei koiraa ole mahdollista saada pelaamaan
riittävän hyvin metsässä. Siksipä yksi kriteeri palstalle pääsyyn voisi hyvin olla luokkatulos rodunomaisessa käyttökokeessa (mitkään jälkikokeet ei riitä). Ei tarvitse olla ykkönen, mutta ellei narttu kykene edes AVO-3 tulosta hieromaan muutamalla yrityksellä, ei se kummoinen metsästyskoira voi olla. Aina on poikkeustapauksia, joita voi ja kannattaa jostain erityisestä syystä silti käyttää, mutta tällöin on varmaan tiedossa pennuille ottajatkin ilman mainontatarvetta. Nykyään ne oikeasti
hyvin pelaavat reppumiesten koirat, jotka eivät saa raivattua tietään kokeisiin, alkavat olla todella harvinaisia. Niiden pennut menevät yleensä lähipiirin pennunottajille ilman mitään astutuspalstoja, ja kyllä niitä voi ja kannattaa myös jatkossa käyttää jalostukseen.
Mielestäni lähtökohtaisesti järjestön tehtävä on ajaa koirien etua ja pyrkiä ohjaamaan jalostusta parempaan suuntaan, ei ”tarjota jäsenistölleen tasapuolisesti palvelua” auttamalla lompakon täyttämisessä ja rotua mitenkään eteenpäin viemättömien pentujen kaupustelussa.
Aihe on tärkeä, toivottavasti keskustelu jatkuu mutta pysyy arasta aiheesta huolimatta asialinjoilla, eikä karkaa henkilökohtaisuuksiin ja henkilökohtaisiin syyttelyihin.