Ilmeisesti on niin, että hyvin pelaava koira joutuu useammin myös vaaratilanteisiin. Ainakin Rikun kohdalla on käynyt näin, kaikesta varovaisuudesta huolimatta. Tietysti asiaan vaikuttaa myös se, millaisilla metsästysalueilla joudut metsästämään, onko vesistöjä paljon jne. Onnea on ollut paljon mukana, jotta huippukoiraa en ole menettänyt. Nelivuotiaana Rikun lävisti luoti, joka meni kimmokkeena joko hirvestä tai puusta. Kuin ihmeen kaupalla lavalle osunut luoti ei rikkonut luita vaikka löytyi koiran toiselta puolelta nahkan alta. Ampumahaavan parannuttua Riku pelasi kuin ennen, aivan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.
Eilen Riku meni hirven perässä jäihin. Nytkin oli paljon onnea tapahtumassa. Tutkan mukaan juoksin tapahtumapaikalle. Kun olin noin 100 metrin päässä, kuulin koiran hätäistä kiljuntaa. Onneksi ehdin ajoissa tilanteeseen ja sain Rikun pannasta kiinnin ja vedettyä jäistä kuiville. Ilman apuani koira olisi varmasti hukkunut. Paljon on sattunut, mutta onneakin on ollut tapahtumissa rutkasti.
Eilen kuulin myös iloisen uutisen. Rikun pentu Mosku (Ruotsin tietokannassa) oli haukkunut kolmannen ykkösen ja on nyt näyttelytulosta vaille käyttövalio.