kellä on "syttyny" laika riistalle minkä ikäsenä ?

[Ilkka Kosonen]

1,5vuotiaan Diman ensimmäinen hirvi kaatui eilen 19.10. Pääsin haukkuun ampumaan vasan. On ollut aikaisemminkin haukussa, mutta naapuriseuran puolella. Eilen Dima seurasi kaksi kilometriä hirveä ja kääntyi sitten takaisin. Jatkoimme matkaa, Dima löysi hirven ja alkoi haukun joka kesti n.20min. Pääsin ampumaan vasan.

[TaraP]

Tässä 3,5 vuotiaan Taran toinen vasa, vähän kuva valottui väärin kun ei ollut mukana kuin kännykkäkamera.  Aika nopea oli tämäkin rynnistys. Kohta kuvanoton jälkeen pöllyytettiin vielä paria elukkaa mutta ne olivat tälle noviisille vielä liian liikkuvaa sorttia ja sitkeys ei ”vielä?” riittänyt. Jospa tämä luo toiveita muillekin että hyvää kannattaa myös odottaa.  Sen verran voisi sanoa vielä että meidän porukan hyvät hirvikoirat jämptit ja harmaat oli aamupäivän aikana painuneet kauas naapuriseurojen alueelle hirvineen eikä niitä saatu pois vasta kuin yöllä! Siksipä peliin laitettiin näitä meidän onnenkantamoisia.

[Henna Koljonen]

Dimin eka hirvihaukku oli tuossa lokakuun alkupuolella, eli ikää noin 1,5v. Kyseessä oli hirviporukan mölyajosta karkuun päässyt hirvi, jolla oli kyllä jalat alla. Haukkua oli joitain minuutteja kun hirvi meni rauhallista ravia meikäläisen ohi. Seuraamista ekalla kerralla noin 1km ja uudelleen jälellä usutettuna noin 1,5km. Jälki päättyi rantaan, mutten ole varma lähtikö uimaan. Tämän haukun jälkeen ei ole lintu enää niin kiinnostanutkaan. Jäniksen juoksi lintukokeessa kiinni ja tappoi. Tämän jälkeen on muutama maasto mennyt piloille jänistyöskentelyn takia :/ Toivottavasti pääsisi jäniksen mausta irti vielä...

[AnLa]

Ihmettelen kovasti miksi koirasi pitäisi päästä irti tästä jäniksen mausta. Käsittääkseni olet kovasti tämän monikäyttöisyyden kannalla. Oishan se hienoa kun laika vetäis jänistä täyden erän, olis siinä ajokoira miesten ilmeissä näkemistä kun ilmoittais sen ajokokeeseen.

[Henna Koljonen]

Ihmettelen kovasti miksi koirasi pitäisi päästä irti tästä jäniksen mausta. Käsittääkseni olet kovasti tämän monikäyttöisyyden kannalla. Oishan se hienoa kun laika vetäis jänistä täyden erän, olis siinä ajokoira miesten ilmeissä näkemistä kun ilmoittais sen ajokokeeseen.

Mites se sanonta menikään... "jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, älä sano mitään". Monikäyttöisyys on hyvä asia, mutta se ei ole monikäyttöisyyttä jos koira itse metsästää jäniksiä. Eihän siihän sitten metsästäjää aseineen tarvita. Lisäksi haukkuu vaan sillon, kun on näköyhteys. Joten ei ihan korvaa ajokoiraa.

[Henna Koljonen]

Muuta neuvoa en osaa antaa kuin että jos ja kun koirasi saa seuraavan kerran jäniksen kiinni ja pääset yllättämään sen verekseltään, niin ota jänistä ( kuollutta tietenkin) takakoivista kiinni ja hursi jäniksellä koiraa pitkin korvia sen verran että koira kokee jäniksen epämiellyttäväksi otukseksi.

Unohtui vielä että tuosta eteenpäin kun seuraavan kerran näet koiran merkkaavan jäniksen jäljen ( lumella vaikka) niin kiellä ankarasti niin jospa koira muistaa sen ikävän jäniksen joka tuli päin näköä.

Minusta koira oppii tuossa jäniksellä lyömisessä vaan sen, että kannattaa juosta karkuun jos omistaja tulee luokse kun on jänis suussa. Ei koira niin tyhmä ole, että se luulisi jäniksen aiheuttavan sen lyömisen minkä ihminen siinä selvästi tekee.

Uskoo kyllä jos kieltää jälkeä seuraamasta. Kunnes taas törmätään uuteen jälkeen tai koira löytää jäljen hakulenkillä, etkä pääse kieltämään.

[AnLa]

Mites se sanonta menikään... "jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, älä sano mitään".
Täyttä totta tuokin on, tyhmäkin näyttää viisaalta kun on hiljaa. En vain malttanut pitää suutani kiinni.

[junttieinari]

Kyllä jänis on hankala laikalle. Meillä sai yhden kiinni viime syksynä, siitä se alkoi. Vaikka haukkuu hirveäkin, ei jänistä voi vastustaa. Tänä syksynä nappasi yhden aivan vieressä. Sain pannasta kii kun jänis oli vielä suussa. Tein selväksi, että jänis ei ole haluttua riistaa.
Mutta laika on viisas koira. Sen jälkeen ei ole jänistä enää näytille tuotu, mutta jahti jatkuu... Tutkasta näkee, että taisi pupu pääästä ainoastaan. Kun menen paikalle, koira tulee kuono murassa vastaan. Se on kaivanut saaliinsa mättääseen, pahan päivän varalle.

Näyttää olevan aika vaikeaa päästä jänishimosta eroon, varsinkin kun hirviä on nyt vähän.

[Zamora]

Tänään 8kk Venlalle ensimmäinen hirvihaukku! Oltiin ulkoilemassa ja pienriistaa vilkuilemassa, kun törmättiin ylivuotisen jälkiin. Koira perään ja pian oli kielenkannat auki, tunti hyvältä kuulla tytön haukkua, kun se ei aiemmin ole irronnut. Harmi kun oltiin valtion mailla, niin piti ajaa elukka pois ja ottaa tyttö kiinni. Aiemminkin hyvin hakenut ja puunkin osannut lintuja kohdatessa merkata, mutta vasta nyt siis haukut irtosi. Josko se tästä lähtis

[miku]

Mulla on Sushin kennelistä 2 vuotias narttu länkkäri. Haukkui hirveä puolisen tuntia 8 kk ikäisenä. Harmi ettei saatu kaatoa. Se oli semmonen tilanne että kyseiseltä natulta oli ammuttu just vasa ja emä jäi kiertään siihen lähi alueelle ja huutelemaan vasalle. Vein koiran paikalle ja melkein heti alkoi haukku. Puolen tunnin aikana 4 yhteydenottoa ja aina takasi haukkumaan. Sitten löytyki vasan suoliläjä nii sai natu jäädä rauhaan ja sieltä tuotiin kohta vasan jalkaa ym. näytille. Koiraa oon käyttäny mehtäsä 1-3 kertaa viikossa pyynnin aikana ja lenkkiä on kyllä saanu muutenkin säännöllisesti. Muutama hirvi tilanne on tullu sen jälkeenki. Sattunu niin että ollaan kävelty hirviin pahki. Muutama haukahdus ja sitten isännän jalkoihin kiillottamaan saappaita. Haku on todella surkeaa, näkö etäisyydellä melkein kokoajan, joskus hyvänä päivänä voi käydä jopa 150 metrin päässä. Uuni tuore hirven jälki kun on nii se seuraa semmosen 20-100 metriä ja tulee taas pois. Lintua haukkuu muutaman haukahduksen ja tulee pois. Koko homma alkaa pikkuhiljaa tuntua turhalta. Mehtäsä kun oon ollu niin en oo ite juuri kävelly muutako silloin kun koira on ihan vieressä. Oon vieny monta kertaa koiran samalle pellolle hirvien kans, ja ei muutaku myyräjahti käyntiin, oltiin sitten tuulen alla tai päällä ja matka hirviin ollu yleensä noin 100 metriä... Tai jos sattuu että koira huomaa hirvet, niin 1 haukahdus tai korkeintaan puoli minuuttia varovaista haukkua lähi metsässä ja taas isännän kenkiä kiillottamaan. Meinaa loppua motivaatio. Antakaa hyvät toverit kultaisia vinkkejä mulle että mitä tämmösen kans pitää tehä? Mitä oon tehny väärin? Vai onko vika siinä että pentua hommatessa piti saada äkkiä jostain vaan pentu, ja valinta oli siksi tämä.. Koiran vanhemmista sen verran että jälkeenpäin sain tietää ettei kumpikaan niistä oo toimiva koira. Narttua ei oo mehtäsä pahemmin edes käytetty. Uroskaan ei kuulemma pelaa ollenkaan... Ja tällä mun koiralla on vielä selvä purentavika, mutta se ei kuulemma oikeuta saamaan ostohinnasta yhtään takaisin. Miksi tämmösiä koiria pitää jalostaa?? Teille jotka ootta pentua hommaamassa, niin yhtään oman koirani kasvattajaa vähättelemättä suosittelen että otatte ITSE selvää siitä että mistä mahdollisesti saa semmosen pennun josta saattaa käyttökoira tullakkin. Soittakaa vaikka jalostusneuvojalle ja kysykää häneltä neuvoa.. Missikisat on sitte asia erikseen...

[Laikapoika]

Nämä koira hankinnat ovat monesti aika arpapeliä, kuitenkin jos kahtelee pentujen sukutauluja ja sieltä löytyy hyviä koetuloksia useammassa sukutaulussa, näistä on sitten suurempi mahollisuus saada se toimiva koira.

[Rupla]

Lääkkeitä tuohon tasan kaksi, seurakoiraksi joko itselle tai jollekin muulle(oletan että luonne on kotiväen mieluinen), toinen lääke on että annat sen luotettavalle kaverille joka laittaa sen opettelemaan hakua. Meiltä on jokunen lähtenyt opetteleman hakua, ja varmasti on vielä koulutus kesken kun eivät ole kotia osanneet.

[Taiga]

Miku, meiltä löytyy samanlainen, mutta vain itäinen versio (kohta 3-vuotias). Vielä edellis syksyn sen kanssa kiristin hermojani metsässä, mutta tulin siihen lopputulokseen, että koira jää toimittamaan seurakoiran virkaa ja otan uuden pennun kasvamaan (ja koepalkituista vanhemmista, ettei jää ainakaan suvuista kiinni. Kiinnitä erityistä huomiota narttulinjaan!). Kummasti helpotti tuo päätös ja nyt voi suhtautua tuohon koiraankin aivan eritavalla kun ei ole mitään paineita sitä kohtaan. Eli samaa mieltä Ruplan kanssa. Ja mielestäni, jos seurakoiraksi antaa jollekin muulle niin steriloi ensin koiran ja ottaa toimenpiteen verran maksua koirasta. Ettei nämä haukkumattomat missään tapauksessa päädy pennutuskoneiksi minnekään.

[Kartza77]

elä sie huoli.. mulla on kans Sushin länkkäri... mukavahan se koirana on ja kauhia ajamaan kettua,jänistä ja kaikkia tassu elukkoja. ammuttu kaks hirveä,varmaan kymmmenen jänista ja kettua molempia. karhua haukku vahingossa.lintuja haukkuu,tai no..ei vartin haukku vielä haukku ole. se on sellainen haukkuva ylös ajava koira  mutta toimivaa siitä et saa, oon koittanu sitä 4vuotta.  ´
vuomeksi sanottuna vituttaa koko kenneli. pitäs saaha joku pakko lakkautus.
 

[Uge]

Ei kyllä kovin lupaavalta vaikuta.harmi kun menee rotu pilalle kun astuttavat mitään tekemättömillä vanhemmilla.rahan kiilto silmissä.huijaavat ihmisiä ja varsinkin aloittelevia.minulle kävi samoin otin vain itälaikan jälkeenpäin selvisi että emällä ei tehnyt mitään.ei tietenkään kaikista tule metsästyskoiraa vaikka olis miten hyvistä suvuista.ja tietenkin pitäähän koiran metsää saaha.saiskohan länsi ja eurolaikoihin uutta verta, rajan tuolta puolen pitäs vain saaha luotettavilta tyypeiltä. se on vaan joillakin että se pitää saaja se oman koiran  suku jatkumaan, vaikka olis parempiakin tarjolla.ymmärrän kyllä että laikojen kapeat sukulinjat että joskus kannattaa yrittää että jos tuo periyttäs.itälaika puoli näyttää ihan hyvältä ,hyviä narttuja on tullut lisää.