kellä on "syttyny" laika riistalle minkä ikäsenä ?

[jarhum]

juu vois alkaa vaikka näin et mulla on 3-vuoden ikänen uros länkkäri on ollu lyhyitä haukkuja niin linnuille kuin hirvelle ,,, mut  näyttää vaan et se isäntä kiinnostaa enenpi.  oon tullu siihen pisteeseen ,et jos meinaan jaksaa sitä mukana "kulettaa" ni tarttis tietää saako siihen enää syttyä mistään ? vartio koirana on kyl mitä mainioin  ei tuu kyl vieraat pihaan pahoilla ajatuksilla  . nii ja voiko tämmönen isäntä keskeinen laika vielä sopeutua uuteen perheeseen ? koira on kyl komia ja raamikas ,,ei hennois alkaa luopumaan  . 

[Henna Koljonen]

Juu, ajattelin nyt oman kokemuksen ja näkemyksen mukaan yrittää vastailla. Meillä koira on/on ollut hyvin samantyyppinen haukahtelija. Hakulenkit on ihan hyviä (paitti nyt viime vloppuna oli kyllä ihan P:stä) Mutta esim hirven seuraaminen ei pitkään kiinnosta. Tilanne parani huomattavasti ensimmäisenä syksynä ekan supikaadon jälkeen. Sen jälkeen oli upeata toimintaa hirven kanssa. Harmi kun hienoihin tilanteisiin ei silloin saanut sitä hirvikaatoa. Jota siis edelleenkin odotellaan... Ei oikein jää hirvet seisontahaukkuun. Onko lie koirassa vikaa vai hirvissä Ootko ampunu koirallesi mitään riistaa?

[lellu]

Terse

Täällä kohta 5 vuotias uros jonka kehityksestä seuraavaa:
Ensimmäisenä jahtisyksynä haku huonoa n.300m pistoja ja takaisin, hirville päästessä oli arka ja haukut siitä johtuen huonoja. Seuraamiset parhaimmillaan parin km:n luokkaa.

Toinen syksy kehitti hirvityöskentelyä. Alkusyksyn haukut hyviä n.pari tuntisia ilman yhteyksiä mutta niistä kun ei kaatoja saatu niin alettiin tulla isäntä uskolliseksi. Karkkojen seuraaminen parani huomattavasti n.5km:n. Pysäyttäjänä aivan erinomainen, yleensä ei enempää 400m hirvet kulje ellei lähde peltoja halkomaan. Haussa ei kehitystä edelliseen. Syksyn aikana muutama haukahdus linnulle. Supivietti aukesi ja jahdin tiimellyksessä saatiin 5 supia. Toki hirviäkin kaatui mutta ei puhtaaseen seisontaan.

Kolmas syksy oli supi voittoinen (19kpl). Oppi itse nitistämään haukkumatta ettei jahti häiriinny.Haussa ei paljon kehitystä vaan pikku lenkkejä ja jos hajuja tuli niin sitten mentiin. Sanonta "huono hakemaan, hyvä löytämään" puhuu puolestaan. Seuraaminen sitkistyi edelleen n.8km:n asti.  Haukulta pitää isäntää käydä katsomassa n.puolen tunnin välein.

Neljäntenä syksynä alkoi haun puolella kehitys. Lenkit parhaimmillaan puolesta tunnista tuntiin. Paras haukku oli n.4 tuntia ilman yhteyksiä kolmen kilsan työskentelymatkalla josta matkalla sain kipattua vasikan koiran sitä huomaamatta.

Ja nyt syksynä haku on jatkunut hyvänä ulottuen lähes 1,5km:n asti edellyttäen että minä pysyn paikallani. Jahti meillä alkaa vasta kuun puolivälissä joten toiminnasta ei vielä oikeen tiedä.

terv. Marko & Almir
 

[syfilis]

Oma koira kans supille aika armoton. Jäniksestä turhan paljon kiinnostunut ajaa hyvinkin sen puoli tuntia ääneti,sai yhden kiinni ja siitä innostui enemmän. Pisti siitä puolet napaansa.Samoin kävi pyylle,minkä nappasi kiinni.Lintu reissulla kuusamossa haavoitin metsoa.joka lensi vielä n.500 metriä ja koiruus löysi sen ja pisti senkin napaansa Koirani haku myös aika onnetonta,mutta kun hirvet löytää niin ei isäntä paljon enää kiinnosta ei tule välillä pois, viime viikolla kokeilin hirville niin 7 tuntia tuo siellä viihtyi . Mutta meidän porukalle on suht pienet mettä pläntit että kyllä tuollakin haulla pärjää.

[junttieinari]

Mun narttu on saman ikäinen ja vinkeet ihan samat kuin sulla jarhum. Löytää kyllä hirvet, jos mennään tiukasti vastatuuleen. Muuten ei päästä tarpeeksi lähelle. Ongelmahan on ollut se, että kun löytö tulee, hirvi tietää jo minusta ja pakenee. Koira seuraa max. kilsan ja tulee takaisin.

Tänään löysimme eilen haavoittuneen jalkapuolimullikan. (uskottiin laukauksen menneen ohi, kun ei sitkeästä etsinnästä huolimatta löytynyt yhtään verta, eikä pelikoiratkaan löytäneet). Lähdin kuitenkin vielä aamulla haravoimaan aluetta. Koira haki tuulen puolella, itse istuskelin kallion päällä. Vartin lenkin jälkeen koira tuli luokseni ja nousin seisomaan. Samassa 50 m tuulen alla pusikko rytisi, haavakko nousi jaloilleen makuuksilta ja lähti konkkaamaan poispäin. Koira perään. Itse kävelin perässä, kun näin että haavakko se on. Annoin koiralle tilaisuuden haukkua, en pitänyt kiirettä. Koira pyöri villisti hirven ympärillä. Viimein haukahteli muutaman kerran ja tuli luokseni. Hirvi vain seisoi 20m päässä risukossa. Usutin koiraa, taisin haukkua jo malliksi itsekin! Tiukassa oli haukku, muutaamaan haukkusarjaan se jäi, kun oli pakko jo lopettaa hirven kärsimys. Koko homma kesti noin 15 min, joten olis siinä ollu aikaa vähän haukkuakin.

Onhan sille nyt yksi hirvi ammuttu sitten... ;DVaikka ei kyllä ollu koiralla siihen osaa eikä arpaa! Koira oli kyllä koko ajan innoissaan, ei ainakaan pelännyt yhtään, mutta tiukkaa on haukun kanssa. Häkissä kissan haukkuminen kyllä onnistuu, ei äänessä vikaa ole!!!

Että semmonen tapaus tämä koira. Aika näyttää, oliko tällä kokemuksella vaikutusta käytökseen. Jos ei, ensi syksynä opetellaan uuden pennun kanssa, joka on todnäk riistaverisempi itälaika...

[Henna Koljonen]

Mun narttu on saman ikäinen ja vinkeet ihan samat kuin sulla jarhum. Löytää kyllä hirvet, jos mennään tiukasti vastatuuleen. Muuten ei päästä tarpeeksi lähelle. Ongelmahan on ollut se, että kun löytö tulee, hirvi tietää jo minusta ja pakenee. Koira seuraa max. kilsan ja tulee takaisin.

Onkohan sitten sama homma meidän koiruudella, kun ei hirvet taho jäädä haukkuun. Löytö liian läheltä ja hirvet pakenee... Eli haku kuitenkin liian pientä ja hirvet jo tietoisia ihmisestä.

[junttieinari]

Noin minä sen oon tulkinnut. Ja kun koiran riistaveret on puuttelliset, se ei seuraa hirveä sen pitemmälle. Kilometrin päässä sille tulee mieleen, että mitenköhän se isäntä siellä metässä yksin pärjäilee...

Mutta jos ei tuo edellä kertomani saanut koiraa heräämään, niin ei mikään!

[jarhum]

laikalle on ammuttu haavikko vasa verijäljille noin 200m heh! mut haukku oli komiaa ja kuuluvaa. supikoira ja teeri .  on ollu kyllä lintuhaukkuja enemmänkin ,mut ei oo kestäny linnut haukkua . ei seuraa lähtevää lintua kauas tulee pian takas . aion kyl treenata ja kahtoo vielä jonkin aikaa (tuleehan pian lumetkin) . on vaan muutama v-tuttava tilanne ollu kun koira on työntäny hirviä aikasa ,,ja on pitäny laittaa toimiva koira jatkamaan . mut ei she  mithään . ennenmin pidän tätä vireää laikaa joka metäl mukana , kun otan pelkän "hirvi" koiran (aikas lyhyt kuiteski metsästys aika)  jos ja jos alkas vielä enenmän "heräämään"

[Henna Koljonen]

Noin minä sen oon tulkinnut. Ja kun koiran riistaveret on puuttelliset, se ei seuraa hirveä sen pitemmälle. Kilometrin päässä sille tulee mieleen, että mitenköhän se isäntä siellä metässä yksin pärjäilee...

Mikähän pentele siinä on, kun koira karkuun pääsee luvattomana aikana niin painelee niin kauas ettei kuunaan oo ollu.  Sitten metälle lähtiessä vapaaksi päästetään niin pyöritään lähistöllä... Reilun vuoden ikäisenä nimittäin koira karkas kesken grillauksen ( ) mökin pihasta ja tuli yöllä vasta omia aikojaan takaisin. Parin kilsan päässä oleva naapurimökkiläinen oli koirasta ainakin havainnon tehny. Eikä oo ainut kerta.

No ei koira oikeestaan jaloissa pyöri yleensä, mut viime kerta oli kyllä pettymys. 5min hakulenkkejä ja melkein koko ajan näkyvissä. Kauhee vauhti oli päällä ja intoa, mut minnekään ei lähteny. No eikai se voi aina onnistua... Mut sais kyllä Onneksi lopuksi teki yhden kunnon haun ja haukahtelikin jotain, mutta ei keretty näkemään mitä oli haukussa. Kampeet oli jo niin märkänä, että piti päästä poijes.

[MKo]

 7kk3pvä oli ensimmäisen hirven kaadon sattuessa.. Nyt 2,5vuotias ja haukkuu kaikki mahdolliset elukat..
Yhdesti käytin alkusyksystä AVO-kokeissa, mutta luulen koirani olleen niin väsynyt kuljettuani sen kanssa kaksi viikkoa karhuja kahtelemassa että luovutti puolta pistettä vaille AVO-3 tuloksen
 Nyt ollut neljän-viiden tunnin haukkuja ja kaatoja tullut lisää joten ilmoitin taas koirani kokeisiin saas nähä miten käy..

Olen ollut huomaavinani ettei kannata haukutta tyhjää hirviä, jos meinaa saada pysymään laikan hirvillä.. Alkusyksynä oli heti muutama pitkä haukku ja kun en ampunut niin haukut lyheni ja ammuin sitten vielä muutamia lintuja haukkuun niin rupesin jo huolestumaan ettei siittä mitään tuu.. Ensimmäisenä hirven mehtuu aamuna, kun passimiehet oli menneet passiin kutsuin koiran pirttiin ja taputin hirvenpäätä seinällä ja sanoin koiralle Hirvi, Hirvi.. sitten löysäsin pellon reunasta koiran irti.. yhden hakulenkin teki n.3min ja sitten ei koiraa näkynyt ennenkuin pääsin ampumaan vasan noin kahden tunnin haukun jälkeen..
 

[junttieinari]

No niin, ei näyttänyt vaikuttaneen se haavakon ampuminen. Koira löysi taas hirven nopeasti n. 500m minusta. Muutaman min haukahtelu ja 300 m seuraamista ja sitten isännän luo niinku ei mitään olis tapahtunut.  Eikä kiinnostanut enempää. Hirvi nähtiin muutama minuutti myöhemmin, kun meni rajana olevan maantien yli, joten hirvi se haukussa oli. Voi voi, ei voi muuta sannoo.

Vaikken ylisitkeää koiraa haluakaan, saisi sitä sitkeyttä vähän enemmän olla kuin muutama minuutti...

[Laikapoika]

Minulla itälaika täyttää maaliskuussa 5v.
Ensimmäisenä syksynä sain koiralleni kaadon ja toiseenkin oli tilanne mutta "sössin" tilanteen.
Siitäpä alamäki alkoi seuraavana syksynä, vaikka kaato silloinkin saatiin(hirvi oli uponnut jäihin).
Ei jääneet hirvet haukkuun, vaikka hakumatkat olivat +-km.
Koira vaan juoksi minkä kintuista pääsi, suoraan hirvien jalkoihin ja sitä ne eivät monestikaan kestä.
Jos hirvi jäi haukkuun, saattoi koira tulla jonkin ajan kuluttua pois sen näköisenä ettei voi vähempää kiinnostaa.
Toisinaan kulki hirven kanssa vierekkäin eikä haukkua kuulunut, tästä oli minulla näköhavainto.

Viime syksynä tapahtui sitten muutosta parempaan, haukulle meno rauhallisempaa ja kaatojakin saatiin.
Vaikka kerran vielä tuli kesken hyvän haukun pois, eikä mennyt enää usuttamallakaan hirven luo.

Nyt olen sitten päässyt seuraamaan oikein läheltä koiran työskentelyä, haku on hyvä ja löytöpaikalle ovat jääneet haukkuun, eikä enää hauku hirviä ns. jaloissa.

Osa koirista vaan tajuaa homman myöhempään, toiset ei koskaan.
Vaatiihan se kärsivällisyyttä ootella vuosia että koira oppii haukulle, joskus vaan niistä myöhään syttyneistä tuleekin sitten tosi hyviä haukkujia.

Nytkin on kkk pentu 12vk kasvamassa, jos sekin oppi vasta 5v. iässä, kerkiää laika olla jo eläkkeellä näistä hommista

Pitää jaksaa vaan ootella ja asustaa koirien kans metässä!

[junttieinari]

Kärsivällisyyttähän se kysyy. Edellisen kanssa kärsivällisyys riitti 4 syksyä. Tällä nyt kolmas menossa...

Tosin ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin: Kolmella edellisellä reissulla on hirvet aina löytyneet. Haukun kanssa on vaan niin ja näin. Pitäs vissiin mönkijä ostaa että ehtis haukulle ennekuin koira tulee pois...

[tikka]

kyllä junttieinarilla on ihailtavan pitkä vieteri, oisko se koiraki hoksannu sen?   ei sitä liian kärsivällinen saa olla jossain vaiheessa se vaan pitää todeta et eipä onnistu ja tehä siitä sitte tarvittavat johto päätökset. minulla se raja tulee vastaan tuola vuoden ja kahenvälissä, siihen mennessä koiran tulee vakuuttaa teoilla et kannattaa vielä ruokkia.

[esukka]

Tulin juuri hirvijahdista ja meidän porukassa on yksi karjalan karhukoira melkein nelivuotias eikä haukkuja vielä ole ollut mutta tänään haukkui niin kuin olisi vanha tekijä.Harmi vaan ei saatu kaatoa koiralle,vähän karkea keli.