Eiköhän länkkärille tepsi samat keinot kuin muillekin roduille. Minusta sen kaadon ei välttämättä tarvitse olla niin tyylipuhdas suoritus, kuin jotkut antavat ymmärtää. Meillä ISL-urkilla (4 v.) oli viime syksynä into kateissa, kunnes tehtiin pienimuotoinen jahti, jossa passimies ampui vasan. Koira oli sitten mukana suolestamassa ja venematkan makasi raadon vieressä. Seuraavalla viikolla käytiin sitten harjoittelemassa maisemiin jääneen emän kanssa ja koira pelasi ihan kuin olisi ikänsä hirviä haukkunut.
Onhan näitä konsteja:
-Haavakkojahti voi sytyttää koiran hirvelle. Tiedän seurueen, jossa koirille ei ole ammuttu yhtään tervejalkaista hirveä, mutta pari haavakkoa kyllä.
-Menet varmalle paikalle passiin koira viereen kytkettynä ja ammut hirven. Sen jälkeen koiran on mukana seuraamassa suolestusta ja nylkemistä jne. Tässä voi olla riskinsä, jos hirven perässä kaadolle tulee toinen koira, joka ajaa sinun koiran pois.
-Pyydät luvan saada käydä yksinään jahdissa, jolloin ei ole paineita pitää passimiehiä tyytyväisinä lyhyillä passituksilla. Siitäkin voi tulla sanomista: "Ajaa hirvet pois meidän metsästysmailta, Sooloilua..."
Itse jos olisin tiennyt, mitä hankaluuksia voi koiran laittamisesta tulla, en olisi sitä laittanut. Tosin ne muutamat kerrat, jolloin ollaan onnistuttu, tuntuvat merkityksellisimmältä kuin esim. hääpäivä.
Ei ne harmaatkaan kaikki ala puolivuotiaina pelaamaan. Vasta olin mukana jahdissa, jossa 3 vuotiaan harmaauroksen omistaja sai koiransa haukkumaan yksinään hirviä ensimmäistä kertaa.
Haku pitäisi koiralla kuitenkin aina olla kunnossa. Harvemmin hirvi jää haukutavaksi, jos löytömatka on alle 200 metrin.
