Kesäkuntoon peleillä ja vehkeillä!

[Nikita]

Suosittelen lämpimästi vaihtamaan sen narun kettinkiin tai vaijeriin aika pian, ei tule muuten kestämään. Samoin springerissä oli ainakin se lukko myös aika onneton, joten vaihdoin sen vähän jämäkämpään.  Narun/vaijerin pituutta kannattaa tosiaan lyhentää n. 30 - 40 cm pituiseksi varsinkin jos juoksettaa valjaissa.

Yhdestä kopiosta on myös kokemusta ja se jousi kesti tasan 200 m...

[Ville]

Itsellä on käytössä jo kolmas springeri, kaikki olleet aitoja ja alkuperäisiä. Vuoden päivät näkyy melkolailla kestävän ja patentteja kiinnitysten suhteen pitää tehdä. Ensimmäisenä naru huis helevettiin ja tilalle sopiva ketju max 40cm, päähän luki joka kestää myös rasitusta paljon, sopivan kokoinen palomieshaka on ihan ok ratkaisu. Omassa juoksutuspyörässä on vielä erillinen ketju koiran pantaan,se on noin 60 senttiä eikä vedätystä sille tule, on vaan varalta jos sattuu valjaat katkeamaan tai ketju pettämään( näinkin on käynyt useamman kerran)  Jousi nuista springereistä näyttää ensimmäisenä olestuvan veltoksi ja toisena isona miinuksena on penkin alle ja taakse kiinni tuleva kiristys, ei tahdo kestää kovin montaa kiristys kertaa ja pultteja saa melkeen joka reissun jälkeen olla punomassa tiukemmalle. 

En tiedä onko minulle sattunut nämä springerit jotain "maanantai erää" mutta jäsäkämpi versio on kokoajan hakusessa, ei haittaa vaikka painaisikin pikkusen enemmän kunhan kestäis etes sen kaksi vuotta.
Toki aika paljon juoksutan koiria ko vehkeellä ympäri vuoden.

[AhVa]

Springeri itessään ei oo kauhean monimutkainen laite ja jos kaupassa olevat aidotkin menee rikki/löysäksi vuodessa tai parissa, niin tekevä kaverihan ostaa kaupasta valmista vähän paksumpaa jousta, ottaa hitsipilllin käteen ja tekee kestävämmän vehkeen....hmmm.. tämähän menee suunnittelun puolelle
Parantamista vois löytyä kiinnittämisestä, narusta sekä jousesta.

[Ville]

Springeri itessään ei oo kauhean monimutkainen laite ja jos kaupassa olevat aidotkin menee rikki/löysäksi vuodessa tai parissa, niin tekevä kaverihan ostaa kaupasta valmista vähän paksumpaa jousta, ottaa hitsipilllin käteen ja tekee kestävämmän vehkeen....hmmm.. tämähän menee suunnittelun puolelle
Parantamista vois löytyä kiinnittämisestä, narusta sekä jousesta.

Muutama vedos on jo tulossa, saa nähdä millon valmistuvat.
Kerran jossain koiratapahtumassa porisin jonkun äijän kanssa joka edusti springeriä Suomessa(maahantuoja tms).
Kysyin jo silloin että eikö löytyisi muuta versiota kuin tuo kaljapurkkipelti mistä sen laitteen voisi tehdä. Aikoi kertoa terveiset eteenpäin ja lähti äkkiä takavasemmalle. Ei ois saanut vissiin hänen markkinarakoansa moittia.

[Teeri]

pari koiraa valjaisiin ja hihnat käteen Ei tarvitse polkea, oma kunto ei vaan nouse kyllä se veto jossain vaiheessa rauhoittuu, vähän riski vaan jos kylillä esim. kisu hyppimässä. No löytyy ne koirat puun alta. Nuo ei ainakaan niin huimia että sykyilisivät eteen jos koira vastaan tulee. Entäs kevyttä vauhtia (15 km/tunnissa) auton ikkunasta Tuokin onnistuu jos ei sykyilevä koira. Kaikkille ei kyllä uskalla tehdä mutta koiran kunto kasvaa kun jahtikauden jälkeen aloittaa juoksuttamaan.

[JukkaR]

Omat koirani juoksutan vuoron perään hihnassa pyörän vieressä. Hihna kädessä ja sen verran lyhyenä, ettei pääse pyörän eteen. Jokainen koira on tähän mennessä oppinut parilla lenkillä käyttäytymään ihan asiallisesti. Ensimmäiset kilometrit mennään "isoa kovaa", minkä jälkeen vauhti rauhoittuu. Koskaan ei ole tullut vaaratilanteita, vaikka vastaan on tullut muita koiria, kissoja, jäniksiä jne. Näihin kohtaamisiin tosin kannattaa varautua ottamalla tiukempi ote hihnasta ja laittamalla kättä koukkuun niin, että voi tarvittaessa himmentää äkkinykäykset.

Nuo ensimmäiset kilometrit saa kyllä polkea ihan tosimielellä, varsinkin tuon Villen treenaaman kanssa. Ensimmäisen neljä kilometriä on hihna tiukalla ja koiralla veto päällä. Jatko mennään sitten koiran ehdoilla hihna löysänä koira vierellä. Toistaiseksi on vielä tuossa 15-17 km:n kohdalla jokainen koira rauhoittunut, joten aivan viime kilometrit on saanut tasata hengitystä.

On muuten melkoiset erot koirayksilöiden välillä tässä lenkityksessä. Joku tahtoo alkuinnostuksen jälkeen vain ravata, innokkaimmat laukkavat reilun 15 km.

Talviaikaan käyn mieluiten hiihtämässä, koiruus joustavan narun päässä valjaissa ja leveään vyöhön lenkillä koukkuun kiinni. On nautinto vetää koiran avaustamana tasatyöntöä vielä vastamäkeenkin. ja toisaalta melkoisissakin myötämäissäkin laika ehtii alta pois.

Ja molemmilla tavoilla kasvaa kyllä ulkoiluttajankin kunto.

[Teeri]

Tuli vain tuosta ravinopeudesta mieleen että energia ruualla läpi vuoden ja kovalla juoksutuksella koko vuoden on koirani ravinopeus kasvanut reilusta 10-12 km tunnissa noin 17-18 tunnissa. Kyseessä on se 2 vuotias ja pieni kokoinen n. 55 cm narttu.

En tiedä muistanko tuon alku ravinnopeuden aivan oikein mutta näyttäisi että vuodenläpi kestävä kova kuntokuuri nostaa rajusti myös tuota ravinopeutta. Se ravinopeus myös pysyy vaikki miten kauan eikä nosta laukalle tai ei tietenkään ihan 100 km

[Anne Hautaluoma]

Aidossa Springerissä teksti :SPRINGER PATENTED EUROPE NORTH AMERICA

Jarmo laittoi sen avainlauseen: Ei liian pitkä naru jousesta valjaaseen!!! Ehdoton suositus jos meinaa yhtenä kappaleen tulla kotiin. Aidossa kamppeessa ns muovinen pakkomurtovaroke jonka kuuluukin rikkoontua jos haaveri ja toisaalta aivan viisaasti ajateltu- kenties elopainoltaan pienemmille vetäjille? Itse laitoin 6mm köydenpätkän mitaltaan 5 senttiä ja BGB lukon kokoa toiseksisuurin. Silti suurimmalla koiralla meinaa valjas olla liian pitkä täys hoyry päällä joten koiran lapa on jo etupyörän edellä mikä taas ei ole enää turvallista kovassa vauhdissa

Tuokin jo todistaa että on monta kopiota liikkeellä aidosta patenttivehkeestä jos narun/pakkomurtovarokkeen mitta on enemmän kuin 15 senttiä...

Se miksi Springer on mielestäni turvallisempi kuin "naru kädessä systeemi" perustuu ihan momenttivarteen. Mitä korkeammalla eli pidemmässä varressa voima eli veto sivulle on sitä vähemmän voimaa tarvitaan saattamaan fillarikoirasysteemi pois raiteilta. Jos narua/fleksiä pitää kädessä ja koira nykäisee niin kyllä helpommalla "lentää ojaan." Springerissä veto tulee painopisteeseen ja suoraan sen alle joten momenttivarsi on minimaalisen lyhyt ja jopa minun kokoiseni pystyy jo painollaan ohjaamaan vetoa oikeaan suuntaan. Toivottavasti joku ymmärsi ja osaa kenties selittää paremmin tuon varren ja painopisteen merkityksen...

Jonkun verran olen harrastanut että springerillä höyryt pois ja sitten koira ohjaustankoon ja vetämään eteen. Siinä vaan pitää olla nopea ja ennakoinnilla pitää ehtiä välttää kaatumiset. Mutta- vauhdin hurmaa pitää vaan joskus saada nauttia...  

[Heino]

Meidän juoksutus on vähän niin kuin "JukkaR":n. Poikkeaa siinä, että minä laitan pyöräillessäkin (ja tietenkin hiihdossa) leveän vyön ja pleksit vyötärölleni, joista lähtee narut koiriin. Näin sitten mennään molempien (Jeri ja Laikku) koirien kanssa. Tässä on se etu, että näin on helppo käväistä pois tieltäkin jos on tarvis. Käydä tarkistamassa jokin hajun lähde tai vastaava. Ei tarvi muuta kuin hypätä pois pyörän päältä ja kävellä koirien kanssa minne haluaa. Joskus saatan hiljaisemmalla tiellä ajella kytkemättä Laikkua ollenkaan. Tällainen juoksutus vaatii onnistuakseen melkoista koiran koulutusta ja myös sen tottelevaisuutta.

On tietenkin selvää, että Springer on kaikkein turvallisin, kaikin puolin. Minä vain olen tällainen oman tiensä kulkia, monessa muussakin asiassa.
Tuo auton keulan edessä juoksutus on myös mahdottoman tehokas, jota harrastamme melko usein, metsästysaikaan. Hirvimetsälläkin käytämme tätä konstia ja tuulen päällä olevat hirvet löytyvät varmasti. 

Kaikenkaikkiaan koirien juoksutus pyörällä tai hiihtäen on ainakin minun ja koirieni kunnon kannaltalle mahdottoman hyvä harrastus. Olen niin laiska, että muuten en viitsisi kuntoilla riittävästi. 

[Jarmo_P]

Itse pidän myös springerin lisäksi flexiä kiinni ja tarvittaessa irrotan springerin.
Kun asu keskellä taajamaa vastaan tulee kissoja, koiria, jäniksi, rusakkoja, oravia yms., joten koiran täytyy todella olla hallinnassa muutoin mennään ja lujaa. Ainut turvallinen keino on springeri jo useita vuosia.

[pauli]

Toivottavasti laikaihmiset samoin muutkaan koiraharrastajat eivät leikkisi terveydellään koiriaan ulkoiluttaessaan. Tuo hihnassa pitäminen on vihonviimeinen konsti pitää koiraa kiinni pyöräillessä. Niin kuin tuossa moni on edellä todennut niin tasapaino menee helposti, kun nykäisy tulee. Itse juoksutan usein kahta koiraa ja vain ja AINOSTAAN spingerillä, kantapään kautta opittuna. Kyllähän sen koiran liikkeistä huomaa milloin se vainuaa jotain, mutta pahinta on ne äkkitilanteet. Aikoinani minäkin olin sitä mieltä, että kyllä siinä kerkiää tehdä mitä vain kun koirat lähtee, mutta empä kerinnyt kun hihnassa oli kaksi koiraa ja kissa läksi ojanpenkalta alta parista metristä vinottain taaksepäin. Pyörä lähti alta kun hihnat oli käden lisäksi tangonympärillä ja lensin pää edellä ojaan seurauksella, että solisluu oli poikki ja oli elokuun 16 pv. Kyllä otti pattiin kun muut läksivät metsälle ja itse ei pystynyt ampumaan kahteen kuukauteen. Toinen oli aivan harmittoman oloinen tapaus, keskellä peltoaukeaa kunhan poljeskelin ja koira ravasi vieressä kun se yhtäkkiä toppasi pa*****e , niin koska en osannut varautua mitenkään enkä edes silloin katsonut koiraan päin niin naamahan siinä oli ruvella ja kämmenet. 
Sen jälkeen kun koirat ovat olleet spigerissä kiinni on sattunut paljon pahempiakin tilanteita eikä ole käynyt kuinkaan esim. hirvi on hypännyt tielle reilun kymmenen metrin päässä ja mäyrä on juossut muutaman metrin päästä pyörän takaa jne.  Nykimiset ja tempopiset kun kohdistuvat painopisteen alapuolelle niin ei ole kaatumisvaaraa ja molemmat kädet tangossa. Useinkaan ei kannata pysähtyä ja nousta pyöränpäältä sillä kevyttä tyhjää pyörää ne kyllä nujuuttavat kummasti, vaan kannattaa jatkaa vain polkemista niin kyllä ne perässä tulevat vaikka vikuroiden.
Turvallisia juoksulenkkejä.

[Teeri]

Tuollainen pitää hankkia

[Heino]

Joo, flexi ennen vyötäröllä kuin kädessä. Minäkin pidin flexiä ennen kädessä ja se jos mikä on vaarallista touhua. Koiran nykäistessä pyörän sarvet ovat salamannopeasti linkussa ja siitä seuraa nurin meno. Siinä tilanteessa ihmisen refleksit eivät toimi oikein, vaan kädet puristuvat flexineen entistä tiukemmin ohjaussarviin. Vaarallista on sekin jos pitää flexiä vyötäröllä, varsinkin jos vertaa spirgeriin. Vetopisteen korkeudestahan se on kiinni koko tarina.

[O_K]

Ite oon juoksuttanut kahta koiraa kerrallaan. Tottelevaisempi flexissä ja toinen springerissä. Flexiä pidän kädessä. Vielä ei ole ongelmia ollut.

Mikäli pitää hihnaa kädessä niin silloin joutuu ohjaamaan pyörää yhdellä kädellä. Hihnakädellä jos rupeaa ohjailemaan niin kaatuu pienestäkin nykäyksestä. Koira kannattaa opettaa juoksemaan pyörän sivulla, jolloin sen menoa voi helposti hillitä kun koira ei saa otettua monen metrin vauhtia.

Puolustusvoimien koiria juoksutettiin kesällä pyörällä. 2 metrin nahkahihna käteen ja lenkille. 1-3 koiraa päivässä/ varusmies. Koiranohjaajista noin 1/3 oli naisia ja heillä juoksutus sujui yhtä hyvin kuin miehiltäkin, vaikka koiran ja juoksuttajan painoero ei ollut välillä juuri 10kg enempää. Vaikka koirat oli koulutettu, niin siitä huolimatta testasivat mitä saavat tehdä uuden juoksuttajan kanssa. Ohjeina oli että hihnakäsi "vapaana", koira lyhyessä hihnassa pyörän oikealla sivulla ja ettei koiraa saa päästää pyörän eteen eikä taakse, jolloin se pystyisi kiertämään pyörän toiselle puolelle. Ja tärkeimpänä: JUOKSUTTAJAN OLTAVA HEREILLÄ.

[tikka]

springeriä en ole kokeillu, narussa juoksutan mutta ogelma on siinä ettei jaksa vetää koiraa perässä 500m menee ihan hyvin ja sen jälkeen ruvetaan käveleen ja kikkaileen eilen pyöräilin n10km aikaa meni jotain 2h, ei taida koiran kunto nousta eikä isännän, ainoastaan hermot loppuu!
en usko että koira ois niin rapakunnossa ettei jaksas koska jahtikaudellaki ongelma on sama.
eli nyt pitäs keksiä joku vaihtoehtonen kuntoutus menetelmä tuon juoksutuksen tilalle. hyviä ideoita oteetaan vastaan!