Anne epäili, että uskooko joku näihin. Suoraan sanottuna toteaisin itse, että pelkästään suumerkkeihin en usko. Ei se koira niillä suumerkeillä hauku, mutta...
Toinen juttu on kuitenkin se, että mikäli otos on riittävän suuri, kuten Rennillä kaiketi on, ja pelaavilla koirilla on keskimääräisesti samanlaiset suumerkit, niin voihan olla, että joku geeni joka ohjaa koiran pelaamista tai pelaamattomuutta, ilmenee se myös jonkinlaisena kuviona kitalaessa. Mistä näistä geeneistä tietää? Ehkä tämäkin on joskus verikokeilla selvitettävissä. Tällainen pohdintahan ei perustu kohdallani mihinkään, mutta mikäli jollakin on riittävän laaja otanta, niin suoralta kädeltä en voi mennä kiistämämäänkään etteikö suumerkeillä jotain merkitystä voi olla.
Se mitä tulee noihin Riemun merkkeihin, niin en todellakaan pahastu vaikka Riemun kehityksestä puhutaankin. Koira ei mikään erityisen varhaiskypsä ollut vaikka käsittääkseni nykyisin sesse on ihan kelvollinen rotunsa edustaja. Sen verran kuitenkin pitää todeta, että ei koirat aina ampumalla sitkisty. Tästäkin on omakohtaisia kokemuksia, vaikkakin Riemun kohdalla näin ei ollut ja koira selvästi nautti kaadoista.
