Meilläkin oli kerran (olikohan toissa syksynä) tilaisuus yrittää karhutaipparia. Meillä on karhuja todella vähän, voisi sanoa että on varsinainen lottovoitto jos saa koiran edes kerran elämässään karhun jäljelle. Mutta siis silloin kerrankin tuli tuoretta tietoa karhunliikkeestä ja jopa metsästysaikana! Isälle tuli aamutuimaan puhelu, että täällä on mennyt suuri karhu tien ylitse! Lenkkeilijä oli nähnyt tuoreen näköiset jäljet.
Soittelimme äkkiä tuomareita ja rimmasimme Jeriä karhun haukkuun. Karhu oli siis kuulema mennyt yöllä metsäautotien ylitse. Päättelimme, että kyllä Jeri selvittää sen jäljen vaikka se olisi pitkäkin, koska niitä jälkiä ei edellisenä aamuna vielä ollut siinä näkynyt ja olivat siis varmasti yölliset.
Mutta kun koira oli sitten jäljillä ne eivät haisseet... ja niissä oli muutenkin jotain hämärää. Miten karhu voi ihan upota rutikuivaan tiehen??? Epäilys heräsi ja tarkemman tutkimuksen päätteeksi ojasta löytyi keppi jolla jäljet oli kaiverrettu tiehen!
...ja tekijäkin oli tunnustanut muutaman päivän perästä. Sellaista täällä.
