Näin pääsiäisen muutenkin hartaaseen tunnelmaan sopinee kertoa teille, tämän urhean koiran traaginen kohtalo, ennen kuin poistun näiltä palstoilta lopullisesti, herättämästä pahennusta ja mielipahaa. (poliittinen lupaus)
Minähän avasin tämän ketjun aikanaan, jossa saitte arvuutella mikä tuosta Lapin Valkoisesta tulee. Muutama uskalsikin arvuutella. Valitettavasti sen ura kuitenkin katkesi jo kauan aikaa sitten, on ollut minulle niin raskas asia, että en ennen tätä ole pystynyt siitä kertomaan. Nyt kuitenkin sen teen.
Tulipa sitten tämä suomen kuuluisin karhu, Pena tänne lähistölle koneenkäyttäjänsä kanssa. Emäntä minulle että nyt kyllä sitten viet Lapin Valkoisen (jatkossa LV) tuonne kokeeseen. Emäntähän oli alun alkaen sitä mieltä että, LV on aivan varmasti karhuverinen. Minä tietenkin junkasin vastaan, et mitä lie höpöhommia. Mutta pakko mikä pakko, ette tunne meidän emäntää millainen on kun jotain saa päähänsä.
Siinä sitten eräänä keväisenä aamuna LV autoon ja keula kohti pelipaikkaa. Ja siellähän olikin jo homma käynnissä, monenlaista oli haukkujaa, moni koira näkyi pelkäävän otusta ja luikki isäntänsä selän taakse piiloon, osa hieman haukahtelikin. Koneenkäyttäjä kirjoitteli jonkinlaisia papereita erän jälkeen. Huomasin, kun häntä tarkkailin, että kippura viiksiensä takana monelle suoritukselle hymyili ja hymähteli. Meninpä sitten, kun piti pienen tauon, koneenkäyttäjän juttusille ja kyselin jotta mitenkäs kalliiksi mahtaa tulla jos sattuukin niin julma koira, että repii Penan nahkaa tai tulee muita vaurioita. Siihen tämä minulle vastasi, et semmoosta koiraa ei oo vielä syntynykkään joka Penalle vahinkoa aikaan sais,i korkehintahan joku rohkehimmista saattaa takasiista näpäästä, mutta sillä on siellä suojat, ja nauroi päälle, että turha peljätä. (oli kai jostain pohjanmaalta ku niin leviästi haasteli) Olin vähän nolona kun tyhmyyksissäni menin mitään kyselemään, emäntäkin mulkoili siihen malliin että olisit pitänyt tyhmyytesi piilossa.
Niinpä sitten tuli LV:n vuoro koetella kuuluisan Penan kanssa jotta kuka se on kuka. Vein sen liinalla koneenkäyttäjän ohjeen mukaan jäljelle jossa oli vedetty jotain karhulle tuoksuvaa. Herran jestas, kun lähestyimme tuota hajuste paikkaa, niin LV aivan hurjistui, oli vetää minut nurin, lähti vauhdilla hajuvanaa myöten karhulle päin. Silloin koneenkäyttäjä huusi, päästä koira irti, Pena on valmis. Tein kuten kokeneempi käski ja niin LV lähti kuin kuppa töölöstä. Pena oli ovelasti piiloutunut tiuhan kuusen taakse, ja kun LV oli noin 10m päässä se hyökkäsi sieltä yllättäen näkyviin, aikomuksenaan ilmeisesti ottaa ns. karva irti LV:stä heti kättelyssä, kuten oli tehnyt muille koirille. Mutta LV olikin toista maata, kun se näki Penan yllätys hyökkäyksen tapahtui kuin sitä olisi lyöty ruoskalla, alkoi raivoisa haukkuminen ja LV kiersi Penan taakse puraisten samalla sitä takasista. Pena yritti kääntyä kohti mutta kärppänä tämä uljas sudensukuinen palvelijani olikin taas sen takana. Tätä piirileikkiä kestikin sitten pitkän aikaa, välillä Pena pakitti kuusipuskaansa piiloon, ilmeisesti latasi hetken akkujaan kun vastus olikin toista luokkaa kuin aiemmin, LV haukkui tällöin sitä parin metrin etäisyydeltä, leväten samalla hieman itsekin.
Vilkaisin koneenkäyttäjään, ei enää hymähdellyt eikä hymyillyt viiksiensä takaa, oli aika totinen. Sitten erään tällaisen lepotuokion jälkeen Pena teki raivoisan hyökkäyksen, LV väisti ja katsoi minuun, nyökkäsin sille ja sanoin, näytä kansalle mistä sinut on tehty. Tätä minun ei olisi pitänyt sanoa, LV katsoi minua ja sen silmiin syttyi alkukantainen tuli, silmät suorastaan leiskuivat samalla sanoen, olen uljas palvelijasi, tänään saat olla ylpeä minusta, en unohda tuota pelotonta katsetta koskaan.
LV oli kuin valkoinen salama, se hyökkäsi Penan takasiin kiinni, toppaukset vain lentelivät pitkin kenttää, seuraavaksi se jo oli Penan kurkussa, karvoja irtosi, samalla siunaamalla LV teki nopean kierroksen Penan ympäri ja roikkui sen kyljessä, lastuvillaa purkautui pitkin kenturaa repeytyneestä nahkasta. Tästä Pena sai ilmeisesti jonkinlaisen oikosulun, varmaan joku piuha meni poikki, kuitenkaan se ei enää ollut koneenkäyttäjän hallinnassa. Pena pyörähteli ympäri miten sattui, nousi takarenkaidensa varaan ja yritti lyödä LV:n lavetin alle. Nyt huolestuin jo minäkin, oli kyse elämästä ja kuolemasta, koneenkäyttäjän ilmettä en ehtinyt katsella.
Viimein Pena karjahti kuin oikea karhu, katsojat kohahtivat, taisi jokunen nainen kirkaistakin, se teki ovelan liikkeen, perääntyi muutaman metrin ja hiekkaisesta kohdasta, missä nelivetorenkaiden pito oli hyvä, teki hurjan hyökkäyksen LV:ta kohti, LV oli tuolloin jäisellä alustalla jota kevätaurinko ei ollut sulattanut. LV yritti tehdä väistöliikkeen iskeäkseen Penan kylkeen, mutta onnettomuudekseen liukastui. Pena käytti tilaisuuden välittömästi hyväkseen konekarhun nöyryytetyllä raivolla. Se kävi armotta kaatuneen LV:n kimppuun ja rusikoi koiraa armotta, huusin koneenkäyttäjälle että, jeesuksen nimessä sammuta tuo hirviö, katkaise virta siitä!! Hän vastasi että Pena ei ole enää hänen hallinnassaan, ääni oli surullinen. Emäntä oli kuitenkin huomannut tilanteen vakavuuden ja käynyt juoksemassa autoltamme kirveen. Hän heitti sen minulle ja huusi Rupla Prkle, tapa se pirulainen! Sain kirveen ilmasta kiinni, tässä auttoi nuoruuteni pesäpallo harrastus. Otin kirveen ja karjuen syöksyin pelastamaan koiraani. Kirves kohotettuna näin Penan lavetissa paksun kaapelin, iskin Fiskarssin siihen kaikella voimallani, savu alkoi nousta Penan sieraimista ja sen liike loppui.
Otin LV:n syliini, se katsoi minua raukeasti, kaikkensa antaneena, ruhjottuna, mutta silti jotenkin onnellisen näköisenä, silmät katsoivat minuun kuin sanoen, eikös me saatukin se. Sanoin sille surullisena, kyllä, kyllä me saimme sen, olit urhea.
Vaikka menimme välittömästi klinikalle, ei LV:n pelastamiseksi ollut enää mitään tehtävissä. Siihen se nukkui ikiuneen käsivarsillemme, kuitenkin onnellinen katse viisaissa laikan silmissään. R.I.P.
Kyselin sitten myöhemmin koneenkäyttäjältä mahdollisista korvauksista Penan saamista vaurioista. Hän sano, että Pena on paikattu ja pääkaapelikin uusittu, sekä vahvistettu teräsputkella, kertoi korvausta olevan riittävästi siinä huimassa näytöksessä mitä sai olla todistamassa. Kyseli vielä josko olisi LV.lla jälkeläisiä. Valitettavasti ei ehtinyt yksikään tyttölaika lemmen hetkiä LV:n kanssa kokea, joten sen suku loppui tähän.
