Miksi pitää tehdä sekoituksia, eikö yli kolmesataa koirarotua riitä ja niistäkin on metsästyskoirarotuja kymmeniä.
Väite , että sekarotuiset olisi terveempiä on vailla mitään todisteita, koska jos niissä ilmenee jotain niin ne viedään yleensä vähin äänin saunan taa ja lopetetaan. Niihin ei pahemmin satsata, eikä kasvattajalta pyydetä viallisesta pennusta korvauksia, eikä ilmoiteta jalostusneuvojille niinkuin puhdasrotuisilla tehdään, elikkä niistä ei tehdä mitään tilastoja.
Monesti, kun koira on hyvä sukuinen, mutta ei täytä rodun jalostuskriteereitä, joko metsästys-, terveys-, tai muoto-ominaisuuksiltaan niin sillä teetetään sekarotuiset pennut ja myydään niitä suvun meriiteillä, ja kerrotaan koiransta mitä kovimpia juttuja sen pelaamisesta, mutta sitä syystä tai toisesta ole "uskallettu" viedä kokeisiin tai näyttelyihin.
Monesti oletettu "isä" onkin aivan toisen rotuinen tai toinen koira, mikä on todellisuudessa, koska eihän sitä tarvitse mitenkään todistaa. Ja yleensä kerrotaan kylän parhaan koiran olevan isänä vaikka todellisuudessa samassa pentuessa voi olla usemmalle urokselle pentuja jo narttu on ollut vapaana, tai esim. värinperusteella pidetään jotain koiraa pentujen isänä.
Mitä noihin "ennenvanhaan" olleet maatiaskoirat olivat, niin niistä on aika kullannut muistot. Unohdetaan mm. miten hyvät lintukannat siihenaikaan olivat, millaiset mahdollisuudet niillä oli löytää lintuja jne.
Monesti myös näiden sekarotuisten koirien teettäjillä ei ole koirien hoitokaan parhalla mahdollisella tolalla kun siihen ei tarvitse panostaa.
Henkilökohtaisesti on kokemuksia jonkin verran sekarotuisista ennen laikoihin siirtymistä, niin kyllä se aika arvoitus aina oi millaiset ominaisuudet pentu oli perinyt, millainen luonne sillä oli , minkä näköinen siitä tuli, kumman vanhemman geenit oli vahvempana ja ei ne yleensä kovin vanhaksi eläneet , joko tapaturmien tai sairauksien takia.
Mikä mielestäni vielä on sekarotuisille puute on jatkuvuus, jos sattuu saamaan hyvän koiran ja sitten siitä joutuu luopumaan jostain syystä niin mistä saa samanlaisen tilalle.
Monet pennun ottajat tekevät päätöksen mielikuvien perusteella, joilla ei ole mitään todistuspohjaa tai pennun "söpön"ulkonäön perusteella.
Ensimmäisen itälaikani otin vuonna -89, jolloin Suomessa oli yksi MVA ja yksi KVA itälaika, jokainen voi katsoa kuika paljon niitä on tänäpäivänä. Siinä näkyy miksi kannattaa käyttää puhdasrotuisia koiria antaa niistä oikeaa palautetta kokeiden näyttelyiden ja terveystarkastusten muodossa.
Samaan aikaan sekarotuisilla vain kehuihin ei näyttöihin perustuvaa pennutusta, eikä tilastossa kuin muutama merkintä(tietääkseni vain agilityssä ja matchowsta) .
Neuvoja pennun ottajalle; tee se harkiten, älä tunteella, tosiaoihin perustuvaan tietoon, luotettavilta kasvattajilta, älä luota kehuihin, jos et ole varma kysy neuvoa jalostusneuvojilta. Myös katso miten koiria hoidetaan, älä ota "säälistä" huonosti hoidetuista pennuista, koska sillä tavoin jatkat vain sen "kennelin "toimintaa.
Tämä ei tietenkään tarkoita, että pitäisi "listiä " kaikki sekarotuiset, vaan miksi niitä pitää ottaa, niintä teetetään niin kauan kuin vain niitä joku ottaa ja vielä maksaa niistä.
