Karhukoiran-laikan (ISL) sekoitus

[Jeri]

Itse ostin koiran ,isä huippu uros emä tavallinen, molemmilla puhtaat polvet ja silmät.
Mahtavat paperit pennulla,ajattelin siitä näyttelyttää.
(kyse seurakoirasta)Pentuja oli 8 ,kolmen pennun polvet on tutkittu niillä oli  2-3.
Minun pentuni kuului siihen,arvatkaa harmittiko.Mitä ne loput pennut oli?
Paperit ei anna aina mitään takuuita siitä mitä koirasta tulee.
Mielestäni jos teettää rotukoiralla sekarotuisia pentuja,niin eihän sellaisista pitäis olla huollissaan.Ne on sekarotuisia ja sillä siisti,niillä ei ole asiaa näyttelyihin yms.
Turha kiihko,jos omistaa hyvän sekarotuisen metsäkoiran ok,mutta se on sekarotuinen
ja puhe jää yleensä siihen.

[Teeri]

Metsällä ei papereita koiralta kysellä. minulle on ihan sama onko koira seropi vai puhdas jos toimii hyvin metsällä. mutta puhdasrotuisella en teettäisi kuitenkaan seropi pentuja,mut se on vain minun mielipide. Jos koiralla tosiaan saa riistaa ja koira toimii ei papereilla väliä ! eikä terveyttäkään saa papereilla, laikoilla ei ole esim. lonkka ja muut kuvaukset pakollisia,niin mistäpä tiedät suvun viat.Jos saan koiran joka haukku kaikkea karhusta- lintuun niin saa se olla mikä rakki vain, sillä ei väliä. Koiran pitäisi olla sellainen että talvella laitat mille jäljelle vain olipa se esim. ilves tai näätä niin koira etsii sen ja siinäkään ei papereilla tee mitään! lisään: sehän olisi vasta hauskaa metsästystä jos vaikka ilves tarkastaisi koiran paperit ja koetulokset ennen kuin puuhun menisi haukuttavaksi ja mikä tekisi "paperi porukalle" nannaa kun sanoisi et ammuimpa tuossa karhun ja talvella ilveksen, mutta ai niin mullahan on vain tämä piski

[Lukander]

Heips

En jaksanut lukea kaikkia viestejä (vaikka kaiketi pitäisi, jotta voisi oman kommenttinsa heittää...).

Aloittajalle: Uskon vakaasti, että koirastasi tulee mettäkoira.

Maailman suurimmissa "paimenkoiramaissa" esim. Australia, USA, käytetään tietoisesti paimenkoirarotu-sekoituksia. Erittäin yleisiä ovat mm. kelpie/bordercollie, bordercollie/australiankarjakoira. Näitä ei ole risteytetty keskenään sen vuoksi, etteikö roduilla olisi riittävää geenipoolia, vaan ihan yksinkertaisesti siksi, että ovat työssään hyvin toimivia.

Ja tulevaisuus tulee olemaan myös esim. monilla laikaroduilla, karhukoirilla jne. samansuuntainen. Tosin risteyttämis"pakon" aiheuttaa rotujen geenipoolin liiallinen kaventuminen. 

Mutta niinhän se on, koira kuin koira, jos se pelittää omassa työssään on se silloin hyvä

[Bearclaw]

tähän mennessä tapahtunut:

joulun vietossa "korkean paikan leirillä" suomussalmella, parina päivänä käytiin lenkki kävelemässä, eka kerralla pyöri pyitä ympärillä, van eipä tuo paljon niistä välittäny

vanhoja hirven jälkiä oli mutta liian vanhoja, yhteen jänikseen käveltiin pahki ja sitähän piti käydä ääneti pöläyttämässä, ihmettelin itekin että mikäs valkea pallo sieltä tulee vastaan, koirakin kerkesi mennä ohi ennenkuin älysin alkaa koiraa huutamaan poes, (jätetään ne "isoveljelle")

toisella kerralla koira hävis heti kun sen autolta irti päästin, ja hetken päästä muutama vingahdus/haukahdus.. kohta poro tiellä ja vähän ajan päästä koira perässä, tuli heti vislauksella pois

sitten mentiin eteenpäin ja koira alkaa viihtymään jo kohta liiankin hyvin näkymättömissä, oli tutkan mukaan ehkä vielä kuuloetäisyyden päässä, meinasi tulla jo liian pimiä ennenkuin tuli poes.. ei varmuutta mitä siellä oli,mutta epäilys poroista jälleen

no eilen sitten "omilla" metästysmailla pimeällä ajelemassa jälkiä ettien, ja löytyihän sieltä suht tuoreet hirvenjäljet, koira autosta hihnassa jäljille ja kylläpä ois vetohaluja ollut ja nokka vasten tuulta pitkiä henkosia vedellen...

otti vähän pattiin kun ei voinut koiraa laskea irti..

..jospa siitä vielä jotakin....

[Zara]

Meillä aikoinaan oli karhukoira/suomenpystykorva sekoitus,uros.Ensimmäisen kerran pääsi metälle n.3 vuotiaana.Samalta reissulta saaliina 3 koppeloa.Ja koira oli tosiaan jo 3 vuotias kun ensimmäisen kerran pääsi tosi toimiin.
Helsingissä silloin asuttiin ja kokeilu mielessäkin koiran kanssa metälle lähdettiin.

Mutta mitä tulee seropien terveyteen.Saattaa olla että ne jollain tapaa ovat "terveempiä",mutta pitää myös muistaa,että siinä yhdistyy myös kahden eri rodun mahdolliset viat.Oli ne sitten fyysisiä tai psyykkisiä.
Eli jos kummatkin vanhemmat on lonkkavikasia niin ei voi olettaa että kaikki niiden seropi jälkeläiset olisi tervelonkkaisia.Tai jos toinen vanhemmista sairastaa jotain,niin pennut on silloin vähintään kantajia,vaikka muuten olisivat terveitä.
Sekarotuisen ottaminen on arpapeliä,niinkuin puhdasrotuisenkin.Tosin sillä erotuksella,että puhdasrotuisen taustoista on sentään tietoa.
Kun taas seropien taustoista ei välttämättä tiedetä juuri mitään-esim.Meidän Tessu oli tossa pihalla ja sitten joku kylän sesse sitä kävi....ja tuli pennut.Mutta kuka olikaan tämä kylän sesse?

Mutta pointti....kyllä sekarotuisesta,riistaviettisestä koirasta saa  varmasti mettä kaverin kun jaksaa treenata ja käydä ahkeraan metällä=)

[Bearclaw]

käytiin Pyhännällä konekarhua kattomassa, ei uskaltanut jäädä yksikseen Penan kaveriksi, mutta ääntä kyllä tuli, Antti tuumas että oikeelle vois yrittää

no 20.8. sitten aamusta mettään, koira irti ja 10 minsan päästä oli jo melkein 2 kilsan päässä, saatteli hirvet naapurin puolelle, nosti teeren haulikkohollille, muttei antanut ääntä, ei muuta siltä päivää

23.8. ekaksi lenkki kilsan päähän, myötätuuleen, epäilys elukoista, sitten jatkettiin omalle alueelle päin, näytti jo siltä että vois kääntyä takasi autolle päin, kuitenkin n. puolen kilsan päästä paikannuksia jotka lähestyi, koiran edellä tuli ykkösvasa porukka, meni n. 150 metrin päästä, koiran usutusta uudestaan niiden jälkeen, seurasi melkein kolme kilsaa järven rantaan, lähtivät vissiin uimaan, koira tuli itekseen pois

sitten eilen pienelle lenkille, edettiin n puoli kilsaa, koira irtaantui ja muutaman sadan metrin päässä 5 minuutin haukku, aika kirkkaalla äänellä, koira tuli pois, lähdettiin samaan suuntaan uudestaan, usutin jälkeen, mutta törmättiin sitten ilmeisesti eri porukkaan, kuului pitkästi rytinää ja sitten taas muutaman minuutin haukku

käveltiin autolle jossa emäntä oli laittanut dreeverin irti, sen kiinniottoa sitten reilu tunti, ei meinannut antautua millään, sain lopulta kiinni juostua, sitten pitikin pötkähtää pitkälleen oli jalat vähän hapoilla, tälle ei tarviis opettaa muuta kuin yhteistyökykyä...

[Bearclaw]

Viime lauantaina 2 kosketusta joissa kummassakin about 5 minuutin haukku ja homma seis... lähtiköhän elukat "mäkeen"...? Ekassa etäisyyttä rapia kilsa, toisessa vajaa, tätä en kuullut kuin puhelimella.

Eilen illalla sitten lähettiin taas, vaikka keli ei luvannut hyvää (vesisadetta ja tuulta), noinniiku omasta mielestä, lopulta taisikin olla parempi näin.  kerettiin käpsehtiä melkein 2 kilsaa pikkuhiljaa, välillä nopeampaa, kuitenkin että koira ois kerennyt tarkistaa etumaaston. meinasi mennä hermot, penkasi vain kaikkia mättäitä jne.

Sitten käännyttiin takaisin ja olin jo "luovuttanut", koska paluu ois myötätuuleen. no elähän mittään, parisataa metriä keriittiin kävellä kun alkoi haukku, etäisyys about 150, heti oli tietona että elukoita haukkuu, koska kaksi teeripoikuetta oltiin jo pöläytetty levälleen ilman ääntä.

Koira haukkuu 5 minsaa ja tulee pois (hakemaan tai kattomaan meitä), no ei muuta kuin usutusta uudestaan, koira menee ja kohta alkaa haukku samasta kohti, peukut ylös . Emäntä ojaristeykseen "passiin" ja itse toista ojaa pitkin lähemmäs. Koira sahaa väliä, haukkuu 5 minsaa ja pois, ja eikun jatkuu. Elukat rauhoittuu (emä ja vasa) ja koira myös = on iäneti, no voi prkl....

Elukat liikkuu ja sitten alkaa uudestaan, otan tähtäysharjoituksia sormilla, emä ois jäänyt satavarmasti, vasikka 99 (rosentin vie se että olikos emä edessä vai ei, no onneksi ei ollut oikea tilanne), soitto kaverille ja sen aikana elukat liikkuu näkymättömiin, koira seuraa hetken mutta suunta jää epäselväksi, joten lopulta autoa kohti. Tilanne kesti noin 1/2 tuntia.

Eka tavoite on saatu (AT), nyt enää puuttuu se tappava laukaus.

Mitenkäs on muilla ollut havaintoja tommosesta kelistä (tuulta ja sadetta), hakuun, löytömatkaan ja hirvien käyttäytymiseen..? Itsellä tuli mieleen että tommosta keliä pitäisi saada sitten kun oikea tilanne, ikävän oloista, mutta lopulta kuitenkin paremman "viilarit"

Pyttyjä työskentelystä ehkei ois herunnut, mutta niinku emännälle totesin, "Kotitarvemetästyksessä ois lihaa roikkumassa", se kans jäi kaivelemaan noista aikaisemmista tilanteista jotka aina olen luullut lähteneen karkoksi, niin ilmeisesti kuitenkin koira on vain merkannut ja tullut hakemaan ukkoa, no ei vain olla sitten satuttu uudestaan.

[Bearclaw]

Alkoi ukolla jo tulla epätoivon siemen puseroon, tokkopa tuosta meijjän mussukasta hirvikoiraa tullee, ja mitäpä nuista karvaista tilanteista tänne vuotamaan.

Kyllähän se poeka elukat löytää ja merkkaa, mutta siihempä se sitten jääkin, alkusyksyn pitkätkin seuraamiset kuin joltain toiselta koiralta.

kolome viikkoo sitten porukan jäsen J. sitten totesi aamulla että tännään järjestettään mussukalle kaato, on hirvet tiijjossa. no saatiin kosketus, ja seuraaminen ja uuvvestaan van ei poeka siellä viihy. Ketju oli kuitenkin paikallaan ja sinne lopulta 4-piikkinen kaatui, van vielä oli vähän karvas maku suussa, miks taas jätti elukat merkkauksen jälkeen, olivat ihan ketjun eessä

ja luvatkin tuli täyteen, mutta olihan meillä vielä jemmassa niitä jos sitä vielä kuitenni....

Perjantai aamuna porukan pomo soitti että huomenaamulla mehtään ja "Vekku" matkaan, tuntuihan se hyvältä että vielä saataisiin mahollissuus, kun porukalla on noita oikeesti toimiviakin koiria, mutta juniorillekin annettais vielä näytönpaikka

etelätuuli ja palsta kun sanottiin niin heti tiijjossa miten mentäisiin, jäsen J. sanoi olevansa heti käytettävissä jos mussukalla jotain ilmenis, no elähän mittään, 300 metriä autolta haukku päällä, (no joo about 5 haukahdusta ja seis), no okei ei oo orava kun sitä se on jo oppinut haukkumaan pitempään, ja ei oo sen lisäksi haukkunu kun poroja ja niitä ei meillä oo, hieno homma; hirviä tiijjossa

ykkösvasa porukka, mutta sama homma kuin muulloinkin, koira tulee rypemään talvitien pohjalle jota etenen, ja silloin näen elukoiden kaikkoavan, no seurataan sitten ja yritetään vaikka väkisin (mahottomalta tuntuu, semmonen rapsakka keli), jäsen J:lle soitto ja sivulle varmistamaan, no ei tuu mitään, koira ei oikein kiinnostu, ja raja lähenee, ketuille menee taas

sitten J:lle soitto, ei tuu mitään, mutta sitten tilanne muuttuu yllättäen, J: "Hirvi näkyvissä", hetken päästä kuuluu pamaus ja hiljaisuus, kuulostelen ettei "normaalia" lopsausta kuulunut mitenhän lie käynyt...

no soitto J:lle, täällä oesi nytten mussukalle hommia, ei jäänyt paikalleen, verijälki on hangella

mennään sitten ampumapaikalle, verta hangella, ja seuraamaan, välillä katon että eikös tuo seuraa etes tuota verijälkeä, mennään jälkeä pitkin niin alkaa haukku... JES on se vielä tuossa, haukku about 300 metriä osumapaikasta, elukka melkein heti näkyvissä, tätä ei karkuuteta

J alkaa poltella 1, 2. vielä seisoo, sitten näen itsekin, J: Missä koira? Minä:tuolla, polta vaan, sitten vielä kerta, Minä: nyt on valmista, ei tarvii enään...

sitten soi kuolinkellot ja nyt mulla BELL's lasissa, eihän tuota tiijjä jospa siitä vielä jottaen, van onse mussukka

aamulla vielä lähetään kovat piipussa, sitten se taitaa jäädä reenamisen puolelle

[Bearclaw]

Viime keskiviikkona killin jäljillä, meni vajaan kilometrin seuraamisen jälkeen louheen ja jäi sinne yöksi (killi siis), oli lähtenyt yöllä poes, torstaina louhelle mennessä hyvä haukku autosta käsin, kaksi sarvipäätä

perjantaina meinasi mennä ukolla nilkasta siteet, lauantaina huilattiin, sunnuntaina pikahälyllä passiin, nyt oli ajava koira mukana, saaliiksi killi saatiin, nyt luvat täynnä, vielä pitäis yrittää näätää etsiä, mutta se taitaa jäädä haaveeksi, niitä ei hirviästi mahda meijjän seuvulla olla, voip olla että pääseepi enempi tappijalkaisen kanssa mehtään

[Bearclaw]

Joo onhan sitä yritelty, kotimaisemissa ja välillä mökkeilty sumppisalmella, työskentelyt olleet lyhyitä, kosketuksia saatu mutta ainoastaan yhden kerran ois päässyt "kopsauttammaan" ylivuoteisen natun 10 metriin (kolmessa haukkutilanteessa yhteensä max 15 minuuttia haukkua ja 2 AT:tä, urakkaluonne...)

tänä syksynä s-salmella seuraamiset 2,5 - 3 kilsaa ja sit poes, oikeassa tilanteessa pitäis varmaan siinä vaiheessa ukon painaa jättöpaikalle takasi ja yrittää uusintaa

mitäpä ootte mieltä millä saisi edes 25 % "norskin" sitkeydestä = 2 h, siinä ajassa pitäis jo olla elukka kontallaan, ainakin kotimaisemissa, alueet kuitenkin niin pienet

niin ja ikää alkaa olla 2,5 vuotta, kaveri joka kulkenut haukkukokeissa itse ainakin tykkäsi liikkeestä että sitä riittää, mutta "ukkoa tulee vähän liikaa ikävä"

jos koira ois "ikävä" luonteeltaan ja muutenni hankala vois olla että alkais pikkuhiljaa vieterissä aika loppumaan, mutta kun on niin perhanan mukava luontoinen koira, (paras koira mitä tiijjän...   )

no lauantaina lähetään taas mehtiin, ilmeisesti n. 5 koiraa aamulla mukana

[Bearclaw]

Meijjän sekulille tuli lauantaina 2 v ja 7 kk täyteen, edellislauantaina törmättiin 2 piikkiseen tappipäähän ja koira ei kerinnyt oikeastaan avata suutaan kun tömäytin noin 30 metristä .35 Noslerin konehuoneesta läpi, elukka kippasi paikalleen, oli hetken pötköllään van sitten kirmasi mahanalus jalkoja täynnä

no voe kerpele, miten tässä näin kävi, koiruus jäläkeen, ilmoittelua tilanteesta ja hetken päästä paikannuksia koiralta, matkaa 180 metriä, nopeus 1 km/h, no lopulta sieltä se elukka hengetönnä löytyi, koiruus tuli puolessa välissä vastaan että missä ne ukot viipyy, mutta kerkesi käydä kylymät

sitten sunnuntaina rantakaistaleella parit kosketukset, ekassa seuraamista 450 metriä, meni tien yli väärälle puolelle ja koira tuli takas, hyvä homma, sen takia hyvä kun mitäpä pirua se lämmittää jos koira vetää täysiä väärällä puolella

sitten nyt lauantaina aloitti taas ekaks jänisjahilla, van älysi lopettaa hyvän sään aikana, sitten vaaranpäältä löytö joka jäi paikalleen n vartiksi, sitten siirtyvää n 700 m, siellä pysäytystä, sitten taas liikkeelle 200 metriä, jossa pysähtyi, pääsin 100:seen muttei ampumapaikkaa, siitä hipasi 300 johon pysähtyi, vähän aikaa kerkesin hommaa ihmetellä ja sitten lähettiin, ykkösvasa porukka meni ketjusta läpi, naapurin puolelle kilsan päähän josta koiruus tuli hetken päästä poes, (tietääkö tuo pirulainen meijjän rajat noin hyvin...?) homma kesti himpan alle 2 tuntia, matkaa pikkasen alle 3 kilsaa, nyt tuntui jo hyvältä

sit sunnuntai, keli lupasi tuulta ja sadetta ja kaikkea siltä väliltä, eka palstalla tuli naapuriporukan norjan harmikoira haitolle, ei uskonut kun sanoin sille että "MÄNE POES, en oo sun kaveri tänäpäivänä", lähin lopulta ite poes ja uudelle palstalle, ajosta oli mennyt tuplavasikat ketjusta läpi joita lähettiin tarkkomaan

ketuille meni, alako jäniksen jahtuu joka päättyi huonosti, n vartin päästä kuului viimeinen kirkaisu ja sitten koira kiinni, sitten huomasin että poijjan reppu oli hajonnut ja Pointeri hukassa, no palikka löytyi ja oiskohan pitänyt siinä vaiheessa jo miettiä tulevaa...?

päivää vielä jäljellä ja kotoa varavehkeet (Tracker kaulaan) ja mehtään, koira irti ja välittömästi "hukkaan", taasko jänes...? Vanha vehe ei pelannut sinne päinkään, alako tuntumaan siltä että tämä taitaa riittää.

no katellaan ja kävellään tämä noin kilsan kanttiinsa oleva palsta läpi, suunnilleen keskeltä löytö joka jäi paikalleen vartiksi ja sitten lähettiin valumaan ja valumaan ja valumaan, välillä jonkun aikaa paikallaan että sai suuntia, haukkua kuului koko ajan, muttei ollut mitään ajoa, liikettä vain koko ajan, isoa sorkan jälkeä siihen suuntaan mihin homma valui koko ajan.

Eka kohtaan ei passi kerinnyt, vähän myöhään saatiin porukka liikkeelle, män pikitiestä yli vanhan tien ja 5 tien väliin, nyt ei tuntunut hyvältä.

Ukoille uusi ryhmitys pikavauhtia eteen toppaamaan ja viimeistään "Vitoselta" koira kiinni, ite jäläkeen, haukku kuuluu hyvin paikaltaan teitten puolesta välistä, alan linssejä putsailla ja lähestyä, van ei kestä paikallaan, näen vilauksen muttei toivoakaan ampumisesta, ja liikenteenmelu vaan kasvaa, voe kele....

Mietin että kohta tapahtuu jotain, ketju pitäis olla paikallaan ja tie takana, toivottavasti ei tuu pahaa jälkeä, niin silloin pasahtaa ja kuulostelen että oli siinä "lopsonenkin" perässä, lähen pikkuhijaa etenemään ammuntaa kohti, koira haukkuu pienen siirtymisen jälkeen, = elukka vissiin vielä pystyssä, just oon nousemassa ratapenkan yli kun paukahtaa edessä uudestaan, sitten näen punanutun ja sarvipään heiluttavan maassa päätään, kutsun koiraa pois ja kolmas pamaus lopettaa homman, nyt tuli valmista.... "poijjan" eka "oikea" hirvi ja heti 6-piikkinen

YES......!!!

Eka kuti oli raapassut mahan kohdilta mutta rangan päältä sen verran että takaset oli pois pelistä, elukka oli raahautunut etusilla n 20 metriä koira persiissä roikkuen johon ampuja pääsi lopettamaan

homma kesti noin 100 minuuttia ja löydöstä kaatumiseen karkeasti tuli seuraamista n 2,5 kilsaa, paikallaan olevaa haukkua ehkä kaiken kaikkiaan noin 40 minuuttia useammassa eri paikassa, siirtymistä 60 minuuttia eli noin 40 metriä minuutissa (siis keskiarvo)

[syfilis]

Hieno homma , varmasti mieltä lämmitti. Itellä alkaa hirvi touhut ens lauantaina.Ei malttais oottaaa 

[Bearclaw]

JEP, ampujalle lupasin konjamiinipullon "vaivasta", sanoi vain että mistä hyvästä....

Nyt pääsee emäntäkin matkaan, kun aloituksissa sanoin ettei tarviis mehtään enempiä "häiriönaiheuttajia" kun sitä ekaa haettiin, nyt on iso kivi syömmeltä poes ja helepommalla mielellä pystyy lähtemään

[Mosku08]

Bearclawille Onnittelut !!!!!!!!!!!!!

[Bearclaw]

Kiitos Mosku08

Kun näin elukan siinä pitkälleen ja kaverin vielä "sovittelevan" siihen viimeestä laakia olo oli kuin ois saanut 100 jänestä (en kyllä oo ikinä saanu) ja jääkiekkotermein putosi "apina selästä", vaikken oo sitäkään niin kovin harrastanut

Kaveri vaan hetken päästä alkoi puukkoa katella ja sanoi että otettaiskos koira poes ropilta, niin minä että "elähän hättäile, ei tässä oo ennää mittään hättää, annettaahan poijjan temuta siinä", tällä kertaa annettiin poijjan touhuta kunnolla ropin kanssa, ens kerralla varmaan vähempikin riittää

tuumasivat vaan että nyt saattaa alakaa olla "sytöt" kohillaan ja ens kerralla saapi olla isännällä reilummasti evästä matkassa, aikaisemmin kun on koiruuvella ollu vähän liikaa isäntä mielessä, niin tuumasivat että eipä maha ennää isäntä kiinnostaa kunhan saa hajut nokkaan

ja ainiin jos jäi sanomatta niin tämän "ekan" aikana koiruus ei ottanut yhteyttä kertaakaan, vaan työskenteli täysin omatoimisesti

saattaapi olla että lauantaiaamuna emännän kanssa alotellaan nuotion teolla ja sitä rataa... löysin rantein 

ja niin btw; jo lauantain jäläkeen jämttikasvattaja sanoi että kyllä se nyt sinua harmittaa kun ei oo rotukoiraa niin ei pääse kokeisiin, niin minä vaan totesin että siitä se vasta "ressin repisi", yks tappijalka KVA on jo häkissä oottamassa niitä karkeloita van näyttää ettei meinaa tarpeeksi joutaa niihinkään