Joo, kyllä metsässä sattuu kaikenlaista, varsinkin kun on koirat mukana. Oli sekin tapaus kun hiihdin teräshangella valjakossa Jerin kanssa. Jeri oli silloin parhaassa iässään (nyt Jeri on kohta 13 vuoden ikäinen). Jeri laukkasi täysillä ja enemmänkin, kaivetun metsäojan pohjaa. Minä tulin hinauksessa kyyryssä kuin syöksylaskija. Sukset minulla oli kilpa-fisserit niin kuin aina muulloinkin kantohangilla. Huomasin viime tipassa, että Jeri laukkaa ojan yli kaatuneen paksun puun ali ja minä en mahdukkaan siitä. Salaman nopeasti kyyristyin entistä matalammaksi, niin matalaksi kuin suinkin. Minulla oli reppu selässä ja repussa mm. pakki. No niin, minä mahduin kuin mahduinkin puun ali juuri ja juuri, mutta reppu pakkeineen törmäsi paukahtaen puuhun seurauksella, että repun viileke meni poikki. Minä kaaduin selälleni ojan pohjalle törmäyksen voimasta.
Se oli tapaus erikseen, se hirven päälle tulo. Silloin minulla oli hengen lähtö toisi lähellä.
En minä kaikkien sattuneiden vaaratilanteiden jälkeenkään sano, että metsään ei kannata lähteä valjakkohiihtoon. Kannattaa vain säilyttää maltti. Kyllä sieltä saa niin paljon elämälleen sisältöä ja ajattelemisen aihetta, että jälkeenpäin vaaratilanteetkin tuntuvat mukavilta kokemuksilta.
En kerskaile aiheella, sillä ihminen ei tiedä milloin ja missä vahinko tulee.