erään hirviporukkamme jäsenen kertomaa:...ja kertoja elää vielä...
Oli eräänä syysaamuna menossa mökillensä. No mökkitiellä oli seissyt postinkeltainen toyota. Arvaten siellä oli näitä itämaisia marjanpoimijoita tullut apajille. Siinä kettiniginlukkoa avatassaan ja vähän kirotessaan tilannetta oli alkanut kuulua hirevätä huutoa suolta päin. Samassa oli puskasta noussut tielle juoksujalkaa värikkäisiin toppatakkeihin ja kommandopipoihin pukeutuneita ja hyvin ruskettuneita miehiä, ja pojilla oli ollut tosi kiire. Auton luokse päästyän poijat oli suorittanut kauhuissaan pikaisen laskennan 1+1 on 5 ja kun kaveri sanoi, ettei kyllä ymmärrä thai-kiletä laisinkaan, niin tuosta hän oli ymmärtänyt. Poijat olit tehneet pikaisen laskennat, että kaikki tallella ja sitten pää edellä kyytiin, kuski paikoille ja soralähdöllä liikenteeseen. Kaveri siinä ihmettelemään, että olivatko törmänneet karhuun ja lähti katsastamaan tilannetta.
Suonreunassa näki, että oli poijilla jäänyt sankot matkasta, niin kiirus oli tullut ja mitähän nuo oli noin säikähtäneet. Silloin oli alkanut kuulua rysähtelyä aivan läheltä ja iso hirvasporo oli ilmestynyt näkösälle. Sillä oli ollut värikkäät kukkakuvioiset haalarit sotkeutuneena sarviin ja se juostessaan törmäili päin puita.
Ilmeisesti thaimaanpojat oli tulleet siihen tulokseen, että he ovat seuraavat mitkä joutuu tämän hirvaan sarviin ja päättäneet vaihtaa maisemaan pikapuolin.
Haalareiden arvoituskin oli ratkennut siinä samalla, kun edellisenä päivänä oli kmökillä käydessään huomannut, että emännän puutarhahaalarit oli kadonnut mystisesti kuistilta.
