Turkkien tunnistus
Olipa kerran mies joka osasi tunnistaa eläimen turkkeja side silmillä. Mies kertoi jutun kavereille ja nämä päättivät kokeilla osaako hän todella tehdä sen. No kaveri laittoi siteen silmille ja alkoi tunnistaa kavereiden tuomia turkkeja, Ensimmäisen turkin mies tunnisti, ”turkki ammuttu Kangaksella 82 iso kaliiberisella aseella” .seuraavaksi tuli rusakon turkki josta seuraava lausunto. ”Rusakon turkki ammuttu soinninkylässä pieni kaliiberisella aseella”. Tämän jälkeen kaverit alkoi tuoda hänelle turkkeja ja hän tunnisti kaikki niistä. Illan mittaan mestaritunnistaja otti muutaman ryypyn ja tuli melkoiseen humalaan. Seuraavana aamuna kun hän heräsi hänellä oli kauhea mustelma silmässä ja kysyi vaimoltaan mustelman syytä. Vaimo vastasi että oli tehnyt sen itse ja mies kysyi miksi oli lyönyt häntä. vaimo vastasi. ”Kun tulimme kotiin tungit käden haarojeni väliin ja sanoit vietnamilainen vesirotta tapettu kirveellä arvo vähäpätöinen”.
NAISEN MAANTIEDETTÄ:
- Kun nainen on 18-20 v, hän on kuin Afrikka; puoliksi villi ja puoliksi kesytetty, luonnollisen kaunis hedelmällisine kumpuineen.
- Kun nainen on 21-30 v, hän on kuin Amerikka; hyvin kehittynyt ja valmis kaupankäyntiin varsinkin varakkaiden kanssa.
- Kun nainen on 31-35 v, hän on kuin Intia; hyvin kuuma, rento ja vakuuttunut omasta kauneudestaan.
- Kun nainen on 36-40 v, hän on kuin Ranska; hienovaraisesti vanheneva mutta yhä lämmin ja haluttava.
- Kun nainen on 41-50 v, hän on kuin Jugoslavia; sotansa hävinnyt ja menneisyyden virheiden piinaama, valtaisan remontin tarpeessa.
- Kun nainen on 51-60 v, hän on kuin Äiti Venäjä; kovin laaja ja rajat ovat vartioimattomat. Viileä ilmasto pitää vieraat loitolla.
- Kun nainen on 61-70 v, hän on kuin Mongolia; loistelias ja kaiken nähnyt menneisyys mutta ei minkäänlaista tulevaisuutta.
- Kun nainen on yli 70 v, hän on kuin Afganistan; kaikki tietävät missä se on mutta kukaan ei halua mennä sinne.
MIEHEN MAANTIEDETTÄ:
- Kun mies on 15-70 v, hän on kuin Irak; mulkun hallitsema.
Niinpä niin...
TOSIPOIKAMIES
MIKÄHÄN PIRU SIINÄKIN ON, KUN EI TAHO NAISET OIKEIN PYSYÄ ?
Näin kevätpuolella talvea tulee terveelle miehelle mieleen ne elämän perusasiat.
Mahla alkaa virtailla, vai mitenkä sitä sanotaan. Suoranaista yksinäisyyttä ei tietenkään ole, kun on tuo koira. Kavereita on aina sen verran, että saadaan korttirinki kasaan ja kiljuun kimppasokerit kerran kuussa. Vaan joitain kummallista ylimääräistä kaipuuta se pukkaa kevät karunkin uroon munaskuihin.
Mikä siinä auttaa, sanottu ja tehty.
Pistin Helsingin Sanomiin ilmoituksen: "Katseenkestävä, huumorin-tajuinen nainen. Sinua etsii tositarkoituksella rehellinen suomalainen mies. Myös hellien takkailtojen mahdollisuus. Alko ja savuttelu eivät hallitse elämääni. Harrastuksina autoilu, aerobic ja metsästys. Saanhan kohdata sinut keväässä? Nimimerkki: Yksinäinen tulppaani."
Yks Kejonen siinä ilmoituksessa vähän konsultoi. Se on taksikuski, ja nehän tuntee kyllä naiset. Sama Kejonen kirjoitti naisille ne muutamat kirjeetkin vastaukseksi. Tehokkaita täkyjä, romantiikkaa. Vähän epäilen sitä Kejosta homoksi, kun se osaa niin monta runoa ulkoa ja sillä on tietokone.
Oisko mennyt kuukauden päivät kun yksi leidi oli sitten tulossa käymään. Lähdin asemalta Ladalla hakemaan. Pistin vähän siistimpää päälle: pikkutakin ja salihousut. T-paidassa luki pikkusen huumoria: Ellun Piriste.
Deodorantti oli taas kateissa; suhautin kainaloon Raidia, sama se mikä haju. Minulla oli siinä matkan varrella, kaverin pajassa, kesärenkaat pinnoitettavina, piti käydä ne hakemassa.
Myöhästyin asemalta melkein tunnin. Kaks kertaa muistin siinä hötäkässä sen naisen nimenkin väärin. Vaan paskaakos tuosta, ei se pahoittanut mieltänsä, niin reippaastihan tuo kanteli matkalaukkunsa autolle, kun minä kävin täyttelemässä lottokupongin.
Laiton sen takapenkille istumaan pitkäsiimalaatikon päälle, kun minun koira istuu aina edessä.
Tuli se Kejonen siihen irvistelemään, että onkos toimitettu tavara tuoretta. Piti tarjota sille baarissa pari kaljaa, sellainen oli sopimus. Nainen odotteli koiran kanssa autossa.
Ostin lähtiessä grilliltä lihapiirakan lenkinpätkällä, kaikki mausteet, extra sipuli ja maitoa.
Söin itse, annoin osan koiralle, ja kyselin, että ottaako se takapenkkiläinen kanssa.
Se sanoi junassa syöneensä. Otin siinä ajellessa tekarit suusta ja nuoleskelin puhtaaksi.
Sitä naista rupesi oksettamaan, piti pysähtyä. Tietää ne junien ruuat. Loppumatka meni kuitenkin ihan mukavasti. Selailin Jallua ajellessa, enkä meinannut huomata yhtä kollia, piti ihan koukata, että sain sen pyörän alle. Nyljin mirrin näppärästi rukkastarpeiksi, pyyhin kädet koiraan ja eikun taas matkaan.
Tarjoilin hieman tunnelmamusiikkia. Frederikin "Mä tahdon takoa sun markkinarakoa" on lempikappaleita. Se ehti tulla kahdeksan kertaa ennen kuin oltiin kotipihassa.
Oli siinä vaiheessa jo niin seksuaalisesti ylivirittynyt tunnelma, että piti juoksulla mennä vessaan. Oli meillä myöhemminkin semmosta estottoman kodikasta tunnelmaa. Kopeloin sitä "vaimoehdokasta" kokeeksi sieltä täältä, tullen mennen, kun se kanteli vettä kaivolta, luutusi lattioita ja pesi nyrkkipyykkiä.
Puolilta päivin kävi poliisi kyselemässä ulosottomiehen kanssa saataviaan. Niillä oli koira mukana, ja se oksensi, kun näki minun ruokailevan. Täällä ei turhaan hienostella!
Lainasin siltä naiselta käsilaukusta pari satasta, että näkevät viranomaisetkin, ettei tässä ihan yhteiskunnan siivellä eletä.
Illalla soittelin kaverit paikalle "Barbaraa" katsomaan. Pidettiin perinteinen piereskelykilpailu. Minä voitin, vaikka Simanaisen Oskari soitti porilaisten marssista ensimmäisen säkeistön melkein kokonaan ennen kuin sillä pärähti henki materiaksi! Sen kunniaksi päätettiin lähteä kylillä pyörähtämään. Tehtiin oikein lista kaikista hauskuuksista, mitä nyt sellainen äijäporukka pikkupäissään keksii.
Barbaralle päsähti ärhäkkä päänsärky, ja se jäi kotiin. Soittelin sille myöhemmin aamuyöstä monta lämmittelypuhelua kotiin eikä tosiaankaan mitään pyhäkoulutekstiä.
Oisko se kello ollut jotain kolme, kun tulin kotiin. Barbara nukkui matkalaukkujensa päällä, omituisia ovat etelän tavat! Mukava oli silti tulla; kyllä se naisen käsi on, joka huushollissa näkyy.
Minun piti se Barbara kuitenkin herättää. Sai maksaa taksin ja siivota takapenkin, kun minä en millään jaksanut.
Aamulla tuli äitimuori käymään, kuului heti ovelta sanovan, että meidän poika pärjää ihan hyvin ilman tuollaisia meikattuja kaupunkilaisvosujakin.
Ja niinpä se lähti Barbara. Laukut jäi ja kaikki. No, oli miten oli. Kyllä se on justiinsa se huumorintaju, mikä pittää meikäläisen naisella olla kohallaan.
Ja ulukonäkö tietenki.
- Oiva Sarkkinen on edelleen poikamies.
Tämä tulee myöhässä tälle kesälle
Älä ota kesävosua!
Vielä muistutus ennen kesälomia.
Veljet, elämme vaarallisia aikoja. Juhannus, kesäloma, terassikausi, napapaidat, shortsit, bikinit, uimarannan paljaat rinnat. Mies ei tiedä mihin katsoisi. On erittäin suuri vaara ottaa kesävosu. Älä kuitenkaan tee sitä!
Ensin täytyy tehdä selvä selko siitä, mikä on kesävosu. Se on sellainen, joka ei lähde aamulla pois. "Hoito" on sellainen, joka lähtee. "Soitellaan tai näkyillään" eikä tarvitse alkaa sen kanssa sitten sen kummempiin liikkeisiin.
Kesävosu, se asettuu taloksi. ennen kuin huomaatkaan, se on vähän kerrassaan siirrellyt vaatteitaan asuntoosi. Se sanoo kovalla äänellä ystävättäriensä kuullen, että ai niin, mun toiset kengät on sun luona. Perkele, ei mene kuin viikko, niin se alkaa puhua asunnostasi muodossa "meillä".
"Meillä laitetaan tänään kai pastaa?" se lirkuttaa viinakaupassa. Kyllä se hävettää, kun jätkät teiltä töistä ovat siinä justiinsa hakemassa pohjia ja menossa illalla kaatamaan. Voit olla varma, että ne loman jälkeen kahvihuoneessa matkivat kesävosua ja muistuttavat siitä pastasta.
Ennen kuin huomaatkaan, sinut on salakavalasti esitelty suvulle. Erkki-eno, toivoton kusipää, alkaa hypätä teillä jorisemassa. Sen Ladaa pitäisi hitsata. Kesävosun äiti, kantavosu, tulee yhtenä päivänä sinun asuntoosi, haukkuu verhot, marmattaa maton pesusta, kurkkii kaappeihin ja puhuu tyttärensä kanssa sinusta kuin ääliöstä: - Se pitää saada laittamaan täällä paikat kuntoon.
Heinäkuussa viimeistään kesävosu alkaa lukea lehdestä ääneen eläinsuojeluihmisten kesäkissan ottamisesta varoittavia tekstejä. Se kysyy, että eihän hän vain ole kesäkissa. Alkaa kysellä rakkaudentunnustuksia. Niin on läpeensä juoni kesävosu, että avaa sinulle olutpullon ja muistuttaa että telkkarista tulee matsi. Saattaa malliksi neuloa lapaset, jos ei ole niin härski että virkkaa potkuhousut. Yhtenä päivänä kun tulet asioilta, niin asunnossa tuoksuu juuri leivottu pulla.
Mikä on kaiken tämän kesävosun toiminnan perimmäinen tarkoitus? Päästä naimisiin, saada satuhäät, päästä emännäksi. Sinä päivänä, kun palataan häämatkalta se lakkaa meikkaamisen ja itsensä laittamisen. Mitäs väliä, kun olet koukussa. Se antaa säärikarvojen kasvaa, Vermossa näkee siistimpiä hevosen jalkoja. Ei enää pastasta lirkuteta, se on mikropitsa tai ei mitään.
Ei mene kauan, kun olette muka yhdessä tulleet siihen tulokseen, että sinun kunnollesi tekee hyvää ajaa polkupyörällä. Se vie autosi! Kun sinä veivaat fillarilla kaatosateessa töihin, se lähtee äitinsä ja Irma-tätinsä kanssa Ikeaan. Se ajaa erikoisvanteesi tohjoksi jalkakäytävän reunoihin, Irma-tädin sateenvarjon piikki tekee oviverhoiluun ikävän jäljen. Auton CD-boksi täytetään Jari Sillanpäällä ja lavatanssiyhtyeiden toisistaan erottumattomilla jollotuksilla. Joudut käymään kavereiden luona kuullaksesi rokkia.
Kesävosu, taloksi asetuttuaan, tuulipukuistuu pikavauhtia. Yves Rocher alkaa kirjoitella teille tiheään. Aina on Hobby Hallin osamaksuja peukalohangallinen. Elloksen paketteja saat hakea kerran viikossa.
Kesävosun lumoissa ei tule heti sellainenkaan asia mieleen kuin joulu. Jouluna se sitten kirkastuu. Ajattele tätä nyt kesällä. Sinä et enää jouluisin käy pokaamassa Hesasta lomille tulevia kotikaupungin tyttöjä. Ei, koko kesävosun suku syö teillä, sinun pussin päälle, koko joulun. Erkki-eno imuroi viinat, niiden puoliverinen koira kaataa kuusen ja hotkii kinkun, kantavosu antaa sinulle Mennen-pakkauksen ja Karjala-aiheisen kaulahuivin ja Lähikauppa Sorjosen mainospipon. Se vahtii koko talven, että käytät niitä. Olet mennyttä kalua!
