Voisimmeko lopettaa epäasiallisen keskustelun tällä palstalla ja miettiä ihan oikeasti yhdessä sitä, mitä voisimme tehdä sen eteen, että meillä olisi jatkossakin alkuperäisten käyttöominaisuuksien mukaisia monenviljan koiria eli aivan kuten Tilkkutäkki viestissään mainitsee.
Haluaisinkin nyt asiallisia asiantuntijoiden määritelmiä siitä, mikä on mielestänne oikeasti riistaverinen länsisiperianlaika?
Itse olen kokematon laikaharrastaja, mutta oma käsitykseni on ollut tähän saakka se, että jos viiden kuukauden ikäinen pentu hakee innokkaasti ja vainuaa toistuvasti maksimissaan muutaman kilon painavat metsäkanalinnut jopa useiden satojen metrien päähän, niin se on osoitus riistaverisyydestä. Pihalla pomppivat harakat ja varikset eivät sitä erityisemmin kiinnosta, samoin kun lentävää korppia se ei seuraa metsässä mutta jos teeri lentää yli niin silloin mennään täysillä perään.
Hajumolekyylien ja äänen määrä on varmasti linnuissa pienempi kun esimerkiksi satojen kilojen painoisissa eläimissä ja niiden jäljissä. Toki tällä hetkellä koira näyttää osoittavan lisääntyvää kiinnostusta myös hirven jäljille.
Karhunmetsästyshän on ollut kautta aikojen metsästyksen kuningasmuoto, joka asettaa korkeat vaatimukset sekä koiralle että metsästäjälle. Kaadettavien karhujen määrä tullee pysymään Suomessa aika alhaisena ja sen vuoksi ei liene järkevää arvostaa ainoastaan sellaisia laikoja, jotka haukkuvat karhua.
Hirvenmetsästyksen hyödyllisyys on kiistatonta sekä metsätaloudellisista että liikenneturvalisuuden näkökulmista, luonnollisesti saalis täyttää pakastinta huomattavasti tehokkaammin kun monet muut metsästysmuodot. Tehokas metsästys edellyttää myös tehokkaita koiria ja jälleen ollaan siinä kysymyksessä, että onko länsilaikan jalostus ja riistaverisyys kohdennuttava ainostaan hirvelle?
Jatketaanko keskustelua asiallisesti?