Tiistaina 22.3.2016 koitti pienen ilopillerimme Tuutikin kohtalon hetket. Sudet tappoivat sen marjapensaiden luokse mökkipihalla Lieksassa. Koska pihalla oli liikettä, ottivat ne ressukan mukaansa ja söivät vasta vajaan kilometrin päässä. Hankikantokeli, ja jälkiä ei paljoa jäänyt, vain tappopaikan verilammikko ja veritippojen antama suunta. Keskiviikkona ei vielä löytynyt Tuu, joten torstaina sen jäljelle laitettiin CinCin. Cinin reaktio, kun se ylitti jäljen, oli vahva, suorastaan säikähdys. Kuitenkin se jäljesti laumatoverinsa raadolle, kuin olisi maantietä kulkenut. Sieltä pystyttiin toteamaan susien lukumäärä. Kolme.
Suru on käsinkosketeltava. Kaipaus valtava. Jopa koirat ovat tolaltaan. Toivottavasti pienet pentusesi antavat yhtä paljon ilon hetkiä ihmisilleen, mitä sinä annoit meille. Kepeät mullat, Tuutikki. Nauti autuaista metsätysmaistasi. Olit niin rakas.