Vuotta nuorempien kuulumisia tulee vähän väliä niin herätelläämpäs tätä - 14 ja - 15 syntyneidenkin osiotaki.
Alkuvuodesta koiralla oli valeraskaus jonka jälkeen koirasta tuli entistäkin energisempi ja käytöksessä oli muutenkin muutosta. Silloin jo huomasin että kiinnostus riistalle entisestään kasvoi, vaikka se ei todellakaan ollut huono aiemminkaan. Innolla odotin syksyä ja mitä se tuo tullessaan, kun vielä edellisen syksyn työt loppuivat piteneviin hirvihaukkuihin.
Elokuussa kun koiran sai irti löysätä niin hetihän se piti metsään lähteä. Koira irti ja katseleen mitä tuo tekee. Ensimmäinen lenkki n. 500 metrin etäisyydellä ja toisella lenkillä etäisyydet nousivat jo yli kolmeen kilometriin, no onneksi koira osaa takaisinkin tulla ja kun asennoituu odottamaan niin kyllähän tuo sieltä aikanaan tulee, hakuvauhtikin kun on yleensä reilusti yli 10 kilometriä tunnissa niin lenkit ovat nopeita jos riistaa ei löydy, Sissi vaan yleensä pakkaa sen riistan löytämään.
Pitkin syksyä haukku on kuulunut väliin lähempää ja väliin kauempaa. Yleensä haukussa on ollut linnut, mutta loppusyksyä kohden koira innostui jäljittään enempi ja enempi kettua ja yleensähän tuo sitten päättyi luolansuulle tuntien haukuksi. Hirvitilanteita ei ole tullut, syynä pidän meidän pyyntialueen erittäin huonoa hirvikantaa. Lokakuussa alkaneella toisella jaksolla meidän 25 henkinen seura ei ole saanut yhtään hirveä, vaikka toimiviakin koiria on useampi. Hirviä vaan ei yksinkertaisesti ole.
Koekausi Sissillä starttasi tänä vuonna Savukoskella koppelohaukuilla ja ohjaajana oli avopuolisoni Outi. Sijoitus oli hieno 19/63. Hyvä suoritus, Outi oli ensimmäistä kertaa koiranohjaajana kokeessa. Koehommat jatkuivat seuraavana päivänä ja olin itse vuorostani koiranohjaajana. Maastoon kun saavuttiin niin vartti kerettiin kävellä kun vettä alkoi satamaan kaatamalla ja siinäpä ne huuhtoutui toiveet ykköstuloksesta samalla naruskan jyrkkiin vaaramaisemiin.
Seuraavana viikonloppuna koehommat jatkuivat Ylitorniolla. Ylitorniolla piteitä kertyi 68 ja ykköstulos oli lähellä, mutta kariutui yliajalla huonoon tuuriin. Koiralla oli pyyhaukku, mutta pyyn siirtyessä ojan laidasta hyppäsi koppelo, jonka perään koira lähti. Koppelo lensi yli suuren jänkän eikä koira saanut siitä haukkua. Erä oli päättynyt pyyhaukun aikana ja oltiin ns. yliajalla.
Seuraavan viikonloppuna käännettiinkin sitten nokka kohti Pihtipudasta ja laikojen lintumestaruuskilpailuja. Paikalla oli jo monia tuttuja ja eikö koira mökkiin lepäämään ja juttelemaan tuttujen kanssa, illanviettoa ja suht ajoissa nukkumaan. Aamulla sitten kun koepäivä koitti niin vettä oli satanut taas koko yön ja vieläkin vähän ripsautteli. Taas tuomarinpuhuttelu, maastoarvonnat ja siirtyminen maastoihin. Vesisae yltyi taas päivän aikana ja koiran suoritus ei ollut minun mieleen. Jäniksensyönniksi meni ja yksi täyden erän pyyhaukku oli. Yllätys olikin kun Sissi uusi mestaruuden tuolla yhdellä täydellä haukulla. Huono keli oli laittanu linnut suojaan ja löytöjä oli vähän.
10.päivä syyskuuta sitten alkoikin linnunpyynti, mutta itte jumitin töissä, seuraavana päivänä sitten heti töiden jälkeen hopulla Pelloon lintumetsälle. Illan saalis oli kaksi koppeloa yhdellä laukauksella hienoon haukkuun. Lauantai aamuna sittenhirvimetsälle ja kun se suht vapaata meillä on niin samalla hoituu linnunpyyntikin. Pari mokattua tosi hyvää haukkua ja sitten poikateeri saaliiksi. Illalla kun käytin koiraa lenkillä niin huomasin miten se nuolee takapäätä. Pyhkäsin sormella ja veritippahan se sormenpäähän jäi. Järkytys valtava kun kiima alkoi kun linnunpyyntiä ollut vain kaksi päivää. 😆 Kokeitakin oli mietittynä, mutta nyt ne saapi oottaa ens vuoteen.
Kiima ei vaikuttanut koiran metsästykäyttäytymiseen ollenkaan vaan liike pysyi hyvänä, jos ei kohta parantunutkin. Tärppiaikaan puolitoista viikkoa pois metsästä ja astutushommia ja sitten taas kun näytti että kiima alkaa olemaan ohitse niin koira metsään. Vähän meinasi epäilyttämään onko koira tiineenä kun menohalut oli niin valtavat ja kaikki riista kiinnosti, mutta ultrassa kuiten näkyi jälkikasvua. Kun koira oli ollut 42 päivää kantavana pidin sitä viimeisen kerran irti ja haukku oli päällä puolessa tunnissa, etäisyyttäkin oli yli kilometri.
Nyt tässä kun kirjoittelen niin Sissi makaa tuossa vieressä vatta pystyssä ja tissit pitkällä. Taitaapi olla raskauspäivä 54 ja synnytys lähenee. Toivottavasti kaikki menee hyvin.
Hyvät vuenjatkot kaikille laikaharrastajille.
T: Jussi Muukkonen
