Uusi jäsen joukkoon!

[Vintilänkiertäjä]

Son moro kaikille!
Ilmottaudun uutena tulevana (toivottavasti) laikanomistajana joukkoon tummaan!
Hieno koira, josta ei ole moitittavaa rotuna! Olen harrastanut pienempiä pystykorvaisia pitkään ja aina ihaillut laikoja. Viimeinen tikki oli siinä kun naapurin pentele otti laikan ja se turjake on vielä niin tasapainoisen oloinen ja riistaverinen. Tietenkin petojen pyynti on siirtynyt tässä vuosien varrella lähemmäs sydäntä, enkä tarkoita mitään pikkupetoja.
Täytyy antaa kunnioitus teille kaikille laikan kasvattajille hienosta työstä, sillä lähes hylkiöstä (kuvainnollisesti) on kasvanut hyvin riistaverinen ja varteenotettava vaihtoehto valtaroduille. Jos suhteutetaan myös kaatomääriä pedoissa, tuloksia sorkkaeläimissä muuhun "valtaväestöön", niin on se kumma ettei ole enämpää vielä laajentunut ko rotu, itse unohdin vanhat kaunat toveri naapurin kanssa ja astelin uuteen maailmaan koirametsästyksen saralla

[Jarmo_P]

Hieno homma, että olet päätynyt laikaa. Toivottavasti saat hyvän eräkaverin ja perheenjäsenen. Asenne on ainakin kohdallaan.

[Temez123]

Eipäs muuta kuin tervetuloa joukkoon. 

[Korvenkätkö]

Tervehdys!
Itse pähkäilin ko. valinnan kanssa vuonna 2005, kokemusta oli silloin isän beagleista ja omasta bretonista ja hirvipassissa palellessa päätin, että hankin jonkinlaisen koiran, että pääsen lämpimikseni kävelemään . Samoin passissa palellessa turhautti isäntien ylilihavaksi "päästämät" ja veteen menemättömät lyhyempijalkaiset ylisitkaat hirvikoirat ja yhtä "tappaja" laikaa (itsellänikin oli hieman ko. vääristynyt ennakkokäsitys) käydessäni katsomassa päädyin itäsiperian laikaan. Myös ajatus, joka alkaa olla nyt monella paikkakunnalla totta, että hirvet jahdataan vähiin, niin voin metsästää muuta riistaa, painoi rodun valinnassa. Vuonna 2006 hankin ensimmäisen laikan ja maksoin laikajärjestön ikijäsenmaksun, joten tosimielellä olin rodun valinnassa heti alkuun "liikkeellä!" Jostain käsittämättömästä syystä aloittelijalle siunautui pentueen viimeisestä  pennusta "valittaesta" elämäni ilmeisesti paras laika ja olihan se upea hetki kokea, kun laikojen SM- hirvihaukuissa vuonna 2010 suoraan neljännellä koekerralla koirasta tuli KVA- hirvelle. Pitää muistaa myös, että laika on "monen viljan koira" ja sen olen "parhaimmillaan" kokenut hirvikokeessa, kun laikan haukkua "on saannut kuulla" viidelle eri riistalle, mutta siitä huolimatta tuloksena oli myös VOI1- hirvitulos! Itse teet päätöksesi rodun suhteen, mutta tämmöiseen ratkaisuun itse päädyin reilut seitsemän vuotta sitten! Nyt tarhasta/ makuuhuoneen lattialla löytyy 3 laikaa ja takkahuoneesta taitaa jäädä vielä neljäs, vaikka kovasti sitä Enontekijölle haluttaisiinkin...

[Vintilänkiertäjä]

Joo, Laika on kiinnostanut oikeastaan aina, mitä nyt välillä nuo "tappaja" puheet on häirinnyt keskittymistä. Itselläni on ollut suurpetokoira hakusessa ja isännästä välittäminen tärkein kriteeri pyyntimaiden vuoksi. Eli siis niinpäin, että ne alueet millä pyydän 2-5 pitkää reissua kotikuntani lisäksi, ovat niin tiettömiä ja Suomen mittakaavassa suuria erämaa-alueita, että siellä ei viitsisi koiraa haeskella päivätolkulla hirvien perästä, jos karhut on mielessä! Toinen asia on myös se, että jos tähtään esimerkiksi 15km päähän autiotuvalle ja löysäät autolta villasukan irti, niin eipä taida olla autiotuvalle menemistä, kun pahimmassa tapauksessa koira ei välitä isännästä tuon taivaallista Ehkä hieman yleistämistä, mutta karua totuutta joidenkin harmaiden kohdalla..
Tavallaanhan minulla on kaikenriistan koiria jo ollutkin, mutta vaan pienemmässä muodossa. Vaikka keskitynkin Pystykorvien kanssa linnunpyyntiin, niin näätä, supi ja yhden edesmenneen koiran kohdalla myös karhu kuului repertuaariin. Nyt on ollut kuitenkin kova hinku saada jalkavampi ja enemmän suurriistaan painottunut koira tarhaan.
Edellä mainittujen seikkojen vuoksi käytännössä oli vain kaksi rotua, joita haaveilin. Kk ja jonkun sortin laika. Itäsiperianlaikoista löytyi se minun kriteerit täyttävä pentue/astutus.
Toivotaan, että tuleva pentu on riistaverinen ja minulla onni myötä, jotta tulee positiivisia ensikokemuksia koiralle nimenomaan karhusta. Jälkiä luuhataan ensi keväästä lähtien, jotta pysyy mies kärryillä kotikunnan karhujen liikkeistä ja kyllähän sitä syksyllä jo uskaltaa ainakin jäljelle lähteä koirankin kanssa. Koira sitten näyttää kypsyytensä ja katsellaan koska uskaltaa pedolle laskea koiran ihan irrallaan. Todennäköisesti ainakin ensimmäinen syksy menee metsään tutustuessa ja jälkiä seuraillessa, ehkä hieman pienpetoja ahdistellen jos kohdalle sattuu. Toisella vuodella sitten katsellaan noita kosketuksi isoon mölliskään! Hirvet jätetään rauhaan isännän puolelta ainakin siihen asti, kun on karhulta kokemuksia ja merkit näytetty. Jos kaikki menisi niin kuin elokuvissa, niin karhu nurin ennen kuin hirville rohkaistaan ollenkaan, eikä tuo haittaisi vaikkei sen jälkeen enään hirvistä välittäisikään Jos taas on kauhea hinku hirville, niin pakkokai se on porukkaan alkaa, mutta olisi se vaan karhunpyynnissä helpompaa kun ei niitä hirvihaukkuja tulisi.
Loppuviimein koira kuitenkin merkkinsä näyttää ja isäntää koulii, niillä sitten mennään mihin rahkeet ja kiinostus riittää

[Korvenkätkö]

Meidän hirviporukassa yksi kaikkien aikojen paras hirvikoira oli narttu suomenpystykorva ja kun isäntä jäi pois hirviporukasta, niin pyydettiin ko. koiraa metsälle, mutta kun kaato saatiin, niin isäntäkin jouduttiin hakemaan, jotta pääsimme hirven pistämään ja suolistamaan...koiruus kun murisi hirven päällä ja uskaliaimmat hirvestäjät saivat hampaista! Kyllä hirvimiehet tulivat ensimmäiselle laikani kaadolle aika varoen, mutta hämmästyivät, kun pisti hirven viereen kerälle nukkumaan, eikä välittänyt miehistä mitään, näin pikkuhiljaa alkoi omankin seuran metsästäjissä ennakkokäsitykset hälvetä, sanoipa yksi että haukkuipa "valitettavan" hyvin laikaksi hirveä! Samoin hirvikokeissa suurin osa tuomareista ollut ensimmäistä kertaa laikalle tuomaroimassa ja ovat monesti todenneet, onpa nopea koira ja että kokeen jälkeen ennakko käsitykset laikoista on muuttuneet, siis positiivisempaan suuntaan! Omilla jahtimailla ei saa karhuja jahdata ja KVA narttuni on selkeästi ilmavainuinen, joten se heikentäisi karhujahtia, mutta katsotaan mitä nuorimmasta 11 vrk narttupennusta tulee, kun isukille on ammuttu hirvien lisäksi pari karhua.

[Jorma Kamila]

Tervetuloa vain Vintilänkiertäjälle minunkin puolestani tähän joukkoon tummaan .Sinä ,kuten allekirjoittanut sekä moni muu laikanomistaja on samasta syystä aikanaan kiinnostunut rodusta.-Syy on "monen viljan koira" josta asiasta haluan tällä kirjoituksellani herättää keskustelun.Itselläni on kokemusta laikasta rotuna kovasti vähän,josta syystä asialliset kommentit otetaan ilolla vastaan.
Olen järjestyksessä toisen laikan omistaja.-Ensimmäinen kuoli tapaturmassa viime vuonna 11 kk vanhana.Käytin sitä ahkerasti metsässä.Se oli kiinnostunut myyristä joita kaivoi pellosta,linnuista joita yritti jopa haukkua.-Onnistuipa se osallistumaan hirvenkaatoonkin lyhyen elämänsä aikana ja sen eteen kaadettiin vasa lyhyeen haukkuun.Valitettavasti se menehtyi tapaturmassa pian sen jälkeen.Tästä koirasta olisi käsitykseni mukaan voinut tulla useamman riistalajin pyyntiin sopiva.
Nykyinen itälaikani täyttää näinä päivinä vuoden.Sillekin päästiin ampumaan vasa lyhyeen (10 min) haukkuun ja ajattelinkin sen olevan jo lähes valmis hirvikoira,mutta olin väärässä.-Koira on oikeastaan taannehtinut taidoissaan niistä hetkistä.Etsii kyllä ahkerasti ja löytöjä jopa kilometriin ,mutta ei pysy työmaallaan.-Tulee äijän luo ilmoittautumaan jo kymmenen minuutin haukun jälkeen.Uusintahaku ei tahdo (vielä?) onnistua .Pari viikkoa sitten sillä oli sonni haukussa.-Valitettavasti en päässyt hollille ,jotta olis saanu kaadolla koiraa vahvistettua.
Olen vienyt tätä koiraa suht.paljon metsään tottumaan olosuhteisiin  kun olen ajatellut sen sielä parhaiten oppivan ammattiinsa liittyviä asioita.Parhaina viikkoina on ollut kolmekin metsäpäivää.
Lintuihin mielenkiinto ei ainakaan vielä riitä,mutta näätä ja orava kiinnostavat kovasti.
Koira on kaunis katsella ja luonteeltaan upea.Toivonkin saavani siitä vielä hyvän jahtikaverin.
Kuitenkin tällä hetkellä laikojenkin jalostus menee muiden hirvemetsästykseen jalostettujen rotujen kanssa samaan suuntaan ja luulenkin että tällä menolla puheet monen viljan koirasta saa pikkuhiljaa unohtaa.
Kertokaapa kanssaveljet mielipiteitänne näistä pentusyksyn itälaikojen saavutuksista.Olisi mielenkiintoista lukea toistenkin kokemuksista.

[Eero]

Olen huolissani isl:n linnunhaukkutaipumuksista, ne tahtovat jättää sen pentusyksyn jälkeen sikseen, LINT koetuloksia on vähän ja taso vaatimaton. Olen vakuuttunut, että monet laikat hoksivat joistain maneereista mitä ollaan pyytämässä, mutta tämä on niin hirvikeskeistä tämä toiminta. Itse kävin hirveähaukkuvalla koiralla lintumetillä samoissa maisemissa viitisen vuotta samalla porukalla. Koira oivalsi ensimmäisten vuosien hötkyilyjen jälkeen, että täällä ja varsinkin näille tyypeille, jotka haulikolla räiskii, on turha haukkua hirveä. Lopulta löytöhaukut hirveltä jäivät 15 minuuttiin. Ei ne lintuhaukutkaan kehuttavia olleet. Viikon päästä hirvimetsällä taas vedettiin 7 tuntia kaikkine karkkoineen. Kannattaa siis yrittää. Olen yleensäkin pienempien ja heikompien puolella, ja tässä lintuhommassa tulee mieleen, että jos lintuahaukkuville laikoille ei saada uroksia, riistaverisiä uroksia, se loppuu se touhu. Mielestäni, sellaisen uroksen, joka voi tehdä 7 pentuetta, omistaja voisi miettiä missä tässä mennään. Eli ei olisi kohtuuton vaatimus, ainakaan vähemmän ahneille, että yksi astutus olisi lintulinjaiselle nartulle. Vaikkakin pentujen osto ym. menee nykyisin lähes pelkästään hirvitulosten mukaan.

[veera]

Täälläkin ilmottautuu yksi uusi innokas itälaikan omistaja Meille on tulossa vajaa 2v laika narttu. Mursuviiksen Veera virallisesti.
Laikoihin hurahdin melkein 10v sitten, kun kaverilla oli 3 itälaikaa. Sillon päästin et mulla on viel joku päivä tollanen ihanus! Miekin oon kuullu noista "tappaja" koirista. Kaverini mies oli laikan kans metsällä ja olivat sit olleet nuotiolla kahvilla, ja eräs mies kimeästi haukkuvan pystykorvansa kanssa oli tullu kysymään, et "onko toi karhukoira"(koiran väristä päätteli et ois karhukoira) johon kaverini mies oli vastannut, että "ei ole kun itäsiperianlaika" mies oli melkein napannut koiransa kainaloon, ja mennyt monta mentrii toiseen suuntaan!