Meille lintukokeissa viime syksynä tuomari (pystykorvakasvattaja) antoi vinkin, että koiralle pitäisi ampua lintuja myös lähtöön. Meillä ongelmana juurikin tuo karkkoavan linnun seuraaminen. Tuomari tuumi, että tällä tavalla voisi saada seuraamista paremmaksi. Emme ole päässeet kokeilemaan vinkkiä käytännössä. Tälle syksylle emme ole ampuneet lintuja ollenkaan, eikä niitä kyllä ole meillä ollutkaan. Koiralla melkein joka kerta irtilaskettua ollut hirvityöskentelyä, joten satsaamme nyt sitten siihen. (sanokaan minun sanoneen, että koiran hyvä hirvenaloitus pilataan seuran toimesta jahka hirvestys alkaa... v*tuttaa jo valmiiksi.. Olisi vaan koira pysynyt linnunhaukussa...)
Näin ei mielestäni saisi koskaan tehdä. Meillä oli aikoinaan sekarotuinen pystykorvainen linnunhaukuja Pekke. Suomen skeetmestari Tuuka Mäkelä tapasi käydä lintumetsällä Kemijärven maisemissa. Siihen aikaan lintuja oli paljon ja niitä pörisi miesten jaloistakin, vaikka koirakin haki hyvin ja haukkui. Isä-vainaa ihmetteli, miksi taitoampuja ei ampunut lentoon lähteviä. Tuukka tuumasi, että koira menee pilaan. Isäni ja mettäkaverinsa Tarvas-Topin vaatimuksesta Tuukka sitten muutaman metson ja teeren tipauttikin. Pekke alkoi haukkumaan lähtöjälkiä eikä enää seurannut lähteviä lintuja.
Meni vuosia ja monia juoksukilometrejä opettaa koira seuraamaan lintuja. Mutta oppi se, kun isäntä ja oppipoika näyttivät juosten lintujen perään mallia.
Itse en edes enää kanna haulikoa haukuvan koiran kanssa samoilessani riistamailla, hanhenpyyntiä lukuunottamatta. Länsilaika oppii helpostikin hakemaan pudotetun vesilinnun vedestä, ensin kapulaa ja sitten lintujakin.
Töitä ja tottelevaisuuskoulutusta se tosin vaatii. Rannalla kun ei ole muuta kuin isännän arvovalta ja komennot koiraa vastassa. Leikkien noutamaan opetettu koira hakee jos hakee, komentoja totteleva hakee varmemin huonoltakin muta- ja kaislikkorannoilta.
Aihe: Länkkärin lintutyöskentelyt (Luettu 9380 kertaa)