pennun testaukseen.

[laikaman]

Hyvä Uaro. Vejä se vinettopullo nuamariin ja mää pyörimällä kottiin. Näkkööpähän Tanakin ruakileena uuven lähestymistavan hirvelle.  Ei liian sähäkästi mutta silleen kuitenniin sopivasti, vai miten ne oikeet hirvikoirat miehet sannoo. Muuten voit siinä porraseissä kuitenniin käävvä vähän aikoo jaloillas, tuskin se Tana siitä viärää oppia suapi ja Kelehän jo ossoo. Hyvvee vappua.

Niin ja Pohojanmaan sekä Laphin ja muillekin toisten murrealueitten miehille (suattaa siellä jokunen  nainennii olla) tiedoksi että näissä Uaron teksteissä on kaikki aivan täyttä totta. Eli se polonen on siellä montussa aivan oikeesti.

[Teeri]

Se vain tuo kunnon karhunhaukkujan saanti on kuin lottovoitto. Saahan sitä rasvoja ja muuta koirille pyöritellä, eihän se keltään tosiaan pois ole. Karhu työskenteliänä ei voi vielä mainostaa jos sen rasvapalan syö tai rasva jälkeä seuraa. Ihan sama sen hihnassa vetämisen kanssa kun isäntä taapertaa metrin päässä. Meillä karhuja piisaa mutta ihmettelen vaan kun niitä haukkuja ei tule seuroissa edes hirvijahdin aikaan niin kyllähän ne todelliset karhun etsiät ja koirat jotka jälkeen törmätessään sen haluaa tappamisen meiningillä löytää on harvassa.

Ainahan niitä tuuri karhuja tulee mutta mutta ei se sesse niissä ole hirmu töitä tehnyt jos mitään. korkeintaan mukana maleskellut. tappamisen meininki on eri juttu

toki aihioita on varmasti ollutkin mutta vaatiihan se isännältäkin kovan panostuksen että esimerkiksi jäljillä käyttää ja niitä etsii. kyllä minullakin rasvaa ja verta on. kyllä minä niitä pennulle haistattelen vaikkapa ajan kuluksi

[Renni]

Niin se on. Minä olen syöttänyt rasvat kaikki tiaisille talvella. Ja "poika" napsinut lihapullija 200 kpl talven aikana. Mutta siitäkään ei haukut johdu. Mutta kele kun haukkuu hyvin.

[Akkahirven kennel]

Itelläni on niin rasvoo,rompetta kuin nätti talja seinällä viime syksyisestä karhusta. Koiriakin miulla sattuu olemaan. Kaksi jämtiä (emä ja tyttönsä) haukkuu karhua, ilman treenausta ja opetusta. Etsivät jopa itse haukuttavat karhut. Harmi vain, kun kesken hirvihommien saattaa vaihtua karhuhaukuksi.
Nyt on tarhassa lisäksi 2 laikaa (3 vuotias ja 5 kk). Vanhempi on aikasemmalla omistajalla haukkunut karhua, mut pennulle meinasin tehdä verijälkeä ja käyttää oikeilla jälillä ja kokeilla hieman syttyjä. Siitähän se selviää. On se kuitenkin niin eri homma viedä oikealle karhulle koira ja testata uskaltaako haukkua kun haukuttaa konekarhua (jota jopa russelit uskaltavat haukkua) ja kokeilla pelkästään romppeita vaikka romppeilla sitä miekin testasin tuota pentua ja hyvän pennun sainkin noin niin kun muuten. Ei hajua ainakaan pelännyt, joka on jo hyvä merkki sinänsä. Syksyllä selviää, tykkääkö pentu karhua oikeasti haukkua vai ei..
Mainittakoon, et meiän uros jämti laski hännän koipien väliin ja pissi alleen kun karhun nahkoo sai vähän nuuhkasta tuoreeltaan ja lorotti vielä kun nahka tuli muokkauksesta kotia. Kyllä se tuo nahka jopa erottaa jyvät akanoista

[yeti]

on muuten aivan turha ruveta vertailemaan terriereitä pystykorvaisiin. tuossa saattaa tulla joskus jopa hopiaa. terreillä päätä riittää ja riista viettiä vaikka muille jakaa oikeassakin tilanteissa, pystykorvaisille jalkojen mitassa häviävät ei muussa!

[Ryökkö]

yeti on oikeassa. Eri tyyppisten rotujen vertaaminen toisiinsa on aivan turhaan.

Tässä tuli mieleen kun puhuitte terreistä, niin viimesyysnä käytin ketunpesällä 2kk 10p vanhaa Suomenajurin pentua. Tästä olisi tullut luolakoira, jos olisi jäänyt pieneksi. 
Tässä video linkki tapahtumasta. Videolla ei näy kun Erakko menee reikään. Aloin kuvaamaan aukkoa kun se sinne painui.
http://www.youtube.com/parrinaama#p/u/7/MpLndpRGWio
Se merkkaa paljon mitä suku tuo koiraan. Ajuri puolella tämä näkyy, kettukoiria jalostettaessa. Kettuverisissä suvuissa kulkee luontojaan kovaa poltetta pedon hajuun.

Tämä sama homma kulkee pystykorvaisillakin suvuissa. Sytyttely on ihan OK, mutta perimää on vaikea muuttaa. Luontainen taipumus pedon perään pitää olla. Luontaisen taipumuksen omaava koira haukkuu ilman sytyttelyäkin. Testaus on hauskaa touhua kuten edellä jo todettiin. Ja kehittää se pentua johonkin suuntaan, hyvään tai huonoon. 
Tässä parvuotta sitten yritin tehdä kettu ajuria koirasta jolla ei ollut petoviettiä. Totesin työn turhaksi ja myin koiran jänismiehille. Vaikka kuin yrittää sytytellä niin huippua siitä ei saa.

[Aaro/Kele]

Vielä pikkusen RASVASTA

Nyt alakaa elämä tasottummaan , kun muistaa että ee ota puhheeks mittää, mikä tuopi mieleen RASVAN. Jäe tippaleevät syömätä, kun en tohtinu kysyä onko tehty kookosRASVALLA. Klapikonneen nivelaksel jämähti jummiin, kun RASVArässi oel hukassa. Sitä korjatessa palo niska, aarinkoRASVAN puutteessa. On pitäny syyvä juustonaksia ku viinaksia ottaessa jutut männöö RASVASIKS, eekä muutenkaa oo kiinnostanu kurkun RASVOOMINEN Jallulla, sen Vinetto kuurin jäläkeen. Kuurin joka nosti minut kotioloessa parRASVAloihin, vaekka tavallaan tuo minun harRASVAimoni ee polta hihojaan. Kerrannii ammuin naaRASVAsan luvata, tuumas vaen lihoja kellariin kantaessa että porRASVAlot ee pala.

[heikkir]

Vielä pikkusen RASVASTA

Nyt alakaa elämä tasottummaan , kun muistaa että ee ota puhheeks mittää, mikä tuopi mieleen RASVAN. Jäe tippaleevät syömätä, kun en tohtinu kysyä onko tehty kookosRASVALLA. Klapikonneen nivelaksel jämähti jummiin, kun RASVArässi oel hukassa. Sitä korjatessa palo niska, aarinkoRASVAN puutteessa. On pitäny syyvä juustonaksia ku viinaksia ottaessa jutut männöö RASVASIKS, eekä muutenkaa oo kiinnostanu kurkun RASVOOMINEN Jallulla, sen Vinetto kuurin jäläkeen. Kuurin joka nosti minut kotioloessa parRASVAloihin, vaekka tavallaan tuo minun harRASVAimoni ee polta hihojaan. Kerrannii ammuin naaRASVAsan luvata, tuumas vaen lihoja kellariin kantaessa että porRASVAlot ee pala.

Kuullostasi, jotta niinkö aikalailla jypäkänolonen vaimo oisi tuolle Kellelle siunaantunna; ei ala turhista pörhistelleen, vaan hoitelloo järijen kanssa kaikki välttämättömät käätännön elämisen assiit just niinko pittäähi.

Että oisikkohan sillä siskoja taikka muuten samansukusussie serkkuja olemassa, niin laittaaten puhelinlumerroo tännekkäsin tulemmaan, niin saattasimma vähän rupatella yhteisestä tulevaisuuvesta aivan niinko siinä kauhian kaanissa ja romanttiseessa Jaakko Tepon laalussahhii jotta: "Hiliman kanssa kahen, rantamilla Likolahen",  muttta iliman siitä kierova ravattisonni-Laakkasta