Kuivilan kennelistä narttua astutukseen?

[Ilkka "ipa" Paalanen]

Myös Alju kennel nimi ollut käytössä. Kuivilalta tullut myös muita koiria kuin laikoja esim. suomenpystykorvia yms.
Häkissä tälläkin hetkellä yks Kuivilalainen ja hyvin toimii metällä.
On niitä kintas nahkoja varmaan aikanaan muutkin tehneet, muttei välttämättä julki tuoneet.

[Balaven]

On siellä kennelliitossa ollut muutakin syytä elinikäiselle rekisteröintikiellolle kuin kinttaantekopuheet...

[AnLa]

Näkyy löytyvän yhteensä 1820 koiraa Aljo kennelnimellä, mukana itä ja länsilaikat, KKK,SP, lapinkoirat, pohjanpystäri. Tuohon aikaan ei vielä taidettu isommin siruttaa pentuja, tai paljon muutenkaan merkata niitä. Voihan olla että isossa määrässä on saattanut joskus mennä paperitkin sekaisin ja kennelliiton tädit ei sitten enää tykkää.

[Balaven]

Noin 2100 koiraa on kyseisestä kennelistä lähtenyt kaikki rodut laskien.

[paluumuuttaja]

Ei taida suomesta löytyä kovinkaan montaa itälaikaa jolla ei lue sukupuussa Aljo

[pauli]

Ei kai kukaan väitäkkään, etteikö sieltä olisi tullut paljon hyvääkin aikanaan, mutta pitää muistaa, että meidän koko suomen Itälaikakannassa on ongelmana korkea sukusiitosaste vieläkin, vaikka meillä on jalostuskäytössä koko suomen itälaikakanta. Niin mikä lienee yhden kennelin koirien sukulaisuusaste yli 20vuoden jälkeen jonne ei tiettävästi ole uusia siitoskoiria tullut ?   

[Nahkapyssy]

Jalkiviisastelu on helppoa!! Jostakin on aina lahdettava!!

[pauli]

Kyse ei olekkaan alkutilanteesta vaan jatkosta.

[Oralake]

Matilla, kuten kaikilla kasvattajilla, on hyviä sekä huonoja ratkaisuja/jalostuksia/ajatuksia koirarotujen eteenpäin viemisessä. Niistä vain jokainen ottakoon käyttöön omasta mielestään hyviä puolia.
Olen kuunnellut Matin juttuja itäsiperianlaikojen alkutaipaleelta Suomessa ja nostan kyllä miehelle hattua. Se EI tarkota, että olisin kaikissa asioissa samaa mieltä, mutta opettaa paljon itälaikoista, niiden historiasta Suomessa sekä antaa neuvoja uudelle itälaikan omistajalle miten edetä koiran kanssa. Tämän harrastuksen suolahan on, että voi keskustella koirista, niiden erilaisista mahdollisuuksista ja muistella kairojen hyviä/ikäviä tapahtumia. Pääasia, että ei ota elämää tai koirien kanssa touhuamista liian vakavasti