Matti Kuivila on poissa.

[Oralake]

Luin tänään Sodankylän paikallislehdestä suruviestin joka tuli mielestäni liian aikaisin. Matti Kuivila on poissa. Kirjoitan tähän lehdessä olleen kirjoituksen, koska mielestäni siinä kiteytyy Matin elämän saavutukset hyvin. Kiitos sen kirjoittajalle, kuka oletkin 
"Matti Kuivila on poissa!
Sodankylän seurakunnan suntiona, hautaustoimistoyrittäjänä, kukkakauppayrittäjänä, koirien kasvattajana ja ulosottomiehenä tunnettu Matti Kuivila Sodankylästä on kuollut. Kuivila menehtyi pitkäaikaisen sairauden murtamana Sodankylän terveyskeskuksessa viime sunnuntaina.
Kuivila toimi elämänsä aikana monissa luottamustoimissa, kuten Sodankylän seurakunnan kirkkovaltuustossa, Sodankylän Invalidiyhdistyksen puheenjohtajana, Sodankylän Vammaisneuvoston puheenjohtaja ja Sodankylän Omaishoitajat ry:n puheenjohtajana.
Hevosurheilu oli eräs Kuivilan mieluisimpia harrrastuksia, hän toimi myös Lapin Ravin sihteerinä. Kuivila on Sodankylän Erämiesten kunniapuheenjohtaja.
Matti Kuivila toi Suomeen silloisesta Neuvostoliitosta maamme ensimmäiset itäsiperianlaikat, jotka kunnostautuivat sekä kaiken riistan metsästyksessä että suurriistakoirina. Neuvostoliitosta hän toi Suomeen myös ensimmäiset ketun ja jäniksen ajajina tunnetut venäjänajokoirat. Kuivila on Venäjänajokoirayhdistyksen kunniajäsen.
Kuivila jalosti myös uuden suomalaisen metsästyspystykorvarodun, pohjanpystykorvan. Rodun kantakoirat Kuivila löysi lappilaisista lintua haukkuvista maatiaispystykorvista 1960-luvulla.
Hän teki aloitteen Suomen Kennelliitolle rodun talteen ottamisesta. Kuivila kasvatti Aljon kennelissään myös lapinporokoiria, suomenlapinkoiria, suomenpystykorvia, keskiaasianpaimenkoira ja eestinajokoiria."

Haluan itse kiittää Mattia kaikista neuvoista ja ystävyydestä jota sain nuorena koiraharrastajana vuosien varrella. "Spoileri ei toiminu, mutta laika toimii"  Kiitos Matti.

[Käppyrä]

Iso pala Suomen laikatietämystä meni Matin mukana!!

R.I.P  Matti!!

[tuuliainen]

Vielä Kittilän päänäyttelyä Matti kunnioitti läsnäolollaan!

Sodan jälkeisessä Suomessa ehti Kuivilan tarhalla olla monta koiraa eri roduista; pelastumassa meille jälkipolville! Erityisesti suomenpystykorvia, lapinporokoiria ja pohjanpystykorvia. Laikat ovat vielä ihan oma lukunsa.

Ensimmäinen itäsiperialaiseni lähti Kuivilan kennelistä ja tuli monen mutkan kautta - Dog soul mate- once in lifetime!

Hattu kourassa

mari

[Burskutin]

Matin muistoa kunnioittaen.

-Anna-

[Oralake]

Matti siunattiin tänään ja kyllä mietitytti/hävetti jälkeenpäin Lappalaiskoirayhdistys ja paikalliset yhdistykset muistivat Mattia kukilla, mutta Laikajärjestöstä ei mitään  Olis vissiin pitäny olla röyhkeä ja soitella hallitus läpi ja kerjätä raha sekä suostumus muistamiselle kerran tiesin meneväni hautajaisiin.
Toivottavasti jokunen laikaharrastaja kuitenkin soisi Matille lämpimän ajatuksen ja ehkä jopa kiitoksen laikojen varhaisesta rantautumisesta Suomeen (ihan vaikka omassa mielessään)

[Jarmo_P]

Matti siunattiin tänään ja kyllä mietitytti/hävetti jälkeenpäin Lappalaiskoirayhdistys ja paikalliset yhdistykset muistivat Mattia kukilla, mutta Laikajärjestöstä ei mitään  Olis vissiin pitäny olla röyhkeä ja soitella hallitus läpi ja kerjätä raha sekä suostumus muistamiselle kerran tiesin meneväni hautajaisiin.

Mielestäni järjetön olisi pitänyt muistaa Mattia.
Jätetään tulevaisuudessa vähäpätöiset palkitsemiset sikseen ja annetaan kunnia kelle se kuuluu.

[Aaro/Kele]

Järjestö pelloo just niin tehokkaasti kuin sen jäsenet haluaa.
Ottakee hyvät immeeset hallituksen jäseniin tae puhheenjohtajaan yhteös, sillon kun juttu on ajankohtanen, eekä vasta sitten kun on liijan myöhästä.