Kuhmossa viime viikko yritettiin etsiä karhua tähtäimeen, mutta ulkoiluksihan se meni.
Loppu viikolla Urho sitten innostui näyttämään hirven haukku taitojaan ja parin tunnin työskentelyn jälkeen päätin viedä Usvan katsomaan, mikä se on pelin juoni.
No ei se omin päin sinne haukulle mennyt, vaan kävin saattelemassa 100 metrin päähän haukusta, mutta ei se hoksinut vieläkään mennä sinne. Hetken mietin mitähän pitäisi tehdä ja keksin kokeilla josko Urho malttaisi käydä yhteyden otossa. Pari kertaa kerkesin pilliin puhaltaa, kun Urho tuli katsomaan isäntää ja lähti samalla vauhdilla takaisin hirville. Usva lähti perään, mutta
kääntyi vielä kerran takaisin.
Tässä vaiheessa emä hirvi tuli levottomaksi ja päätti lähteä tarkastamaan tilannetta kiertämällä meidän takapuolelle.
Homma sai uuden käänteen, kun Usva sai näkö havainnon :ohirvestä. Alkoi sellainen ajokoira haukku ja ujellus. Metsä rytisi hirven sorkkien alla, Usva ulisi ja Urho yritti toppuutella sen minkä pystyi. Kolmen kilometrin karkon jälkeen hirvi malttoi pysähtyä ja siitä alkoi neljän tunnin seisonta haukku. Metsä raikui, kun kaksi laikaa antoi ääntä täydellä innolla toinen kokenut ja toinen ensi kertalainen. Oli kyllä mahtavan kuuloista kuunnella tätä konserttia, johon ei tarvinnut ostaa lippuja, kunhan vain valitsi tuulen alta sopivan paikan kuuntelulle.
Yritin saada nuorta kaveria pois haukusta kahden tunnin jälkeen, mutta ei nuorta intoa täynnä olevaa saanut pois kesken urakan, vaan haukkui kiihtyi, kun kuuli isännän olevan lähistöllä viheltelemässä.
Illalla vähän ennen kymmentä Usva luovutti ja Urho sen perään pimeän tullessa.
Autolle tultua Usva sai palkinnoksi lihan palasen ja viimeisillä voimilla jaksoi hypätä autoon.
Seuraavan kerran Usva saa mennä jo yksin kokeilemaan taitojaan.
Innolla jo odotankin tätä tilannetta, mitä siitä kehkeytyy.