LINTUHAUKKU
Kirjoittelenpa tänne taas pitkästä aikaa. Syksy on saapunut ja metsästyskausi avattu. Kevät ja kesä kuluivat kuvauksissa, kalastuksessa ja muussa mukavassa. Kaikenlaisessa pyynnissä on minun aikani kulunut vuodet ympäriinsä, vuosikymmenten ajan. Varsinkin jos laskee ajankäytössä mukaan myös kameran kanssa kyykkimiset.
Puoli tuntia sitten tulin Laikun kanssa lintumetsältä. Jännää oli. Ennen kuin päästin Laikun irti käskin sen hakea metson ja lisäsin vielä, että ”ei hirviä”. Niinpä Laikku lähtikin hakulenkille kuin hurjistunut hurjapää. Räväkät ovat aina olleet Laikun otteet, ehkä vielä innokkaammat kuin Jeri isällä. Hiippailin talvitieaukkoa pitkin, jännitin, enkä turhaan. Laikun haukkun aloitus kantautui korviini korkeasta mäntymetsästä. Sieltä haukku raikasi kuin ennenkin. Hiivin lähemmäs ja näin Laikun haukkuvan puuhun. Laikku oli tehnyt työtä käskettyäni, pyysinhän sitä hakemaan metson. Kyllä silloin näkemäni olisi pitänyt saada kameralle. Pienessä tuulenväreessä salskean petäjikön latvukset huitoivat verkkaisesti tilaa itselleen. Maatasossa oli mustavalkoisella koiralla lintuhaukku ja kaikkein alinna tasainen puolukanvarvikko erämiehen konttailla. Mahdollisimman matalana minä lähestyinkin Laikun kiihkeää lintuhaukkua. Välillä soitin meidän pojille, Juhalle ja Esalle, jotta hekin saivat kuunnella ja nauttia Laikun hyvästä haukusta, joskin puhelimen välityksellä.
On se niin onnellista omistaa sellaisen koirarodun edustaja, jota voi ohjata sille riistalle mitä milloinkin halutaan pyytää. En ole koskaan kuullut, että muiden rotujen koirat pystyisivät tällaiseen hienoon monipuoliseen metsästykseen. Kun lähden hirvimetsälle sanon vain Laikulle, että hae hirvi, niin hän hakee ja haukkuu sitä. Tai kun päästän näädän jäljille hän hakee sen ja haukkuu komeasti. Näin myös sorsien kohdalla. Se vielä mukavinta, että aina koira on mahdottoman innostunut, pyydettiinpä mitä hyvänsä. Minusta tämä on aivan uskomatonta, mutta totta. Näin ainakin meidän metsästys on tänäkin syksynä edennyt. Ensin sorsia, sitten kanalintuja, sitten molempia hirviä ja kanalintuja. Tosin Laikulle on tänä syksynä saatu kanalinnuista vain yksi teeri, vaikka haukkuja on ollut vaikka kuinka paljon. Sekin on laikan viisautta, että kanalintumetsällä haku on suppeampaa kuin hirvimetsällä. Näin onkin parempi, ettei tarvitse lähteä 1,5 kilometrin päähän teerihaukkuun. Kuluneena syksynä Laikulla on ollut hirvilöytöjä viisi. Niistä on päätynyt kaatoon kolme. Hirvenpyynti on oma asiansa, josta olisi kirjoitettavaa vaikka kuinka paljon. Oli minulle jännittävä ja mieleenpainuva viimeinenkin hirvenkaato, jossa oli löytömatka 850 m ja kaato tapahtui löytöpaikalle, sydänmaan napaan. Se oli Laikulle 45 hirvi. Laikku on nyt neljän vuoden ikäinen.
En päässyt ampumaan Laikun haukkumaa teertä. Se oli vanha arka lintu. Lähti lentoon jo 60 metristä.
