Koiran arkuus?

[pahkatartsan]

Minulla on nyt kohta viiden kuukauden ikänen nakku.
En voi "ymmärtää" koiran arkuutta muita ihmisiä/ja vieraita koiria kohtaan?
Jos vaikka vieras menee häkille niin koira kaikki karvat pystössä,häntä koipien välissä menee kauimmaiseen nurkkaan tai pitää kopin ihmisen ja itsensä välissä?
Irti ollessa on vaikea sanoa onko käytös arkuutta vai vihaisuutta?Jos koira olisi isompi niin en tohtisi irti pitää käytös on arvaamaton ei päälle näe käykö kiinni vai haisteleeko?
On ensimmäinen LsL,muita rotuja on kyllä ollut ja vastaavaa ei ole tullut vastaan?
Onko normaalia LsL-käytöstä vai pitääkö pelätä  pahinta(vihaisuus)+  

[Burskutin]

Ei taida olla normaalia käytöstä millekkään rodulle! . Onko koira mahdollisesti säikähtänyt pentuna/huonoja kokemuksia vieraista? Tällaiset huonot kokemukset ovat saattaneet tapahtua kun itse olet kääntänyt selkäsi etkä huomannut? Onko mahdollista? Vahinko sattuu kun sitä vähiten arvaa....

[pahkatartsan]

Koira on kyllä ollut "silmäin alla" mulla koko ikänsä,en ainakaan muista että olisi saanut pahoja kokemuksia.....
Täytyy vain toivoa että olisi ohi menevää,mettässä ei kyllä pelkää oikeastaan mitään.Utelias niinku penikan pittääki,käyty istuksimassa(mie istun) kannolla jo joku kerta.Kerkesin jo viime reissulla innostua kun koira katosi n.10minuutiksi ja alko haukku raikaahan mutta oliki eksyny autolle ja sitä haukku kun ei minua nähny/löytäny.No antaa kasvaa eiköhän se siitä raavastu.

[Teeri]

Kannattaa käyttää näitä metsäkoiriakin sosialistumis reissuissa vaikkapa paikallisten koirakerhojen harjoituksissa. Monilla kylillähän niitä on. Näyttely yms juttua niin tottuupahan jo pienenä ihmisiin. Ottaa konttiin kydeen ja käydä sen kanssa vaikkapa kavereiden luona kylättely reisuilla. Tahtoo aina unohtua mutta ei ne pahaa tekisi.

[Laikapoika]

Tuollainen arkuus ei kuulu koiralle.
Kovalla työllä, käyttämällä paljon vieraiden ihmisten ja koirien luona, arastakin koirasta tulee sosiaalinen. Luottamuksen puute näkyy arkuutena ja vihaisuutena.

Täysi luottamus ensin isännän ja koiran välille, siitä on sitten hyvä jatkaa niihin asioihin mitä koira aristaa.

Otin aikanaan kk pennun joka oli tuomittu monttuun arkuuden takia. Paineli häkin nurkkaan kun sitä yritti lähestyä.
Lapsia koira ei pelännyt, vaan kaikki ihmispelko kohdistuin aikuisiin, tämä kuitenkin loppui iän myötä.
Koira säikähti pieniäkin outoja ääniä, paikkoja ym. Kovalla työllä ja harjoittelulla näitä sai vähemmäksi, kuitenkin monet asiat kummitteli aina koiran päässä.
Esim. jos koira meni edellä ja minun jalan alla rasahti oksa, tuli koiralla aina pari lisäaskelta.

Koirasta tuli loistava riistan käsitteliä, metässä ei pelkoja ollut, kun piti tehä sitä työtä mihin oli tarkoitettu.
Sen opin etten koskaan ota arkaa pentua, arkuus näkyi aina joissakin asioissa,
vaatii moninkertaisen työn omistajaltaan.