Kyllä se pitää paikkansa, Riku on kuollut. Riku oli elämänsä ajan hyvin terve ja eloisa koira. Sitten vain eräänä talvisena päivänä Rikulle ei kelvannut ruoka. Ruokahaluttomuus kesti vain pari päivää. Tämän jälkeen Markku vei Rikun eläinlääkärille, joka leikkauksen yhteydessä totesi, että Rikun vatsalaukussa on syöpä. Elämää pitkittämättä eläinlääkäri pelasti Rikun suuremmilta kivuilta laittamalla siihen piikin, joka nukutti Rikun ikuiseen uneen. Kummalliselta tuntuu se, että Riku sairasti syöpää vain pari päivää. Teitenkin syöpä on ollut vatsassa enemmän aikaa, mutta se vaivasi Rikua lyhyen ajan. Kuollessaan Riku oli melkein kahdeksan vuotias.
Tapahtunut on ollut Markulle niin surullinen, että hän ei ole voinut teidottaa sitä kaikille laikaihmisille vaan on surrut Rikun kuolemaa läheisten kesken. Onneksi Markulla on nyt kasvamassa Rikun pentu ja se on omistajalleen mieleinen.
Riku oli koirana harvinainen yksilö. Hirviä sille ammuttiin tasan 70 kpl. Seurasin läheltä Rikun elämää koko sen elinijän ja opin tuntemaan koiran melkein kuin omani, olihan Riku meidän Jerin poika. Olin useita kertoja Rikun kanssa hirvimetsällä. Syksyisin Riku oli meillä silloin tällöin, varsinkin nuorempana.
Luonteeltaan Riku oli hyvin paljon Jerimäinen. Helppo, tottelevainen ja nöyrä. Minun mieleeni on muotoutunut Suomen laikoista jonkinlainen arvojärjestys. On olemassa muutamia itälaikoja, jotka ovat arvoasteikollani ylitse muiden, niin sanottuja suurkoiria. Riku oli yksi niistä. Suurkoirieni joukkoon Riku pääsi silloin kun hirvenhaukkukoikeista alkoi tulla niitä 95 pisteen tuloksia ja muutenkin hirvityöskentely oli kerrassaan vakuuttavaa. Olisi ollut mukava jos Markku olisi käyttänyt Rikua muuhunkin kuin vain hirvenmetsästykseen, mutta Markku ei siitä innostunut. Nuorempana Riku haukkui hyvin ainakin kanalintuja. Sorsa- ja näätäjahdissa Riku olisi varmaan toiminut yhtä hyvin kuin isänsä ja velipoikansa (Laikku), olen siitä aivan varma.
Kyllä se on surullista, että koiran elämä on niin lyhyt. Kun koira on oppinut viimeisen päälle pyyntikoiraksi niin huomaa, että se onkin vanha. Niin kuin Riku, joka toi elävät ja kuolleet hirvet Markun luo. Kerrankin se toi ammutun hirven melkein keskeltä Tilanjokea. Ui kuolleen hirven luo tarrrasi siihen kiinni ja uiden, vimmatusti tassuilla potkien, uitti saaliin rantaan Markun luo.
Olen pelännyt mikähän mahtaa olla Jerin kohtalo, hän on jo 13 v. Viime syksynä se oli vielä melkoisessa kunnossa. Oli tosi hyviä hirvihaukkujankin ja kaksi sille vielä ammuttiinkin. Kuulo Jerillä on mennyt huonoksi. Ehkä se onkin Jerin lopullinen kohtalo. Jokin sivullinen hirvi voi polkea sen kuoliaaksi kun huonokuuloisena ei arvaa varoa muuta kuin sitä elukkaa, jota se sillä hetkellä haukkuu.