Tontin rajoja kuljettiin yhdessä ja samat puunjuuret kuseskeltiin kimpassa. Määrällisesti "aika paljon".
Kun asia alkoi mennä perille oli helpompaa. Toki toisinaan piti hieman kokeilla oisko se ruoho vihreämpää rajan tuollapuolen. Tartti aina silloin hieman keskustella naamatusten poskivilloista kiinnipitäen, ei kovasti mutta päättäväisesti ja aina nämä keskustelut tapahtui luvattomalla puolella. Sit puhuttelun jälkeen tultiin omalle pihalle hellässä niskakarva-otteessa. Toisinaan "rajaloukkaus" oli vain muutama metri ja joskus jopa 40m mutta raja on raja koirallekin.
Ei kait se tottelevaisuuskoulutus ole muuta kuin toistoja ja toistoja. Eli aikaa tarttee käyttää aivan hitosti koiran kanssa. Ja tietenkin pentuna leikin varjolla. Toiset koirat tarttee toistoja enemmän kuin toiset mutta lähes poikkeuksetta koirasta kuin koirasta saa tottelevaisen jos uhraa riittävästi aikaa.
Mulle tämä koira on ensimmäinen enkä ikinä olis uskonut kuinka paljon koirankoulutus kouluttaa ukkoa. Koirapolo kun ei varsinaisesti ymmärrä puhetta niin kuin ihmislapsi, niin ei auta hermostua. Jos ukolla hitsaa kiinni,koira vaistoaa sen ja joutuu hämilleen et mikäs tässä nyt on ja miten pitäis toimia. Eräskin rauhanpiippu on tullut poltettua kun on alkanut keittää. Siinä kun sitten rauhotut ja kattelet koiraa niin aika äkkiä se lämpö laskee. Koira kattoo et mikä sille tuli kun leikin lopetti ja tulee viereen pää kallellaan nappisilmillään katteleen. Hetken rapsuttaa sesseä ja taas homma maistuu,molemmille.
Tarkoitus ei ole kouluttaa mitään sirkuskoiraa joka kävelee etujaloillaan ja ryömii makkaranpala nokanpäässä, sitä syömättä. Kunhan ne perusjutut hoituu et elämä on helpompaa ja koira lapasessa.
Kukin taaplaa tyylillään ja mahdollisuuksiensa mukaan.