Onpa mielenkiintoista tekstiä. Tulee ihan vanhat ajat mieleen.
Tuo temezin mainitsema pohjoisten koirien pelavuus verrattuna etelän vetelien koiriin ei aina pidä paikkaansa.
Pohjosen miehillä on niin kiire juosta hirvien perässä ettei ehdi kokeisiin.
Itsekkin pääsi kerran löysäämään koirat hirvijahdissa ja nyt nautitaa reissun antimia.
Yleensä päivän kisassa koirasta otetaan "täydet ulos" jos siellä syntyy tulosta niin se on hyvä tason mittari.
Itsekattelen suurella mielenkiinnolla YO-saraketta. Sielläkö on mahdollisimman pieni luku niin hyvä on sillä silloin minun silmissä koira ns. jalostusainesta.
Itse en ole ko. artikkelia lukenut mutta varmaan lukasen sen tänää että tiedän mistä kirjoitan
.
Itälaikoillakin tulostaso on sen verran kapea että saa käsityksen populaatin tuloskunnosta pelkästään tietokantoja selaillen.
Se onkin se aika kaudesta, jolloin parrasvaloihin nousee toiset koirat kuin ne mutaiset ulolle haiskahtavat mettäkoirat.
Tämä koiraharrustuskin näyttää olevan saman luonteista kuin hevosilla eli toiset talvella ja toiset syksyllä.
Edellämainitusta syystäitsekkin köijään pari kasvattiani Posiolle
.
Osa meni varmaan ohi aiheesta mutta kun harvoin pääsee osallistumaan sivistävään keskusteluun.
Ps. Parasta on että koirat kehuu itsensä ja isännät katselee nöytästi narun toisesta päästä.