Kirjoittaja Aihe: susien seassa metsästäminen  (Luettu 4466 kertaa)

Poissa viikinki

  • Jäsen
  • *
  • Viestejä: 29
susien seassa metsästäminen
« : 17.09.15 - klo:22:18 »
Kysyisin niiltä, jotka ovat metsästäneet laikalla susialueella:

- miten laikat reagoivat susien tuoreisiin ulosteisiin tai merkkauksiin? Onko jotain rodulle tyypillistä vaiko enemmän yksilöstä kiinni?

- onko tapahtunut selvää kohtaamista maastossa ja miten siinä on käynyt?

Meidän jahtialueelle Pohjois-Pohjanmaan rannikolle on valitettavasti näitä valtion harmajia pesiytynyt epämääräinen liuta ja kun hirvenpyynti alkaa, on erittäin todennäköistä, että koira tulee laskettua/kulkeutuu sellaiselle alueelle, missä hirvien lisäksi on noita liuhuhäntiä.

Motto: toivotaan  parasta mutta pelätään pahinta

Poissa Minna Jalonen "Safir"

  • Jäsen
  • *
  • Viestejä: 43
Vs: susien seassa metsästäminen
« Vastaus #1 : 18.09.15 - klo:17:20 »
Vuosien varrella, olemme törmänneet suden hajuihin 3 kertaa. Uroskoira kahdesti ja narttu yhdesti.

Kumpikin käyttäytyi aivan samanlailla, eli olivat ns. sunnuntai kävelyllä, haku nolla. Häntä ei alhaalla, ei näkyviä pelonmerkkejä, mutta metsästys ei kinnostanut ollenkaan. Minulla kumpikin koira pelkää sutta, tulee ihmisen viereen jos saa hajun. Se helpottaa kummasti tilannetta, mutta joskushan voi käydä niin ettei hajua kerkeä saamaan. Sivullisten näköhavaintojen perusteella todettu, välimatkaa huonoimmillaan n.500m susipariin pellolla, jossa olivat kytäämäässä joutsenia.

Piippolan ja Kärsämäen rajalla. Viimmeisin tapahtuma viime syksyltä.
Toivotaan tuurin jatkuvan!

Poissa Temez123

  • Jäsen
  • *
  • Viestejä: 230
Vs: susien seassa metsästäminen
« Vastaus #2 : 18.09.15 - klo:18:10 »
Taitaa olla aika koirakohtaista. Tiedän yhden itälaikan joka erittäin mielellään ajoi susia (tuskin elää enää) . Susethan yleensä nappaa koiran kun se haukkuu esim hirveä tai ajaa jänistä jolloin huomiokyky ei ole parhaimmillaan. Onhan joku koira joskus vahingssa sattunut keskelle susilaumaa ja päässyt hengestään. Aika monella tutulla jotka susi alueella asuvat on koirat aikatavalla olleet tarhankoristena pari viimeistä syksyä. Nythän muutamapäivä sitten tuolla naapuri kylässä suset kävi muutamanpäivän aikana useampaan koiraan kiinni, huhujen mukaan seassa yksi laikakin. Jos se koira on kovinkin mieleinen niin kannattaa varmaan vielä harkita parikertaa sitä metsään päästämistä. Vakuutukset kannattaa ainakin laittaa kuntoon ennen jahdinalkua.
Meillä aikanaan suomenpystykorva käyttäytyi Minnan kertomalla tavalla silloin kun oli tuoreita karhunhajuja, viimeisin pystis sitten työnsikin pelkoripulia ja juoksi autonallepiiloon muutamankilometrin päähän kun satuttiin karhun oleskelualueelle ;D.
ps. tuuria on sitten olemassa kahdenlaista, huonoa ja helvetin huonoa.
...Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä...

Poissa viikinki

  • Jäsen
  • *
  • Viestejä: 29
Vs: susien seassa metsästäminen
« Vastaus #3 : 22.09.15 - klo:14:15 »

  ....  haku nolla. Häntä ei alhaalla, ei näkyviä pelonmerkkejä, mutta metsästys ei kiinnostanut ollenkaan...

Tuo lainaus kuvastaa omaa koiraani ihan prikulleen. Voipihan tuo johtua siitä, että tarhassa on Veeran pentu ja susipelko on perimässä..

Emme sitten kokeilleet toisessa maastossa enää kun päivä loppui kesken, mutta toivottavasti haku ja halu hakea riistaa ei mennyt tuon tuoreen sudenpaskan/merkkaushajujen takia pitemmäksi aikaa. Lähipäivinä kokeillaan sellaisessa maastossa, jossa ei ainakaan toistaiseksi ole hukkia liikkunut ja hirvetkin on pysyny (toisilla koirilla) haukulla. Omilla mehtuualueilla hirvet on ruvennu juoksemaan kumman paljon ja eivät toppaa edes vanhojen/hyvien koirien haukuttavaksi.

Poissa Korvenkätkö

  • Jäsen
  • *
  • Viestejä: 137
  • "Laikanhaukku voi aina yllättää!"
    • Luonnollisesti Oulujärvi Ky
Vs: susien seassa metsästäminen
« Vastaus #4 : 22.09.15 - klo:23:55 »
Omat kokemukset susista laikoilla, jotka tiedän, on ensimmäisellä laikallani ekana syksynä 2006 vajaa 10km Kajaanin keskustasta. Olin hirvipassissa kovalla tuulella ison kiven päällä loppusyksystä 2006 5- tien varrella, jolloin oli jo hieman lunta maassa, kun tieuralle tuli koiraeläin miesajon edellä. Ensin ajattelin, että kenenkäs laika siihen tuli, mutta heti kyllä tajusin, että yksinäinen susihan siinä noin 70m päässä katseli minua. Ajattelin katsoa kiikarilla, mutta kun aseen nostin susi hyppäsi ojan yli ja oli mennyt 30m päähän seuraavaan passimieheen, josta kolmas oli seuraillut hakkuuaukean yli suden jolkotellessa Iisalmeen päin. Nuori alle 1v narttulaikani oli autossa ja hain sen suden jälille ja se läksi talutushihnassa seuraamaan jälkeä. Aikaisemmin ko. laika oli samoilla seuduilla haukkunut hirveä ja päästin uros bretonimme irti, että haehan pentu pois, niin ko. bretoni hävisi ja löytyi 5 vrk:n kuluttua ja noin 30km päästä Kajaanin pohjoispuolelta, laika oli palannut autolle. Myöhemmin ajattelin, että haukun loppuminen ja bretonin ihmeellinen häviäminen olisi ollut suden aiheuttama. Vuonna 2012 viikko ennen Kaavin SM- laikakisoja olin saman silloin vajaan 7 vuoden kantanarttulaikani kanssa Vaalassa lauantai aamuna hirvijahdissa. Laika oli noin 3km minusta, kun alkoi ulvonta ja heti tuli mieleen, että sudet on kiinni ja läksin juoksemaan autolle, ulvontaloppui ja laitoin paikkatietoa ja helpotukseksi vauhti oli parasta mahdollista, mutta aivan päinvastaiseen suuntaan, kuin minä olin. Ajelin noin 10km naapuriseuran alueelle, jossa näin tutkasta, että laika tulee penkkatietä pitkin metsäautotietä kohden, jossa soitin riikkaria. Auton ovi oli auki ja Rutja painui suoraan autoon. Soitin susipuhelimeen ja pantasusia ei kuulemma ollut alueella, mutta seuraavana talvena pannoittivat 2 sutta, jotka liikkuivat Pyhännän ja Oulujärven välillä. Kuulin myös myöhemmin, että noin 1,5km ko. paikasta oli torstai aamuna lintumetsällä ollut suomenpystykorva joutunut suden hampaisiin, mutta aamuhämärissä pellolla, jolloin isäntä huutaen ja haulikolla ampuen oli saanut koiransa pelastettua, myös illalla sataneen lumen ansiosta naapuriseuran miehet oli perjantaina laskenut 4 suden jäljet. No viikon päästä tuli Kaavilla (tai arpa heitti Juukaan, jossa tuomarit sanoi susien tappaneen jo 3 koiraa) hausta 2 ja Rutja ei meinannut irrota miehestä ollenkaan ja merkkaili jatkuvasti kusimerkkejä, sanoin tuomareille, että joko juoksut on tulossa tai on susipelko, joka todennäköisesti oli, mutta se loppui toisessa maastossa, kun hirvi löytyi, lyhin löytönmatka, mutta pisin löytöhaukku ja isäntä unohtui ja tuli täysierä karkkoineen ja pikkuykkönen. Seuraavana vuonna haku oli 9 Sastamalassa. Tänään kävin Vaalassa koiria treenauttamassa ja kuulin jämptimieheltä, että tänä syksynä on nähty emosudet ja 2 pentua sekä yksinäinen pantasusi, joka taisi käväistä Kalajoella ja nyt palannut Muhokselle ja Talaskankaalla 5 suden pentue, puhumattakaan Kuhmon ja Sotkamon laumoista! Varmasti jokunen koira joutuu susien suuhun hirvijahdin alettua ja olihan Kivijärvelläkin muutama päivä sitten 17 lammasta tapettu/ raadeltu, sieltähän ei Keiteleen Kalinka- haukku maastoihin ole kuin "sudenjolkottelu", toivottavasti kaikki koekoirat saadaan metsästä ehjänä pois! Turvallisia hirvihaukkuja kaikille tuleviin hirvijahtiin!
Vesa Rikula
Tyrskyrannan kennel

Poissa RaimoA

  • Jäsen
  • *
  • Viestejä: 229
Vs: susien seassa metsästäminen
« Vastaus #5 : 23.09.15 - klo:14:51 »
Yksilöllistä ompi varmaan.  Nuorena itänakku veti suden jäljille, enlaskenut. Sitten sai turpiinsa metsässä ja alkoi pelätä jotain.  Ei loitonnut  jaloista ja haukkui karvat pystyssä, maaston vaihto auttoi.  Pentunsa olisi kyllä ko tapauksissa lähtenyt hakuun.   Itäurkin epäilin aikoinaan lumijälkien perusteella  viettäneen päivän susien perässä. Samaisen kintereiltä myöhemmin karkoitin ampumalla (ohi) suden ja onneksi sain kiinni, perään oli kova halu.   Se voipi varoituslaukaus olla väärä signaali koiralle, jolle riistaa ammuttu.  Nuorta urkkia pitäisi nyt Perhossa treenata hirvelle. Voipi homma jäädä vasta varsinaiseen metsästykseen Lokakuulle. Uskoisin passiketjun vähän pelottavan. Se Kivijärven tapaus sattui järven länsipuolella Perhon suunnassa, tuskin Keiteleellä isommin pelätä tarvii.