Aamulla puhelimeni soi viittä vaille seitsemän, kaverini oli soittanut vahingossa. Soinut vain kerran, mutta kun kuitenkin heräsin niin päätin että lähden metsään juoksuttamaan Nikiä autolla. Tuleva mamma viikon ei ollut missän. Varmuuden vuoksi laitoin sille Garmin.
Hitaasti ajoin ja Niki juoksi välillä edessä ja välillä tutkimalla metsän reunoja.
Tultiin tien päähän ja yhtäkkiä Niki kovalla vauhdilla lähti sivulle. Käänsin auton ja jäin odottamaan Nikiä. Että ei olisi tylsää niin kuuntelin musiikkia...
Kun Nikiä ei näkynyt niin tarkistin Garminia ja sen viesti oli: Dog on ajanut puuhun... Ok, ehkä Niki jotain haisteli mietin minä ja jatkoin odottamaan... Sitten taas tarkistin Garminia ja taas sama komento ja sama etäisyys...
Sammutin auton ja musiikin, kurkistin ikkunasta... Perhana, sehän haukkuu! Pitää mennä katsomaan mitä se haukkuu. Jaloissa oli vain crocksit, enhän minä ollut menossa metsään...
No tulin jalat märkänä Nikin luo ja vitsi!!! Puussa on näätä!!! Ja minulla ei pyssyä eikä edes kännykkää että voisi soittaa jollekin että toisivat pyssyn.
Yritin heiluttaa puuta, mutta näätä tiukasti istui puussa. Mietin mitä mä nyt teen...
Mutta enhän voi viedä koiraa pois tällaisesta tilanteesta... Päätin että lähden kotiin hakemaan pyssyn ja lähdin. Niki jäi haukkumaan. Matkalla koko ajan tarkistin onko se vielä paikalla... ja se kyllä oli siellä.
Hain pyssyn, vaihdoin crocksit saappaisiin - nythän olin menossa metsälle...
Matkalla soitin minua herättäneelle kaverille, joka on myös laikaihminen ja kiitin häntä herättämisestä. Sain käskyn pistää kuulan kalloon sille näädälle, lupasin pistää
Tulin takaisin - Niki haukkui yhtä innokkaasti. Nyt minulla oli mukana myös kännykkä joten nappasin myös muutaman kuvan. Ja sitten pamautin näädän alas
Ja tässä se on. Kotona mieheni punnitsi sen ja se oli aika kookas naaras - 1kg 100gr.
Tällainen oli elämässäni ensimmäinen näätämetsästys
Mutta kaikista eniten olen onnellinen siitä että Niki ei jättänyt näädän silloin kun minä lähdin pois!