Joo, viikon on ollu pikku Jeri kainuun korvissa samoamassa ja vaaran rinteitä kipuilemassa. Kyllä on mahtava luonne koiralla, kuin ilmetty pappansa Jeri vainaja. Tai on siinä vähän isänsä laikunkin luonnetta mutta mielestäni enemmän pappaansa. Jännästi ääni vaihtelee haukussa, välillä soittelee kilpakasti ihan kuin vanha Jeri, toisinaan taas röykyttää komiasti ku Laikku. (Kuulin lauantaina Laikun haukun röykytyksen 7,5-8 km etäisyydeltä linnuntietä, karttapaikasta mittasin, oli haukkunut isäni kanssa jahdissa kahdessa eri paikassa ja en tiedä kumpi haukku oli menossa kun kuulin haukun.)
Jännityksellä odotetaan pikku Jerin hirvisyksyä miten käy. Hyvältä näyttää muuten, mutta hirvikanta ehti sen verran tipahtaa, että saa nähdä käykö ongelmalliseksi löytöjen tulo pentukoiralle. (ei siinä nimittäin auta hakulenkinkään pituus, jos ei pentu tiedä mitä haetaan, niin saattaa mennä sadan metrin päästä hirven ohi linnun hajun perässä) Ja mistä sen tietää vaikkei haukkuiskaan löydön tultua, mutta uskon että haukkuu, kun on kuitenkin hyvin kanalintu, jänis ja myyrä veriä. Aikapa tuon sitten näyttää. Sopivasti ehti onneksi parhaaseen opetusikään ennen hirvestyksen aloitusta. Meidän hirviporukka aloittaa hirvestyksen vasta 1.10.