Kyllä Laikku peittää kaadettua hirveä vielä enemmän kuin Jeri. Peittäminen aloitetaan jaloista, jotka se yleensä saakin puolittain peitetyksi. Tämä on tosiaan alkukantainen toiminta. Karhukin peittää lopun saaliinsa, jota se ei jaksa syödä. Näin saalis säilyy paremmin myöhempää käyttöä varten, ainakin korpeilta ja kotkilta. Luonnoneläimillä saaliin peittäminen on pätevä ja perusteltu toiminta. Laikoilla on vielä jäljellä näitä alkukantaisia toimintamalleja, toisilla enemmän ja toisilla vähemmän.
Olen seurannut susien käyttäytymistä ja huomannut niissä jännän piirteen, jotka tulevat esille myös laikoissamme. Nimittäin susi saattaa kulkea harhauttavasti määrättyyn suuntaan, mutta seuraakin syrjäsilmällä sivulla olevaa kohdetta. Sillä hetkellä sudella on tämä sivulla olevan kohteen seuraaminen pääasiana, vaikka sivusta seuraajan silmin suden liikkeet kertovat vallan muusta. Susi haluaa näin harhauttaa seuraamisen kohteena olevan. Luulen, että tätä toimintaa susi käyttää hyväkseen myös saalistustilanteissa.
Itse asiassa edellä kerrottu toiminta sai minut alunperin ihastumaan laikoihin. Jerin emä Tessu teki minulle tämän jujun ensitapaamisellamme. En kuitenkaan mennyt silloin lankaan, vaikka Tessu ehkä luuli niin tapahtuvan. Minä olin silloin outolaisena Tessulle pääasiallinen silmälläpidettävä kohde, mutta Tessu ei halunnut näyttää sitä minulle vaan kulki kuin muina miehinä sivuttain eri suuntaan. Muistan vieläkin tämän tapahtuman kuin elilisen päivän, vaikka siitä on kulunut aikaa 15 vuotta. Meillä ei ollut silloin vielä koiraa niinpä tämä kokemani tapahtuma teki minuun syvän vaikutuksen. Siitä päivästä lähten olen kunnioittanut laikaa. Se päivä onkin minun elämässäni historiallinen, sillä silloin tapasin tietoisesti ensimmäisen kerran laikan. Laika on sudensukuinen viisas metsästäjä. Laika kauan eläköön.