Tuollainen arkuus ei kuulu koiralle.
Kovalla työllä, käyttämällä paljon vieraiden ihmisten ja koirien luona, arastakin koirasta tulee sosiaalinen. Luottamuksen puute näkyy arkuutena ja vihaisuutena.
Täysi luottamus ensin isännän ja koiran välille, siitä on sitten hyvä jatkaa niihin asioihin mitä koira aristaa.
Otin aikanaan kk pennun joka oli tuomittu monttuun arkuuden takia. Paineli häkin nurkkaan kun sitä yritti lähestyä.
Lapsia koira ei pelännyt, vaan kaikki ihmispelko kohdistuin aikuisiin, tämä kuitenkin loppui iän myötä.
Koira säikähti pieniäkin outoja ääniä, paikkoja ym. Kovalla työllä ja harjoittelulla näitä sai vähemmäksi, kuitenkin monet asiat kummitteli aina koiran päässä.
Esim. jos koira meni edellä ja minun jalan alla rasahti oksa, tuli koiralla aina pari lisäaskelta.
Koirasta tuli loistava riistan käsitteliä, metässä ei pelkoja ollut, kun piti tehä sitä työtä mihin oli tarkoitettu.
Sen opin etten koskaan ota arkaa pentua, arkuus näkyi aina joissakin asioissa,
vaatii moninkertaisen työn omistajaltaan.