KULTATASSU
Kyllä eteni harmillisesti tämän kevään tulo. Valjakkohiihtokin teräshangilla meni aika lailla harakoille. Lumet lähti kerta rysäyksellä, mutta ei onneksi ihan kaikki. Viime lauantaiaamuna oli pitkiin aikoihin kunnollinen pakkasaamu, 6 astetta pakkasta aamulla klo 6.00. Se aamu olikin sitten hyödynnettävä mahdollisimman viihtyisästi.
Aamulla konkoilin ylös puoli viiden aikaan ja läksin kairaan kiireen vilkkaa. Pakkanen oli saanut aikaan kantavan teräshangen. Aurinko punasi puiden latvoja ja Laikku oli mahdottoman innoissaan. Teerien katkeamaton pulputus tahditti hiihtovaljakkoni vauhdikasta menoa. Pysähdyimme kuuntelemaan metsän keväistä sykettä, silloin kun käpytikka päräytti kelon oksaan kuuluvan fanfaarin. Kuulimme kun jossain kaukana jyhkeässä mäntymetsässä kulorastas huilutteli joukkoon sulosäveliään. Mukavaa oli myös nähdä ja kuulla isolepinkäinen, joka esitti kirskuvan lauluesityksensä hakkuuaukean kelosta.
Upeaa oli katsella, kuinka nouseva aurinko loi punaisia valoja keväiseen kairaan. Laikku juosta viiletti kantohangella ja minä köyden jatkona kilpafissereiden päällä. Silloin kun Laikku oli ylittämässä kumparetta se ravasi täydellisessä oranssissa vastavalossa. Ihastuin näkemästäni. Aina kun Laikun suuri tassu tömähti hangen pintaan, siitä pärähti auringon kultaamia jäähileitä ympäriinsä korkealle ilmaan. Aurinko kultasi myös Laikun tassut, jotka kiidättivät minutkin hirmuvauhtiin; liitoon keväisen metsän, yli eteläisten alankomaiden ja yli pohjoisten ylänkömaiden. Sellaisella riemulla jatkui meidän retkemme.
Niin ja näkyihän siellä hirvikin, josta Laikkukin oli innoissaan. Tässä tilanteessa Laikun tottelevaisuus joutui koetukselle, mutta tilanne pysyi hyvin hallinnassa. Enpä suosittele kokemattomille koirille ja niiden omistajille valjakkohiihtoa umpimetsään teräshangille, ainakaan niille alueille, joissa hirvet viihtyvät. Kairan aamuun kuului myös kurjen huutelu. Kuuluvalla ilmalla on mahdollisuus kuulla, kuinka kurkisuon pariskunta huutelee ilmoille suon omistusoikeudesta, lajikumppaneiden kuultavaksi. Heti perään toiselta suolta kuuluu toisen kurkiparin kiihkeä vastaushuuto. Ja heti tämän perään kolmannelta kurkisuolta kolmansien tikarinokkien vastaus. Kuulin kuinka kurjet soittelivat trumbeleillaan kairan kevättä.
Retken loppuvaiheessa tein mäkirinteeseen kunnon tervastulet. Noussut aurinko antoi paikkaan mukavaa lämpöä, josta Laikkukin nautti täysillä. Tämän valjakkohiihdon taltioin mieleni sopukoihin niiden hiihtojeni joukkoon, jotka muistan vielä silloinkin, kun eränkäyntini muuttuu enemmän ja enemmän vanhojen kokemusten muistelemiseksi. Elämiseksi ja nauttimiseksi aikaisemmin koetusta.
