Linjasiitos:3.4. Linjajalostus
Oikein toteutettu linjajalostus on lievää sukusiitosta. Tarkoituksena on hyvän esivanhemman osuuden maksimointi koiran sukutaulussa niin, että koiralla ja esivanhemmalla olisi mahdollisimman läheinen sukulaisuussuhde ja näin ollen mahdollisimman paljon yhteisiä geenejä. Erona tavalliseen sukusiitokseen on se, että isä ja emä ovat vain tämän yhden esivanhemman kautta sukua toisilleen, eli syntyvät pennut eivät ole sukusiitettyjä.
Linjajalostuksen ongelmana on se, että hyvin harvoin tiedetään tämän tärkeän esivanhemman jalostusarvo. Se on ehkä menestynyt näyttelyissä hyvin, mutta siitä ei tiedetä muuta: ei tiedetä, periyttääkö se jotakin perinnöllistä sairautta, kuinka hyvin se periyttää omia hyviä ominaisuuksiaan jne. Jos esivanhempi esiintyy kaukana sukutaulussa, sillä ei ole merkitystä koiran geeneihin. Esimerkiksi pennun ja viidennessä polvessa esiintyvän esivanhemman yhteisten geenien todennäköisyys on mitättömät 6.25%! Linjajalostusta suunniteltaessa on selvitettävä, ovatko paritettavat yksilöt todella sukua toisilleen vain tämän yhden esivanhemman kautta, muuten sukusiitosaste voi nousta korkeammaksi kuin on tarkoitus.
Kopsattu netistä, Katariina Mäki