Joku kyseli laikojen iästä. Kerronpa esimerkin kuinka vanhakin sesse voi olla hyvä kuntoinen, pirteä ja innokas jahtikaveri. Tämä juttu sopii varmaan paremmin tähän metsästyskeskustelujen puolelle.
Kävin keskiviikko iltana itälaikan kera kettumetsällä. Yleensä emme ole laikoillamme kettuja pyytäneet, mutta nyt päästiin isän kanssa yksimielisyyteen että voin aloittaa Jerillä ketun pyynnin kun Jeri on jo kohta 13 vuotta, ja siten olisi tärkeintä saada mahdollisimman paljon liikuntaa ettei pääsisi kunto repsahtamaan. Nuorempana Jeri on silloin tällöin ketun kiinni juossut vaikka ei sitä koskaan siihen ole yllytetty.
En löytänyt mistään ihan tuoreita jälkiä. Yhdille vähän vanhoille koitin laskea Jerit, mutta ei saanut ylös, kun olivat välillä ihan ummessa aavoilla tuiskun vuoksi. Jonkin ajan päästä tuli takas. Otin autoon ja sitten lähdin eräälle pesälle tarkastamaan sattuisiko siellä olemaan sisällä kettua että saisi edes jotain toimintaa. Harkitsin otanko pyssyä mukaan, mutta jätin sitten sen kuitenkin autoon, kun pesä oli aika lähellä ja uusia jälkiäkään ei ollut siinä tiellä ainakaan näkyvissä. Jerin otin tietysti irtaalleen mukaan. Ei ollut pesässä mitään. Pois kävellessä Jeri läksi yhtä vanhahkon näköistä ketun jälkeä jäljittämään. Annoin mennä. Olin melkein autolla kun Jerin menosuunnasta kuului kiljahtelua. Valpastuin ja höristin kuuloani.
Kettu sen täytyy olla, ketun jälkeähän se lähti vaikka vanha jälki olikin! Sitten metsä vaikeni. Sen verran ehdin kuulla että kuulosti liikkuvan ja kohti tuli. Pyörähtelin neuvottomana pellon laidassa kelkan jäljellä. Autolle oli noin 200 metriä ja tiesin etten ehtisi autolle ja pyssylle jos tulee tänne, kun haukkupaikalle ei ollut kuin n. puoli kilometriä. Kohta kettu hyppäsi noin 150 metrin päästä pellolle ja samantien kelkkauralle. Ehdin jo sadatella mielessäni haulikon puuttumista, mutta sitten näin että Jeri tulee vain 15 metriä jäljessä ja lähtivät poispäin minusta. Hieman näytti jo askel painavan Jerillä, mutta paras puhti oli kadonnut ketunkin menosta. Katselin jännittyneenä ehtiikö kettu pellon takana olevaan pesään. Mutta sitten kumpikin hyppäsi saman tien takaisin metsään. Ei uskaltanut kettu lähteä ylittämään aava peltoaukeaa umpihankea koira kannoillaan. Juoksin autolle minkä kintuistani pääsin, latasin haulikon ja äkkiä katsomaan Trackerilla mihin päin ajan passiin vai olenko aloillaan. Tutka näytti: 0 km/h. Vilkuilin ympärilleni ja koitin saada uutta päivitystä. Uusi päivitys: 0 km/h. Hyvältä näyttää!
Tutkin koiran tarkan sijainnin ja lähdin kävelemään paikalle. Jännitin onko kolossa vai joko siitä tuli saalis. Saalishan se oli, Jeri oli hoitanut jo likaisen työn puolestani. Ja olikin ihan tolokun kokoinen uroskettu. Kyllä ajokoirapyytäjät ihmetteli kun kuulivat että tämän ikäisenäkin laikoilla vielä riittää nopeus. Täytyy myöntää, että itsekin vähän yllätyin. Olin varma, että ajaa kyllä sitkaasti ja ketulla on kiire, mutta keli ei ollut mitenkään paras mahdollinen (ei kyllä ihan huonokaan), niin en olisi uskonut että vieläkin näin korkeassa iässä kiinni saa tällaisella kelillä. (eihän yksikään koira voi olla enää tämän ikäisenä lähelläkään parasta teräänsä fyysiseltä kunnoltaan).
Liitteenä pari kuvaa väsyneestä ajajasta ja saaliistaan.
Aihe: Kohta 13 vuotias itälaika juoksi ketun kiinni (Luettu 3497 kertaa)