Kirjataanhan päiväkirjamerkintöjä muistiin. Viime lauantaina olin aamusta taas jälkiä ettimässä. Yhen sarvipään kaatoa vajaa on hirvijahti, mutta sikojen jäljethän ne enempi oli itellä mielessä. Eipä oikein fiksuja jälkiä tuntunut löytyvän. Viikolta oli kuitenkin havaintoja yhdeltä alueelta sioista, niin loppujen lopuksi päätin käydä koiran kanssa kävelemässä hiukan pusikkoja, jos vaikka olisi hieman saanut vihiä ovatko olleet lähiaikoina siellä. Ja samalla tutkiskelin, minkälaista maastoa tuolla aiemmin harvoin vieraillulla nurkalla mahtaisi nykyisellään olla.

Isot kuusikot sieltäkin oli hakattu pois ja eri-ikäistä taimikkoa ja aukkoa erilaisella hoidolla tuntui löytyvän. Mäen päällä oli vedetty useampi vuosi takaperin aukoksi, joten siellä pienehköjä kuusia ja pirunmoisen tiheästi koivua. Sinne hävisi Reino ja kohta kuului niin inhottavan tuttu rääkäisy. Kävin poistamassa tuholaisen muonavahvuudesta ja jatkoin matkaa. Toisen puolen rinne olikin sitten hyvännäköistä tiheää kuusitaimikkoa, jossa voisi joskus sikoja ollakkin huilimassa. Jonkun aikaa tallustelin ja huomasin, että Reino kiertelee suht reippasti muutaman sadan metrin päässä takamastossa. Joku haju on selkeästi, muttei kuitenkaan elukkaa nokan eessä. Tuntui kiertävän mäen yli hiukan jopa itteä kohtipäin. Jatkoin matkaa, kun vastaan tuli vanhempi moto-ura, johon pysähdyin. Koira oli parin sadan metrin päässä, mutta tuntui tulevan samaan suuntaan. Kohta supinpallero juoksikin uraa pitkin miuta vastaan. Sen verran terhakassa kunnossa oli syksyinen supi vielä, ettei puskarynnistykseni riittänyt tavoittamaan. Reino kuitenkin tuli hätiin ja sadan metrin päässä pysäytti supin. Kaksi narttusupia pois tuhotöistä.

Tulevalle viikonlopulle tuntuu lupailevan melko mielekästä keliä jahtien suhteen. Toivottavasti olisi jahdattavia liikkeellä.

Viime sunnuntaina hirvijahdin yhteydessä löytyi mukavan kokosen sikaporukan öiset jäljet pellosta. Hirviporukka kuitenkin jahdissa, niin jatkettiin sitä touhua iltapäivään asti. Ei saatu valitettvasti hirviä kumolleen. Iltapäivällä sitten päätettiin koittaa sikoja. Kaverin plottijämyä päätettiin testata, kun ei ole sille vielä tilannetta löytynyt, missä pääsisi yrittämään. Tuntui olevan vetävä haju. Melko pieni alue oli rajattuna, mistä ei ollut pikaisen tarkastelun jälkeen jälkiä ulos. Koira irti ja kovinhan tuo meni. Kierteli pusikkoa ihan hyvänoloisesti, mutta lähellä tietä ja taloa alkoi talojen koirat tarhoissaan melkoisen elämän. En tiiä oliko se vai mikä syynä, mutta koira tuli tielle pööpöilemään. Passi otti kiinni sen ja laittoi autoon. Otettiin Reino vielä testaamaan. Menin itte perään kattelemaan jälkiä. Hajua tuntui tosiaan löytyvän ja jälkeä alueesa moneen suuntaan. Kohta pari nopeaa haukahdusta ja rääkäisy. Supin perhana löytyi. Se pois tieltä ja jatkamaan. Reino meni taas jäljellä, mutta juoksi pellolle, jossa passiukkoja. Viheltelin pois ja ihmettelin touhua. Päätin kurvata vielä yhden kuusinurkkauksen. Siellä tuntui taas vauhti kiihtyvän ja melkoista pyörimistä oli koiralla. Alko jo jännittämään, että siinäkö. No toinen supihan siellä...
Selkishän se sitten lopuksi, että pellolla jäljet yli ja tien yli naapuriin. Harmi, kun ei ehtinyt aiemmin tarkastaa kunnolla aluetta.

Hirvihommat jatkuu. On nää mein alueet kyllä surkeen ja säälittävän välimaastossa, kun ajattelee koirajahtia. Oikeestaan kaks suota ja niitten ympäristöt on alueita, jossa hiukan sitkaampaa koiraa voi irrottaa. Muissa paikoissa ollaan väkisin melko lähellä elikoita ja seuran raja, valtion raja, iso tie tai kanava on on vieressä. Jos ja kun koira siitä hirven löytää, niin ei se ainakaan paikalleen jää. Ja kun pari kilometriä siirtyy, melkein mihin suuntaan vaan, niin on jonkun rajan yli.

Edellisenä sunnuntaina kävin iltapäivän lopuksi vielä seuran länsirajalla kapeahkoa kaistaletta Reinon kanssa kävelemässä, kun ei ole tullut siellä käytyä koko syksynä. Muita ei ollut mukana, eikä saalis mielessä. Enempikin teki mieli käydä hiukan kattelemassa olisiko merkkejä sioista ja hirvistä sekä samalla juoksuttaa Reinoakin.

Reino katteli kävelysuunnan ja meni tavalliseen tapaan 100-200m edellä hieman puikkelehtien hajujen mukaan. Sen huomaa hyvin, että nää meiän tiheikkörisukkovitukot aiheuttaa sen, että koira ei kovin kaukana kiertele, jos ei hajuja. Tuntsalla melko avoimessa etäisyys helposti triplaantuu. Muutaman sadan metrin jälkeen jälkien tutkailun yhteydessä kurkkasin missä koira. Se oli noin 500m päässä, selvästi joku veti puoleen. Ja kohta hiukan kiihtyi. Sen verta reipasta tahtia ilmeisesti lähti kaveri, ettei haukkua tullut lainkaan. Siitä melko suoraviivaisesti luoteeseen 500m ja omalta alueelta ulkona. Siitä vinkkeli vielä itään eli kauemmas vaan alueesta. Jatkoi muutaman pienen joen yli, joten tuskin kovin kaukana edellä meni kaveri kuitenkaan. Vajaa kolme kilsaa meni ja alkoi kääntämään pahasti Venäjälle päin. Ite olin aika paljon metän puolella ja auton kanssa vielä useamman mutkan takana, ennen kuin väliin pääsisi, jos se sinne jatkaisi. Tuossa kohtaa alkaa aina hiukan jännittää ja sitä toivoo, että kääntyis nyt prkele takas omille jälilleen.

Meni vielä seuraavan hiekkatien yli, mutta sitten kääntyi onneksi. Hiukan empi uintihommia takas, mutta lopulta tuli autolle asti. Saatiin lenkki tehtyä.

Tänä viikonloppuna Reinon kanssa käytiin noissa samoissa maastoissa sunnuntaina pienen passiporukan kanssa, ku oli lihanjako päivä. Koitettiin rajalta poispäin mennä Reinon kanssa, kun vain vasaa oli lupa ampua. Jos pelkkä iso löytyisi, niin huono rajan nurkilla muutamalla miehellä saada kääntymään tai koira pois. Huono juttu vaan, että tuuli kävi melko myöten.

En ehtinyt paria sataa metriä pitemmälle, kun Reinon haukku alkoi kuulua noin 300m päästä. Heti lähti liikkeelle, mutta jo 400m päässä pysähtyi hetkeksi taas haukkuun ja taas pari sataa ja pysähdys. Siitä vielä muutama samanlainen ja koira olikin hiekkatiellä. Pomppas vauhti pariinkymppiin hetkeksi tiellä ja sitten pysähty ja tuli takas tieltä. Ehin jo ajatella, että hirvet meni yli ja koira tulee pois, mutta alkokin haukkumaan siinä tien laidassa. Hetken siinä haukku ja sit lähti tulemaan rajalle päin. Mut varmasti haistoi siinä nurkilla olleen passin ja ehkä miutkin, kun kääntyi itään. Sieltä naapuriin ja hiukan reippaammalla vauhdilla. Kilometrin verran seuraili, kunnes kääntyi onneksi pois. Todennäköisesti sonni, lehmä ja vasa.

Hilppasin siihen tielle oottelemaan Reinoa, että päästään jatkamaan. Siitä pyyhkästiin sellanen 1,5km teitten väli, josta ei saatu mitään liikkeelle, jälkiä paljon kyllä. Aateltiin vielä kopasta siitä seuraavan tien pohjoispuolelta sellanen vajaa kilometri kanttiinsa oleva alue, jossa useesti hirviä kyllä on. Alko olla jo iltapäivä ja lihanjakoon ois kohta hoppu, sen vuoksi aateltiin koittaa heittää lenkki niin, että mentäis myötätuuleen ja kurvattais potentiaaliseen reunaan vastatuuleen. No, siinähän oli lehmä ja vasa heti tuulen alla kolme sataa metriä tien laidasta. Hiljalleen haukun kera lähtivät käppäilemään poispäin. Itäpuolella oli muutama passi, jotka estivät menemästä suoraan naapuriin, mutteivät tiheikössä nähneet, kun kaks eri korkuista persausta. Vajaan kymmenen minuuttia siinä haistelivat, kuuntelivat ja pyörivät melkein paikallaan, kunnes saivat selvän, että pohjosen puolella ei ole noita pöljiä eessä. Sinne siis. Melko rauhallisesti painelivat 1,5 kilsaa, jonka jälkeen isomman kalliomäen yli vähän räväkämmin. Sen jälkeen hiekkatien yli noin 2 kilsan päähän Reinon lopetti ja lähti omia jälkiään takas.

Se oli sellasta. Pitää katella, josko lomaviikolla koittas ettiä rauhassa alatuulen puolelta vasaporukan, ni saattas jopa jäädä melko paikalleen. Näkis miten tuota huvittais sellasia haukkua.

Jaahas, ollaan jo lokakuussa, eikä ihan mahdottoman monta kertaa oo päästy koirien kanssa sikoja härnäämään. Pari  elo-syyskuun aikana sentään saatiin jonkinlaista jahtia. Siat kylläkin selvinneet voittajina noissa yrityksissä. Lämpimät ja kuivat kelit teki hommat vaikeiksi ukoille ja koirille. Sitten onkin viljat puitu ja alkaa sikojen liikennöinti olla rauhallisempaa. Oli tuossa kuitenkin yksi jahti, kun seurakaverin koira löysi sian eteensä ja päästiin pikku porukalla apuihin. Ei tarvinnut kauaa jahdissa olla, kun pääsin tyrkkäämään karjun kylelleen.
On aika paljon huolettomampi ja rauhallisempi fiilis muuten jahdissa, kun on toisen koira hommissa

Elokuussa ollaan jo. Jopa aika yllättäen itelle. Tullut keskityttyä kalahommiin ja mökkeilyyn vissiin niin intensiivisesti, ettei oo tarvinnut laskea päiviä. Melko nihkeesti tullut mitään erikoisempaa koirien kanssa tehtyä, hiukan lenkkeilty ja uitu. Josko se tällä lepposammalla lähestymistavalla onnistuis jahtikausi jotenkin…

Hiukan ois poltellut Reinon alta pentu ottaa, mutta ei valitettavasti kolmea koiraa pysty metässä käyttämään riittävästi. Ei se kuitenkaan enää nuorukainen ole tuokaan, joten pitää sitä tässä tulevina vuosina noitten pentujen edesottamuksia seurailla, josko sieltä seuraavasta polvesta sitten

Kiva ois, kun niistä jotain kautta kuuliskin. Hauskaahan se olis, kun johonkin lähistölle vaikka joku eksyiskin, niin kenties vaikka joskus pääsis näkemään.

Vaikuttaisi villisikakanta olevan ihan ok kesän havaintojen perusteella. Toivottavasti tulis pitkä ja suht lämmin syksy.