2016-2017 syntyneiden touhuiluja..

[Miikka]

Alotellaanhan tällänen polku, jos sais tähän foorumiin jotain uutta lueskeltavaa. Kun alkaa muut jutut olemaan useampaan kertaan jo läpiluettuna. Kun ei tuolla muissa sosiaalisissa medioissakaan tule hirmuisesti pörrättyä, niin olisi mukavaa vaihdella kuulumisia ja kokemuksia toisista ve-laikoista.

Itellä toukokuun alussa syntynyt velu, Reino, on kotiutunut ja sopeutunut hienosti perheeseen. Rauhallinen ja ihan fiksunoloinen poika, jonka kanssa on ollut kyllä mukavan helppo kohdata kaikki uudet asiat...ainakin tähän asti.

Riistatoimintaa ollaan kaveriporukkaan tulleiden Reinon velipojan ja siskon kanssa harjoitettu heti kotiutumisen jälkeen. Villisian nahanpalaset taitaa olla jokaisen parhaimpia aarteita, joita jäljitellään jo kohtuullisesti. Tuoreita karhun jälkiä ollaan päästy pariin otteeseen tuoksuttelemaan ja yhtä kaatoakin. Yksikään sisaruksista ei vaikuttanut ainakaan pelkäävän hajuja, vaan pikemminkin intoa löytyi ihmettelyyn. Pennuilla tuntuu kyllä nokan käyttö olevan hyvin hallussa. Kanalintupoikuuksia pitäisi koittaa pöläyttää, mutta tuppaavat tähän aikaan juoksemaan karkuun, eikä rohkeus riitä vielä kovin kauaksi isännästä lähteä selvittelemään hajuja. Sisko-tyttö Natu taisi kyllä kertaalleen teerelle äänen avata ja tarhasta paukutti useamman minuutin pituisen peurahaukunkin.

Hauskaa on ollut seurata kolmea saman pentueen jäsentä, kun on aika erilaisia luonteiltaan. Saapahan nähdä, miten tässä syksyn mittaan sählärit kehittyy ja itsevarmuus kasvaa. Toivottavasti pikkasen päästäisiin vaikka lintuja kiusaamaan ja jopa haukkua kuulemaan. Sian ja karhun jäljille varmasti tullaan työntämään, mutta tänä syksynä koitetaan pitää vielä erossa elävistä, ettei selkään saaha. Nyt ois tuoretta karhun rasvaakin, joten eiköhän jälkitreeniä ainakin ole ohjelmassa.

[Miikka]

Laitellaanhan hieman yksinpuhelua lisää, ni ainakin jää sitten itelle asioita muistiin pentuajoilta.

Mukava on huomata viikko viikolta, miten metässä liikkuminen ja rohkeus kasvaa pojalla. Tänään sienestysreissulla peurojen ja kauriiden hajut kiinnosti kovasti. Etäisyys isäntään kasvaa välillä jo reiluun sataan metriin, mikä on tuohon jaloissa pyörimiseen verrattuna mahtavaa huomata. Ja mikä varsinkin ilahduttaa on selkeät pitemmät poikkeamat hajujen perässä. Eilen sikakytistysten jälkeen aamuyöstä pari tuntia vanhat sikojen jäljet veti pimeässäkin koiruuden pariksi minuutiksi pitkälle pois isännän luota.

Lintuja ei olla vielä oikein löydetty, mutta pitää koittaa huomenna alkavan kauden aikana muutamia löytää ja katella miten reagoidaan. Haukkua ei ole irronnut oikeastaan metässä lainkaan, mutta eipä tuo huoleta, sitä varmasti tullaan vielä kuulemaan.

[Marsipaanimies]

Mukava lueskella, kirjoittelehan vastakin 👍

[Juhani.K]

Moi! Laitellaanpa meidän velunkin kuulumisia ja samalla hieman kysymyksiä kokeneemmille! Elikkäs meillä on kesäkuussa 2016 syntynyt uros Roki (Granitsan Radostnij). Tavoitteena meillä (monikolla tarkoitan itseäni ja perheen kauniimpaa osapuolta Tiinaa) olisi saada metsästyskaveri, jonka kanssa metsästelyn voisi aloittaa jo kyyhkyn pyynnistä ja jatkaa pitkälle kevääseen näädän ja muidenkin pienpetojen pyytämisellä.

Viime syksynä aloitimme käyskentelemään pennun kanssa pitkin metsiä ja iloksemme huomasimme Rokilla olevan kovasti intoa kaikenlaisen riistan perään. Lintuja pöläyteltiin ja seurailtiin, sekä jäniksiä ajeltiin. Linnunhaukkua reenailtiin myös fasaaneilla, joista koira saikin hieman syttöjä. Mitään mainittavia riistatöitä ei vielä viimevuoden puolella tullut, eikä niitä kyllä sen kummemmin odotettukkaan. Talvella hiihtelimme koiran kanssa ja yritimme hieman näädän jälkiä seurailla, mutta näädät taisivat olla aikapaljon pyytäjiä ovelampia .

Lumipeitteen vähennyttyä kevään loppupuolella pääsimme käymään supijahdissa, kun kuulimme tuttumme maatilan ympärillä pyörivästä supi populaatiosta. Intoa puhkuen suuntasimme muutamana iltana koiran kanssa käyskentelemään tilan ympärille ja yhtenä iltana tärppäsi! Roki sai n.50 metrin päästä meistä kaksi supikoiraa eteensä ja toinen niistä jäi haukuttavaksi kuusen alle. Aikamme koiran ja supin keskustelua seurattuamme supi päätti oottaa jalat alle, josta noin 50m siirtymä ja supi sai koiran niskaansa! Ensimmäinen riistatyö oli saatu! Kävimme vielä muutamina iltoina katselemassa löytyisikö supeja lisää, mutta laihoin tuloksin.
Niinpä kevät pyörähti kesän puolelle ja metsässä liikkuminen muuttui narunnokassa juoksenteluun.

Oulun erämessuilla käydessämme huomasimme paikalla olevan konekarhun. Ja siitähän se ajatus sitten syntyi! Seuraavana päivänä otimme koiran mukaan ja Roki pääsi vähän tutustumaan karhun hajuihin. Mukavasti haukku raikasi konekarhulle. Kiinni ei kuitenkaan uskaltanut käydä vaikka kokoajan hieman lähemmäs uskaltautui, haukkuen jo n. 5m päässä loppuajasta. Selvennyksenä sen verran, että tarkoituksena ei ole mitenkää karhulle koiraa suunnata, mutta mukava koiran kanssa uusia juttuja kokeilla ja koiran reaktioita seurailla.

Kesä meni toisiaan narulenkeillä, toki välillä käytiin myös metsässä liinan kanssa ja verijälkeäkin harjoiteltiin. Elokuussa Roki pääsi kyyhkyspassiin mukaan ja kovin oli innoissaan pudotuksista. Noutamista koiralle opetettiin pentuna ja omasta mielestäni yllättävän hyvin sen sisäistikin. Toki eihän nämä nyt mitään noutajan veroisia passikavereita taida ollakkaan. Jonkun kyyhkyn Roki hakikin ja kantoi suussa passipaikalle, toki liinaan kytkettynä, jotta koiraa pystyttiin ohjailemaan jos meinaa koiruudet tulla mieleen .
Viimein koitti odotettu elokuun 20. päivä ja koiran kanssa pääsi iha toden teolla metsään kuljeskelemaan. Toki kävimme myös sorsastuksen aloituksessa, jossa Roki oli myöskin mukana. Yksi lintu tippui todella korkeaan heinikkoon, jonne koiran kanssa suunnattiin ja sieltä Roki sorsan löysikin. Olisi ollut kova hakeminen ilman koiraa. Ja tekipä Roki yllättävän tempun aloituspäivän jälkeisenä aamuna, kun päästin koiran mökin pihalle kiertelemään. Kerrottakoon mökin olevan n.150 metrin päässä meren rannasta hyvin suositulla sorsatus paikalla. Koiran oltua irraallan 20 minuuttia tuli yksi seurueen jäsenistämme kysymään minulta, että: "kuka tuolle koiralle on tuon sorsan antanut?" No minä ihmettelin:"ettei kukaan" ja samalla mieleen juolahti, että prkl sillä on jonkun linnun rääppeet, jotka on joku sinne metsikköön nakannut. Vislasin ja koira juoksikin mökin etupihalle, mutta eipä ollut koiralle räippeet vaan ihan oikea heinäri suussa. Seuraava ajatukseni oli että voi prkl se kävi varmasti varastamassa tuon sieltä telttaleiristä, mikä oli tuossa parinsadan metrin päässä. Pienen houkuttelun jälkeen sain linnun koiralta omaan kouraani ja huomasin linnun olevan vielä elossa. Eli koira oli löytäny haavakoksi ammutun linnun reissullaa ja päätti tuoda mukanaan mökille niinkuin kuuluukin

Kanalintukauden odotus vierähti metsässä kulkien ja muutamia ihan hyviä haukkuja koira onnistui saamaan. Oli jännä huomata että, koira tekemistä löydöistä  n. puolet oli puusta. Puusta tehtyjen löytöjen haukut olivat epävarmoja ja vähän kyseleviä muutaman haukahduksen sarjoja. Monesti koira saattoi olla väärien puiden alla jne. Mutta kuitenkin lintuja löytyi mikä oli mielestämme positiivinen juttu. Kanalintukausi starttasi ja lähdimme heti pyyntiin tarmoa täynnä vaikka keli oli kyllä todella huono. Vettä satoi ja tuuli niin maan pirusti. Eihän sitä aloituspäivänä mitään sitten löydetty. Mutta jo 21.9 onnistui. Olimme tutuissa lähimaastoissa katselemassa lintuja pienellä iltalenkillä. Siinä jo totesimme että eipä löytynyt ja lähdetään. Kävelimme hirvimiesten riistapeltoon ja koira touhusi siinä edessämmä ojassa n.20 metrin päässä, kun poikametso pomppasi edestämme lentoon. Koira ampui perään ja mielessäni ajattelin ettei varmasti jää kyllä lähelle. No kuitenkin haukku alkoi 200 metrin päässä. Äkkiä lähdimme etenemään haukkua kohden. Hakku oli aluksi kiinteää ihan hyvää haukkua, mutta aikansa haukuttua ilmeisesti kärsivällisyys loppui ja alkoi aina välillä touhumaan kaikkea muuta. Puri oksia, kävi kiertelemässä puun ympärillä, välillä kävi minun luonani kun hiivin haukkupuille ja välillä kävi Tiinan luona vähän kauempana. Koira kuitenkin palasi aina samojen puiden alle ja aloitti aina haukahtelemaan uudestaan. Mielessäni ajattelin linnun lähteneen, mutta samalla mietin että olisi koira kyllä mennyt perään jos niin olisi käynyt. Noh aikani taaperrettua pääsin n.30 metrin päähän puista joihin roki välillä kävi haukkumassa. Siinä tiirailtuani huomasin linnun olevan oksalla ja nostin haulikon poskelle. Koira oli sillä hetkellä tulossa puun luokse ja mietin mielessäni, että nyt ku haukahdat niin silloin puristan. Ja niinhä se meni. Koira haukahti pari kertaa ja minä puristin. Ensimmäinen kanalintu oli "haukkuun" saatu. Olihan se kyllä ilonpäivä 

Tarkoituksena olisi tälle syksyä vielä joku pudotus saada, toivottavasti onnistuu. Myös hirville olisi tarkoitus koiraa viedä. Kerran on jo toistakilometriä hirveä seurannut, mutta haukkua ei olla saatu.

Tämmöiset ovat meidän kuulumiset tällä hetkellä, ja taisipa jotain jäädä kertomattakin. Sitten niiden kysymysten pariin. Eli koiran kylmähaku meinaa olla aivan olematonta. Kun ei mitään mielenkiintoisia hajua ole, käveleskelee Roki vain edellä n.50 metrin päässä. Toki jos jäniksiin tai muuhun mielenkiintoiseen törmää menee yleensä n.200-1000m päähän. Lintujakin monesti seuraa useamman sata metriä, mutta kun löydöt tapahtuvat aivan liian läheltä ihmistä. Koiran kanssa on kuljettu pennusta asti todella hiljaa eli ei ole juostu metsässä. Aina kun on huomattu että koiralla on jotain mielenkiintoista on pysähdytty ja annettu koiran etsiä. Mutta jos ns. tyhjässä metsässä pysähdyt ja jäät paikalleen tulee koira viereen eikä lähde mihinkään ennen kuin taas itse lähdet. Koiralla siis ikää 1v 4kk. Aina kun koira on lähtenyt kauemmas on odotettu eikä ole ns. eksytetty koiraa. Tutkasta kun on seurailtu niin koira palaa aina omia jälkiään takaisin eli löytää kyllä aina meidät. Ovatko muut painineet tämän olemattoman hauan kanssa ja millä keinoilla hakua on saatu paremmaksi? Voiko olla että koira on vielä niin pentu, ettei oikein uskalla irrota?
 
-Juhani ja Tiina

 

[PKu]

En oo kokenut velu mies,mutta ihan samoja mietteitä oli mullakin aikanaan.Nyt oma tohelo 2,5v ja nyt jo hoksaa lähenkö mukaan (pystärihakua etupuolella) vai jäänkö autolle oottelee (kuljailee omineen). Haku mun hiljaa liikkuessa 100-400 ja autol oottaessa päivästä ja hajuista riippuen 100-1000m välil.Hirvet,minkit ja supi alkaneen yksyn pop.Toivotaan jot linnut palaisi innon kohteeksi. Tsemppiä ja kärsivällisyyttä sinnekin 😂

[Juhani.K]

Kiitos Pku vastauksesta! Ja todellakin sitä kärsivällisyyttä tarvitaan! Osaa nämä veijarit kyllä piru vie hermot rassata oikeen kunnolla! Jospa mekin vielä päästäis tuohon 100-400 metrin hakuun. Ja tietysti lisää vaan kommentteja/neuvoja muiltakin!

[Pekka Kuismin]

Mukava lukea nuorten koirien puuhailuista ja saaduista tilanteista.

Sitten niihin kysymyksiin.Hakulenkkien pituus,kysyit että onko muilla samaa ongelmaa.Uskaltaisin väittää ihan näppituntumalta,että on varmastikin.Nuorilla koirilla erototen.Jokainen koira on oma yksilönsä tietenkin,mutta noin yleisesti ottaen hakuominaisuus on yksi tärkeimmistä yksittäisistä ominaisuuksista metsästyskoiralla.Se tuppaa näes aiheuttamaan semmoisen lumivyöry-ilmiön,eli jos ei hae ei tule tilanteita ja sitä myöten onnistumisia.Kun ei tule onnistumisia niin koira ei taas sitä myöten rohkaistu hakemaan.

Kokonaan oma lukunsa on se,että mikä on sitten se riittävä hakulenkki.Tähän kysymykseen saa niin monta vastausta kuin on koiralla metsästäjääkin.Jollekin ei riitä kilometrin etäisyys,joku on sitä mieltä että koiran on oltava miltei näköetäisyydellä,hyvin monenlaista näkökantaa riippuen metsästystyylistä,ja myös seutukunnasta missä metsästetään.
Oma mielipiteeni on,että kun koira irtoaa muutamankaan sadan metrin päähän isännästä,niin alkaa olla mahdollisuus saada aikaiseksi ihan hyviä riistatilanteita,jossa haukuttava eläin ei ole tietoinen ihmisen läsnäolosta.
Seutukunta vaikuttaa siten,että eteläisessä -keskisessä Suomessa maasto on rehevämpää,ja niissä maastoissa muutamankin sadan metrin etäisyys kylmähaussa on jo riittävä.Pohjoisen karummilla ja avonaisemmilla maastoilla muutama satametrinen ei oikein tahdo piisata,koirahan voi vielä kolmessasadassa metrissä olla näköetäisyydellä.

En malta olla mainitsematta hakuominaisuuksien huomioimista jalostusneuvonnoissa.Kun koirilta jalostustoimintaa varten kerätään ja saadaan metsästysominaisuuskyselyjä,ne tehdään juuri siksi että saataisiin tietoa koiran eri metsästysominaisuuksista,joista haku on yksi erittäin tärkeä osatekijä.Tällöin pystytään paritusyhdistelmiä suunnitellessa ennakoimaan asioita,esimerkiksi jos huononlaisesti kylmähakevalle koiralle etsitään kumppania,niin toista samanmoista ei kannata valita.Muuten on vaarana että jälkeläisten tulevat omistajat saavat metsässä katsella lähietäisyydellä koiranpersettä ihan kyllästymiseen asti.

Kun nuorelle koiralle on saatu onnistumisia (=kaatoja tai pudotuksia) niin silloin on jo asiat hyvään suuntaan kallellaan.Tällöin sitä hakua on mahdollista jonkin verran kehittää siten,että ei kertakaikkiaan liiku metsässä,vaan odottaa että koiran kärsivällisyys loppuu ja lähtee omatoimisesti hakemaan edempää.Tämä vaatii omistajalta lehmän hermoja,olenpa kuullut sitäkin että on istuttu kannolle ja kaivettu kirja repusta ja alettu lukemaan.Jos koira ei ole väsynyt,ja haluaisi liikkua,niin kyllästyy lukevan ihmisen katseluun ja alkaa isontaa hakulenkkiä.

Tässä Juhanin esimerkkitapauksessa koira on vielä nuori,joten on odotettavissa että haku paranee ainakin jonkin verran.Voi olla että mitään kilometrien hakijaa ei tule koskaan,mutta suht kelvollisesti irtoava kumminkin.Tärkein asia Juhanin kertomassa oli mielestäni se,että kun koira saa vihiä riistasta,niin silloin irtoaa.Se taas on merkki riistaveristä,ja se on kivijalka jonka päälle on hyvä rakentaa.

[Juhani.K]

Kiitoksia Pekallekkin vastauksesta. Kuten Pekka hyvin toi ilmi, haun laajuudesta on jokaisella oma mielipide, riippuen metsästys tyylistä, maastosta ja jne. Meillä ei ole tarvettakaan saada ns. kilometrihakijaa. Koiran kanssa on tarkoitus kuitenkin itsekin kulkea metsässä, eikä pelkästään löysätä autolta irti. Pääsääntöisesti metsästys tapahtuu Pohjois-Pohjanmaan/Kainuun alueella ja 200-300 metrin lenkki kyllä olisi jo kovastikin välttävä. Olen kuitenkin huomannut koiran suhteuttavan hakua hieman maaston mukaan, eli avoimessa maastossa on hieman kauempana kuin peitteisessä maastossa.

Samoja vinkkejä olen muualtakin kuullut, että kirja mukaan ja metsään istumaan. Aina kun kuulee, että muilla on ollut samanlaisia ajatuksia ja "ongelmia", jotka ovat kuitenkin iän, varmuuden ja rohkeuden lisääntyessä parantuneet, luotto omaan tekemiseenkin vahvistuu. Eiköhän se tästä kun vain jaksaa touhuta . Ehkä omat pelkoni tulevat myös edellisestä koirastamme, joka ennen Rokia kuljeskeli mukana metsällä. Sekin oli V-E laika Hilutassun Mimmi. Mimmiä ei paljon metsästykseen nuorempana käytetty ja vasta vanhoilla päivillä alkoi kulkea metsällä mukana enemmälti ja hakuhan ei luonnollisesti kovin kummoista ollut. Tästä ei tietenkää koiraa voi syyttää, koska koiraa ei pentuna metästykseen käytetty.

Mutta eiköhän se koiranperse vielä näköpiiristä katoa, kun aikaa kuluu. Pitänee kirjoiteilla tänne miten meillä syksy etenee ja tuleeko vielä onnistumisia.

-Juhani

[Juhani.K]

Eipä niitä onnistumisia onneksi kauaa tarvinnut odotella. Viikonloppuna lähdimme mökille oulujärvelle lintuja katselemaan. Lauantaina starttasimme jälleen tuttuihin maastoihin, joista lintuja on yleensä löytynytkin. Haun laajentamiseksi on taktiikaksi otettu ihan muutaman askeleen etenemiset. Kun koira kulkee etupuolella ja kääntyy katsomaan mihinkä se isäntä on jäänyt, otetaan muutama askel, jolloin koira lähtee jälleen etenemään. Tällä tavalla etenemällä koira kulkee jo hieman kauempana. Linnut jäivät kuitenkin viikonlopun osalta saamatta, eikä niitä muutamia kontakteja luukunottamatta oikeen löydettykkään. Arkoja ovat eivätkä kyllä ihan lähipuihin tunnu jäävän. Lehtikin pahimmoilleen putoamassa puista, mutta kuitenkin jotain saatiin eräksikin. Lauantaina ei ehditty etenemään kuin puolenkilometrin verran, kun koira lähti jäljittämään määrätietoisesti. Noin 150-200 metrin jäljitys ja haukkua alkoi. Eipä montaa sekunttia haukku kestänyt, kun Rokin pelikaverikin vastasi ja totesimme että supihan siellä taitaa olla. Kävelimme haukulle ja kova oli "taistelu" kun supi ei meinannut millään antautua. Noh annoimme koiran touhuta ja lopulta Roki pääsi niskaan kiinni ja riistanhoitotyö tuli mallikkaasti tehtyä. Jospa tämä riistanhoito poikisi edes yhden linnun pojan lisää ensi syksyksi!

[Junnu]

Meillä saman ikäinen narttu kuin Juhanilla eli kesäkuussa 2016 syntynyt Viiru (Aru). Elkeetkin kuullostaa aika samanlaisilta paitsi että saalista ei olla vielä saatu. Viirulla haku hyvin hitaasti kävellessä on siellä 40-70 metrissä edessä ja sivuilla pyörivää. Sitten kun alkaa väsyttää tai kyllästyttä niin kulkee vain edellä tuon saman matkan päässä. Pysähtyessä ja kahville istuessa jää johonkin lähelle pyörimään.

Aistit vaikuttaisivat koiralla olevan erittäin hyvät ja viime syksynä jo löysi hyvin lintuja puustakin ja seurasi mukavasti sen 100m. Tänä syksynä lintujen seuraamiset jatkuneet sinne 150 metriin mutta yhtään lintua ei ole vielä jäänyt haukuttavaksi. Eilen olisi pyy ollut hollilla mutta kun ei enää saa ampua. Hajun perässä menee parhaillaan 500m mutta en tiedä mitä elukoita nuo pidemmät karkot on olleet. Saattaneet olla hirviä tai sitten ei. Tietohirville ei vielä ole päästy eikä edes kaadolle niin vaikea sanoa miten hirveen reagoi. Tälle syksylle onneksi on porukassa koirista pula ja lupia on vähintäänkin tarpeeksi, joten niin usein pääsee metsään kuin haluaa.

Ruoan kanssa tuo on nirso ja jotain pitäisi keksiä mitä suostuisi metsäpäivän jälkeen syömään. Normaalistikaan ei syö kuin sen verran, että pysyy hengissä, eikä ole eläinlääkäri koskaan laihaksi moittinut. Rasituksen jälkeen sitten yleensä syö vielä vähemmän ja oudossa paikassa ei juuri mitään. Kesällä kun käytiin koiran kanssa vaeltamassa niin käytännössä paastosi ensimmäiset 3 päivää ennen kuin alkoi ruoka maistumaan. Enitenhän tuo taitaa vaikuttaa viikonloppuna sunnuntain jahtiin jos ei täytä energiavarastoja lauantain jälkeen.

Tottelevaisuus on saatu kohtuulliseksi ja hirviporukassa hiukan katsoivat kun avasi peräkontin ja koira antaa rauhassa laitella aseet ja tavarat kuntoon, eikä yritäkään ulos ennen "vapaa" käskyä.

[Siltamies]

Jahtikauden aloitus meni tuolla keskellä-ei-mitään, joten nämä mukavat jutut jääneet ihan lukematta.
Hausta. Se kehittyy, kyllä, mutta joillakin koirilla on sisäänrakennettuna se toivottu "venäläinen haku", eli ilman tutkaa ei kauas mennä. Ja sikajahdissa siellä on useita koiria irti kerralla, jolloin myös laajuutta tulee lisää. Omista venakoista Tuutikki ei alkuun irronnut juuri näköetäisyyden ulkopuolelle (1-v ikäisenä, syksypentu kun oli), mutta jo seuraavana syksynä ei autolta enää tarvinnut lähteä, ellei halunnut.
Pikku-Myy ja Vilijonkka ovat olleet täysin itsenäisiä hakijoita. Aika lailla niiden lapsillekin on tuo periytynyt, mutta nyt Vilinän pojalla Retulla laajuus jää selvästi pienemmäksi, eli tuommoista 500-800m.
Pohdintaa. Haku 200-300m on aivan riittävää linnulle ja ainakin etelässä myös supille    Hirvet ja suurriista on kyllä tuossa matkassa jo täysin tietoista tulijoista, eli siihen tarvittaisiin lisää. Itsekin olen kokeillut kyllästyttämistä, mutta ei sekään kaikilla toimi. Istunut kannonnokassa ja tehnyt töitä etänä. No, joku on kyllästynyt ja lähtenyt hakemaan, toinen asettunut viereen maate, kun eipä tässä kiire oo mihinkään 
Riistakiinnostus syttyy hyvin paljon siitä, mitä joko metsästetään tai minkä haukusta kehutaan. Meillä itälaikat ovat tosi innokkaita pihaoraville, ja sitäpä ei meinaa saada millään pois. Venakot ei. Kun niistä kerran torutaan.
Todella hienoa lukea, että puusta löytyy linnut nuorella koiralla!
Kärsivällisyyttä, metsää, positiivisuutta ja hyviä yhteistyöpäiviä toivottaen Titi

[Miikka]

Jahas, sitä on lintujahti lähenemässä loppuaan. Ollaan Reinon kanssa jatkettu aloitettua urakkaa ja on se vaan puolentoista kuukauden seurannan perusteella todettava, että silmälasien läpi katsoen pientä kehitystä on tapahtunut. Pohjosen reissussa tuli muutamissa päivissä paljon kulkemista ja paljon opin koirasta. Niin se vaan tässä vaiheessa ja tällä yksilölläkin on, että hidas vauhti vastatuuleen motivoi parhaiten. Pirun arat linnut, rapsakat kelit ja nuori melkein jaloissa pyörivä koira antaa mahdollisuuden tarkkailla luontoa ja nauttia ulkoilusta! Selvästi kiinnostui linnun hajuista ja seuraili innokkaana noin viiteenkymmeneen metriin, jonka jälkeen isännästä jo huoli. Pari varovaista rohkasuaskelta antoi uskoa jatkaa, mutta siinä vaiheessa jo yleensä lintu pomppasi 50-100m päästä lentoon, jos oli vielä maisemissa. Noin kaukaa pompannut lintu taas ei oikeen viettiä saanut laukaistua muutamaa laukka-askelta pidemmäksi.
Kotikulmilla sitten hirvijahdin väleissä vähän kanalintukulmien haistelua. En tiiä tuliko tehtyä hyvin vai huonosti, mutta pienehköltä aamukierrokselta autolle päin kävellessä näin muutamat akkateeret koivuissa ja kuvailujen jälkeen jatkoin matkaa ja koira pölläytti edestä pari mustaa samoihin latvoihin seuraten hetken matkaa, mutta palaten kuitenkin alun ryntäyksen jälkeen pois. Päätin kuitenkin, että koitetaan vahvistaa kuvaa, että oikeita elukoita kyseessä ja pienen ryömimisen päätteeksi lähdettiin etsimään teertä pusikosta. Parikymmentä metriä ennen puita alkoi innokas haistelu ja nopeasti löytyi teeri puun alta pusikosta ja koira kiinni. Isot kehut hienosta löydöstä ja nätistä irrotuksesta. Maksan, sydämen ja toisen jalan hävittyä painettiinkin häntä suorana riemuravia ympäri mettää, mitä välillä tultiin pomppimaan teerelle.
Seuraavana aamuna metsonetsintä retkellä lähti useammin jopa 70-80m päähän sivuille suht tiheässä metsässä, mikä on meillä aika hyvin tähän astisissa reissuissa. Tyyni kuulas pakkasaamu kyllä kuitenkin varmisteli, ettei tarvinnut päästä lähellekään lintuja. Mutta ihan hyvä maku jäi. Vielä koitetaan ehtiä käymään.

[torsti]

Juhani K koirasi tuntuu juttujen perusteella todella hyvältä ja suosittelen menemään LINT kokeeseen siellä saat päivän mittaan arvioita koirastasi ja ohjeita sekä neuvoja paljonkin,tulos ei ole niin tärkeä kun se kokemus koiralle sekä isännälle.

[Juhani.K]

Noniin! Nytpä alkaa olemaan kanalinnut jahtailtu tältä vuodelta. Viime viikolla olikin sitten tilanteita jo aiva mukavasti!  Toki ne linnut kyllä jäi vähän puuttumaan, mutta eipä haittaa.

Ke 25.10
Koira irti mökin takaa ja heti lähti. GPS-seurannasta katsottuna vauhtia n. 20km/h ja koira eteni noin kilometrin päähän. Vähän aikaa nuohoamista kilometrin päässä ja lähti tulemaan omia jälkiään takaisin. Pari sataa metriä takaisin omia jälkiä, josta jälleen erisuuntaan ja vauhtia taas liki 20km/h. Tässä vaiheessa mietin, että mitäköhän siellä nyt on edessä? Koira on lähes aina palannut omia jälkiään takaisin, joten päätin lähteä katsomaan koiran jälkeä seuraten mitä koira on löytänyt. Etenin paikkaan, jossa koira palatessaan lähti uudelle reissulle ja totesin että molempiin suuntiin hirven jäljet  . Tällä kertaa koira tekikin lenkin, eikä palannutkaan omia jälkiään takaisin vaan kulki paikkaan, josta olin löysännyt sen irti. Vihellys ja koira ilmestyikin kohta luokseni. Siinä aikani ihmettelin ja katselin hirven jälkiä, kun alkoi haukku kuulua n.600 metrin päästä. Nopea vilkaisu puhelimesta, josta ilokseni huomasin koiran edenneen sinne suuntaan mihin ensimmäisen seurannan päätti. Taisipa olla Rokin ensimmäinen hirvihaukku totta! Hirviporukalle (johon en valitettavasti kuulu) ilmoitus, että koiralla tod.näk hirvihaukussa ja sain vastauksen, että samoilla suunnilla ovat omien koiriensa kanssa. Noin.10-15 minuutin jälkeen koira palasi luokseni, josta otin koiran kiinni päätin siirtyä hirviporukan edestä hieman syrjemmälle. Tietysti kovasti kehuja koiralle! Kilometrin verran erisuuntaan, koira irti ja pari sataa metriä kävelyä, kun taas lähdettiin. Ja ukko jälkiä seuraamaan... Penkkatien ylityksessä sitten varmistui hirven olevan jälleen koiran edessä. Tätäkin koira seurasin noin kilometrin päähän ja palaili takaisin. Siinä vaiheessa päätin viedä koiran uudelleen jättöpaikalle, josta lähtikin jälkeä seuraamaan. n.600 metriä seuraamista ja palasi takaisin. Vein uudestaan jäljen päähän ja nyt jo vähän laiskasti seurasi ja palasi luokseni. Katsoin tutkasta koiralle tulleen jo 18 kilometriä lenkkiä ja päätin lopettaa päivän siihen, koska useampi metsäpäivä olisi vielä edessä. Makkarat jäi paistamatta
To 26.10
Uutta tarmoa täynnä koiran kanssa metsään. Päätin kulkea metsiä, joissa olen aikaisemmin törmännyt metsoihin. Koiran haku noin 200 metriin ulottuvaa. Reilu tunti kävelyä ja kiivas haukku alkaa 200 metrin päästä. Hetken aikaa kuulostelua ja haukku vain jatkuu. Todella varovaista etenemistä haukun suuntaan... Mieleeni hiipi ajatus komeasta metsohaukusta, jota ei nyt kyllä saisi tyriä, varsinkaan kun haukku oli todella hyvää ja katkeamatonta. Matelin haukun suuntaa ja vihdoin alkoi koiran oranssi liivi näkyä edessä... Kiikarin läpi vilkuilua ja varmistus siitä, että kyllä koira puuhun haukkuu. Hiivin ja kiersin... Haukku jatkuu kiivaana... Lopulta huomasin kuusen latvassa möykyn... Kiikarin läpi varmistus asialle.... Monenviljankoira    Näätä haukussa  Menen koiran luokse ja lupaan, että kyllä me näätä sieltä marraskuun puolella haetaan pois! Koira jatkoi haukkua ja minä kehuin. Aikamme katseltua komeaa näätää päätimme lähteä takaisin autolle ja mökille, jonne jo kaverini oli tulossa auttamaan mökin talviteloille laitossa. Mahtava fiilis, paitsi makkarat jäi vieläkin paistamatta.
Pe 27.10
Päätin jälleen lähteä mökin takaa liikenteessä, niinkuin tiistainakin. Koira irti ja muutama satametriä etenemistä. Koira aloittaa haukun 200 metrin päästä. Kiivasta haukkua... Hetkinen haukkuhan lähenee.. Puhelin käteen ja kamera päälle... Haukku lähenee... Haukku lähenee.. ja siihen eteeni ilmestyy sonni noin 70 metrin päähän  Kiivas tuijotus kilpailu sonnin kanssa, jossa jäin toiseksi, kun tokaisin herralle tämän häiritsevän meidän linnunpyyntiä. Kova karkko, josta vajaan kilometrin seuraus ja takasin luokseni. Kehun vuolaasti... Nyt se on varmaa... Kyllä meidän Roki hirveä haukkuu, kun paikka tulee! Ja sainpa vielä hyvän videon pätkänkin. Koira ei malta jäädä luokseni vaan lähtee etsimään lisää riistaa.. Käveleskelin vielä parisataa metriä ja päätän vihdoinkin tehdä ne makkaratulet! Tulet tehty ja tikku vuoltu... hiillos kohta parhaimmillaan... Haukku alkaa 500-600 metrin päästä... Onko juuri tosi että makkarat jäivät vieläkin paistamatta? No ei auta kun jättää tulet sikseen, lyödä reppu pykälään ja menoksi. Haukku on mielestäni hyvää. Etenen ja kuulostelen. Tutkasta seuraan, ettei haukku ainakaa siirry minnekkään. Etenen reippain askelin lähemmäksi ja haukku pysyy kiinteänä. Lähempänä varovaista etenemistä.. Nyt näkyy jo koira ja puuhun haukkuu.. Nyt on kyllä lintu! Hiivintää ja kiertelyä.. ei näy mitään.. Ei kertakaikkiaan näy mitään... Hetkinen onko sittenkin tuolla latvan seudulla jotain... No onhan siellä... Näätä  Taitaa Tiina saada uuden lakin jos tämä tahti jatkuu vielä marraskuussa  . Koiralle kehuja! Päätämme palata mökille. Matkalla mietiskelen petojen paljoutta.. aikasemmin syksyllä Roki sai aivan läheltä jo yhden supin kiinni ja nyt parina päivänä näätiäkin haukussa... Onpahan linnuille näköjään ottajia. Makkarat on vieläkin syömättä....
La 28.10
Tiinakin saapui eilen illalla mökille.. Huono sää, räntää sataa.. Ei ollut koiran keli vai oliko tämä nimenomaan se koiranilma?... Yksi pyyhaukun yritys... Mutta nytpä ehdittii paistaa Makkarat  Illalla Tommi ja Konstakin saapuivat mökille.
Su 29.10
Lunta satelee, mutta ei niin märkäilma kuin eilen. Lähdimme ihan uusille seuduille neljän hengen porukalla lintuja katselemaan... Koira lähti Tiinan ja Konstan matkaan... minä ja Tommi lähdimme eri suuntaan.. Ja haukku kuuluu... Tiina laittoi viestiä, että teeriä yrittää haukkua, mutta karkailevat... Koira käy meidänkin luona,  mutta palaa Tiinalle, kun kuulee koirapillin. Hetkinen... Nyt alkoi jälleen kiivashaukku... Haukku lähti siirtymään.. Tiina ja Konsta ovat aivan lähellä... Kohta tuleekin Tiinalta hieno video, jossa Roki ja herra hirvi ovat noin.40-50 metrin päässä... Eipä ole vieläkään näillä alueilla lupaa puristaa... Hirvi karkkoaa ja koira lähtee seuraamaan... Vielä kuuluu joitain haukkuja, mutta jättää pois reilun kilometrin päässä... Palatessa koira ottaakin sitten taas teeriä haukkuun, mutta eivät pysy haukussa... arkoja ovat...
Kertakaikkiaan mukava viikko!

Tässä vähän tälläistä päiväkirja muotoista kerrontaa lintujahdin loppuvaiheista. Aikasemmin huolestuttanut haku ongelma ei enää juurikaan huolestuta  Kaikenlaisia tilanteita on tullut ja jotenkin tuntuu, että Roki on alkanu ymmärtää miksi siellä metsässä kuljeskellaan. Saapa nähdä onnistutaanko loppuvuonna hirviä ja näätiä koiralle saamaan.

[Junnu]

Ompa mukava lukea Rokin touhuista, ehkä sitä Viirukin tulee perässä.
Viirullekin saatiin ensimmäinen hirvi pari viikkoa sitten. Emä ja vasa oli menneet toisen koiran edellä koko päivän ja passimies pääsi ampumaan vasaa. Alunperin oletus oli että laukaus oli mennyt täysin ohi. Toinen koira otettiin kiinni ja laitoin Viirun tuoreelle jäljelle. Koira lähtikin painamaan kuin ammus 700m päähän ja palaili sieltä omia jälkiään. Innostin koiraa takaisin ja se lähtikin uudelleen jäljelle ja kohta alkoi parinsadan metrin päästä kiivas haukku. Lähdin lähestymään haukkua ja siellähän se yksinäinen vasa seisoskeli haukussa. Luoti oli ottanut jalkaan ja emä oli jättänyt vasan jälkeen. Lopulta pääsin kaatamaan vasan alle 50 metristä ja vaikea kyllä sanoa kumpi oli enemmän innoissaan koira vai isäntä.

Seuraavana päivänä koira olikin metsässä aivan vain lenkkeilemässä eikä edes yrittänyt hakea tai seurata jälkiä vaikka olivat melko tuoreita. Tuon jälkeen vielä toisena päivänä muutaman minuutin teerihaukku jonka maakotka tuli keskeyttämään.

Jospa se hakukin sieltä alkaisi löytyä.