2016-2017 syntyneiden touhuiluja..

[Miikka]

Se on kyllä tullut opittua, että koira vilahtelee vähän väliä näkösällä, jos ei kiinnostavia elukoita oo lähistöllä. Suht tuoreilla hajuillakaan ei kovin pitkään itsekseen vielä meinaa kestää, mutta jos pääsee ihan perään tai itte löytää, niin yllättävän pitkään alkanut viihtymään poissa.

Toissapäivänä ensimmäisen kerran haukuttiin lintua puuhun, kun käpytikalle anto ääntä männyn alla istuen . Sitten vielä iltahämyssä seuraili vartin verran elukkaa tiheikössä, mistä ei oikein varmistusta saatu. Ainoat varmat tuoreet jäljet oli lähtöpaikan vieressä karhuemon ja kahen pennun. Mutta eilen sitten koira oli mukana iltasienilenkillä ja löysi taimikosta useampia hirviä ja ekaa kertaa sai kuunnella Reinolla haukkua . Pariin otteeseen siirtyi ja jatkoi, jonka jälkeen kuullosti eri suuntiin menevän elukkaa. Parin sadan metrin seurailun jälkeen tuli luokse, josta ohjailin itse kuulemani suuntaan, josta etsi uudelleen ja hetken haukkui. Sitten irtosi hirvi reippaasti, jota hetken seurasi ja tuli aikalailla läähättäen pois.

[Pekka Kuismin]

Tuo että toisella vuodella oleva koira alkaa ottamaan niitä jonkunmoisia työskentelynpätkiä,niin on mielestäni se varsin normaali ikä,ja tyyli millä homma lähtee liikkeelle.On niitäkin koiria jotka aloittaa aiemmin,mutta ne on kuitenkin niitä poikkeuksellisia yksilöitä.Koiralla ottaa aikansa kun päänsä puolesta valmis,hirvikin on iso elukka haukuttavaksi ja vaatii koiralta jonkunsortin rohkeutta,ja karhu nyt on jo ihan oma lukunsa. Mainitsemasi hakuominaisuuden osalta toivottavasti koira hoksaa että kannattaa edetä kauemmas,niin sieltä ne elikotkin löytyvät.

[Juhani.K]

Meilläkin on syksy startannut käyntiin suurin odotuksin . Todellisuus on kyllä ollut aivan toinen, kuin isännä epärealistiset haaveet ovat talven ja kesän aikana olleet. Eipä ole koira koneeksi muuttunut . Useita reissuja on käyty ja lintuja löytyny jopa kohtuullisesti. On niitä yritetty haukkuakkin melkein joka reissu, mutta tuppaa vähän lopettamaan haukkuja kesken. Tämän syksyn uutuus on myös ollut tyhjien puiden haukut, mitä ei aikasemmin ole kyllä ilmennyt. Samoiten poikueet meinaa aiheuttaa koiralle päänvaivaa, kun ei tunnu tietävän oikeen mihin lintuun sen haukun kohdistaisi, joka aiheuttaa luonnollisesti aikalaista säntäilyä ja pyörimistä alueellaa missä poikue on. Emolinnutkin osaavat kyllä hienosti viedä koiran pois poikueen luota .
Hirvi kontakteja ei ole oikeen ollut, vaikka muutamia kertoja on käyty alueilla jossa hirviä on todella runsaasti. Mikähän lie ettei ne ole juurikaan kiinnostaneet.
Haun kanssa jatketaan ailahtelevalla linjalla ja muutamia kertoja on ollut mukava kulkea koiran kanssa, kun metsä on maistunu ja haku pyörinyt 300-600 metrinkin säteellä. Toisinaan ei sitten tule hommasta oikein mitään ja pyöritään aivan kintuissa kiinni. Voihan se olla ettei koiralla ole kunto kohdallaan, kun tämä kuuma kesä aiheutti ainakin meillä vähän päänvaivaa juoksuttamisessa. Nyt tarkoitus antaa useampi päivä koiralle huilia, jos sillä saataisiin taas uutta virtaa koiran tekemiseen.

[Pekka Kuismin]

Jos tulee välillä tyhjä haukku puuhun,niin eipä kannata siitä huolestua.Lintua puuhun haukkuville tulee ennemmin tai myöhemmin joku tyhjäkin sekaan,ja kuukuu ikäänkuin asiaan.Selitys on se,että koiralla on jotain syytä olettaa että puussa on lintu.Puusta tulee linnun hajuja,tai koira on kuullut laskeutumisäänen tyylistä ko. suunnalta yms. Koira tulee paikalle,ja alkaa haukkua.Aluksi kyselevää haukkua hajuille ja eri puihin lähialueella.Jos hyvin käy,niin puussa mahdollisesti oleva lintu liikahtaa tai ääntelee hieman,ja koira saa varmuuden: Onhan se siellä...! -ja koira jatkaa kiinteää haukkua.

Joskus käy kuitenkin niin,että lintu on käynyt puussa ja lähtenyt jo pois ennen koiran paikalletuloa,tai linnun siivet ovat ohilentäessä läpsähtäneet puunoksaan.Koira on mielestään melko varma asiastaan,ja haukkuu kun sitä hajuakin tulee,mutta kuitenkin todetaan että tyhjähän se oli.

Kun todetaan tyhjäksi,niin kannattaa olla tarkkana.esimerkiksi poikalintu voi ottaa sen taktiikan että "tässä istun ja en liiku...!".Tämmöinen on todella vaikea huomata vähänkään isommasta puusta. Myöskin huomioitava muut mahdolliset,orava,näätä jne.

Kannattaa katsoa kaikkein parhaitten suomenpystykorvien tai pohjiksien eräkohtaisia tapahtumia.Eipä juuri semmoista koiraa löydy jolla ei joskus se tyhjä haukku tule.

[Miikka]

Eilen ei löydetty metiköstä muuta ku sieniä. Tänään tuntu aamusella heti sateen jälkeen ihan samalta. Koira pörräs lähistöllä, eikä noteerannut oikeen mitään. Yhden lehtokurpan pölläytti kuusitaimikosta ilmoille. No suokierroksen lopuilla koppelo pomppas kaakattaen puuhun ja pari muutakin kuulohavainnon perusteella. Koira ei kaukana varmasti ollut, mutta eipä paljoa kiinnostellut... Yritin pöljille näyttää suuntaa ja samalla pidin koppelon varmuuden vuoksi piikillä, mutta hetken jälkien haistelua jälkeen istuttiinkin isännän viereen ihmettelemään No ei auttanut, hipsittiin siitä sitten kohta etiäpäin puita tiiraillen, josko ois pojan jostain bongannut, mutta ei.
Siitä sitten kiivettiin mäelle, jonka päällä ollessa kaveri soitti, että sinne juoksee hirvisonni. Stoppasin siihen oottelemaan koiran ollessa ehkä 50-100m edellä. Näinkin, kun sonni tuli jo valmiiksi ihan reippaasti ja koiraan törmätessä mentiin alamäkeen vähintäänkin kovaa. Reino tietenkin vinkuen koitti pysyä kyydissä. Ehkä kilometrin verran pysy, jonka jälkeen hölkkäili takasin.
Ajokoiramies sitten vinkkas, että karhu saattaisi olla toisella suolla makuulla. Ajattelin käydä kattoos ainakin jäljet ja tarjoamaan hajuja koiralle, vaikkei kummoinen päivä tuntunut olevankaan. Suon viereisellä pellon laidalla laskin koiran autosta, niin saman tien ilmasta alko ottamaan hajua ja pomppia suon laitaan. Kävi siellä laidalla pyörimässä hieman, jonka jälkeen tuli perässä, kun koitin kävelylenkillä pellon laitoja ettiä jälkeä. Ei löytynyt, mutta kun käännyttiin taas vastatuuleen, niin mentiin kuonopystyssä pomppien taas kohti samaa osoitetta. Olisi mieli tehnyt mennä vielä kälppimään ja kattomaan, mikä tuulessa kiinnosti, mutta aamun harrasteaika oli jo raakasti ylitetty ja matkaa oletetulle paikalle olisi ollut vielä hieman pusikkoa pitkin...
Viikolla koitettava taas yrittää ettiä kanalintuja ja koitettava tarjota koiralle ruumista. Olis kiva, kun sais pudotuksen nähtyä ennen pohjoisen retkeä.

[Junnu]

Viikonloppuna käytiin katselemassa pohjoisen metsiä koiran kanssa.
Ensimmäinen tunti - puolitoista oli ihan lenkkeilyä. Koira juoksenteli ihan vieressä ilman mitään päämäärää. Epäilen tämän johtuvan oudosta tilanteesta kun vaimo oli mukana metsällä ja koira on tottunut yleensä kulkemaan kaksin isännän kanssa.
Alun hoopoilun jälkeen koira otti haukun 150m päästä ja ehti posotella komeasti vajaat 10min kun iso hirvisonni kyllästyi ja lähti rymistelemään meitä kohti. 10 piikkinen sonni paineli 10m päästä meistä ja koira seurasi ihan kannoilla. Kohta meidän ohi mentyään koira kuitenkin tuli luo mutta kävi sitten vielä puoli kilometriä seurailemassa jälkiä.
Tämän jälkeen alkoi hakukin aueta ja koira alkoi työskennellä siellä 80-100m päässä joka on jo vähän parannusta aiempaan.
Lintuja tuntui olevan vähänlaisesti ja lähinnä pyitä ja muutama riekko pyrähteli koran edestä.
Loppupäivästä koira sitten rupesi varomaan toista takatassua eikä puussa olleet metso ja pari teertä enää oikein innostaneet. Kävi kyllä vähän matkaa seuraamassa ja tutkimassa lähtöpaikat mutta into alkoi olla lopussa.
Ilmeisesti oli venäyttänyt/reväyttänyt toista takajalkaa mutta nyt alkaa jo liikkua normaalisti. Josko sitä viikonloppuna sitten uudelleen.

[Miikka]

Ei tullut lintupudotusta omalle laikalle haukkuun pohjoisen retkellä. Yks koppelolöytö puusta ja sitä lyhyt haukku. Lähellä ollu isäntä tais vähän vaikuttaa ja pelkkä haju linnusta ei riittänyt pitempään haukkuun, joten parista kympistä karkas koppelo sitten. Tän velipoika sen sijaan otti parit ihan hienot lintuseuraukset, joitten päätteeksi haukkuja. Viimeisenä päivänä vielä mettohaukku kuusen latvaan ja ekapudotus haukkuun sekä omistajalle eka metto.
Koirat kyllä ihan hyvin jo alko pysyä poissa silmistä pitkiäkin toveja, ja välillä sieltä viuhahteli lintujakin koirien pöläyttäminä. Muutama tollanen kopsautettiinkin.
Pari ihan reipasta poroajoakin sai koiruus otettua, kun en ehtinyt karjumaan ajoissa. Reippaaseen kolmeen kilometriin jatkoperässä, ennen ku poroaita vissiin pysäytti. Hetki siinä kesti, että omia jälkiään pääs takasin isännän luo.
Nyt taas ollu nihkeesti aikaa käydä, mutta pikkunen riipasu hirvijahin jälkeen näissä pusikoissa tuntu, että pysyttiin taas lähellä ukkoa... no koitettava viimeistään ens viikolla käydä kunnon kävelyllä, jos ei muuta ni ettimässä noita vasaporukoita.

[Miikka]

Taas pieni hetki menty eteenpäin. Töitten ohessa huonosti on ehtinyt muuta harrastaa, ku hirvijahtia. Ja kun ei oma koiralla hirmu vakuuttavia näyttöjä ole , niin on päässyt sitten päivän päätteeksi yleensä tunniksi pariksi hieman juoksemaan. Tokin pari kertaa sain laskea ihmettelemään asiansa osaavan jämyn touhuja. Jännä piirre näillä kyllä ollut, ettei tunnu hirveesti kiinnostavan toisen koiran haukut. Nyt ihme kyllä kävi pari kertaa jämylle antamassa tausta tukea ihan äänen kanssa muutamat minuutit, jonka jälkeen karkkoonkin meni ehkä kilometrin perässä, ennen kuin tuli ikävä iskää. Tutulta kyllä tuntuu tuolla vuotta vanhempien osiossa kerrottu reipasvauhtinen seuraus 100m-3km ja sitten omia jälkiä äkkiä takas isännän luo. Pitäs vaan aina jaksaa kävellä vissiin sinne kadottamispaikalle ja usuttaa uudelleen. Ainakin välillä vielä etitty uudestaan, mutta kaava toistuu silloinkin.
No ei sen puoleen, ei tuo hirvi kyllä tosiaan olis se oma suosikki, mutta tuntu vielä kuukausi takaperin aika kaukaiselta haaveelta saada koira haukkumaan yhtään mitään. Hirville sitten tuntu edes pikkasen ääntä löytyvän, joten aattelin, josko tuo sitä kautta alkais ainakin haukkua antamaan. Supi ollut sellainen, etten haluaisi koirasta sellaista joka ei muista kiinnostukkaan, jonka vuoksi en kauheasti ole sitä niille tarjonnut. Nyt on pari löytänyt ja pysäyttänyt haukkuun, jotka olen sitten toki tappanut.
Tällä viikolla pääsin koittamaan tän hetkistä reaktiota sikoihin, kun illalla päästiin viemään tuulen alta tietoelukoille. Ehkä 300m päästä löyti ja lauma taisi sinkoilla useempaan suuntaan. Pimeässä villiä vinkumishaukkumisseuraamista parisataa metriä. Taisi kadottaa persetuntuman ja kuulon, joten äkkiä vilkasemaan isäntää no kun löyty, niin aika isolla alueella haeskeli ja jonkunlaisia kontakteja saikin, mutta pimeä vitelikkö aika haastava varmasti nuorelle pojalle. No yksi possu onneksi karkkoon nurin, eikä koira ainakaan surullinen ollut.
Toinen tilanne saatiin vielä tälle viikkoa, kun kaveri kytikseltä poksautti sikaa, eikä jäänyt siihen. No taas tietenkin pimeään selvittelemään. Pieni verijälki kuusitaimikon reunassa ja ison porukan hillitön jälkitarha sateisessa taimikossa Liinattiin ja vetoa tuntui ihan hyvin olevan, mutta samalla kun koitat hieman verijälkeä katsella, niin pysähtelyä tulee ja koiralla alkaa vissiin päässä liikkua, että eikös tää ookkaan se mitä pitäs tehä - ja alkaa veto hiipua. No, selkeetä jälkeä ei saatu, niin aattelin löysätä irti. Hieman samoja ympyröitä siinä ihmeteltiin, niin vein sitten veriläntin kohdalle. Siitä taas lähti ja hävisi johonkin. Kenttää ei ollut, joten ei tietoa mihin meni. Kohta jo tutuksi tullut vinkuhaukkurytinä noin 100m päässä. Tietenkin 1m näkyvyys taimikossa. Rytinää jatkui ehkä pari minuuttia, lähimmillään n.20m, sitten pysähtyi ehkä 100m - ja alkoi seisontahaukku Hetkisen rauhoitin ja nautin. Sitten pääsin hiipimään 30-40m päähän, josta näin koiran ja sian nenät melkeen yhdessä, sika kuusipuskassa muuten paitsi pää. Hetken arpoessani ja yrittäessäni saaha koiraa hieman kauemmas, tulikin tilanne ja pääsin pokasuttamaan päähän. Eka kaato ja ihan makosalla työskentelyllä

[Junnu]

No nyt löytyi koiralle ensimmäiset rauhalliset hirvet harjotuskavereiksi. Hirvijahdin ensimmäiset viikonloput meni ihan höpöksi. Koira käveleskeli parinkymmenen metrin säteellä eikä oikein innostunut koko metsästä. Nyt sitten alkuviikosta nenäpunkkilääkkeet ja viikonloppuna uutta matoa koukkuun. Koira oli selvästi innokkaampi metsässä ja hakikin jonkin verran. Oltiin jo melkein autolla kun koira nappasi emän ja vasan haukkuun ja antoi tulla ihan sydämen kyllyydestä. Hirvet siirtyilivät rauhallisesti noin 100m haukun aikana ja aina meni koira mukana. Haukku kesti kokonaisuudessaan 45min ja yksi jonkinlainen ampumahollikin olisi ollut jos oltais hirvenpyyntimailla oltu. Toki 5-10min välein piti käydä isännältä kysymässä jotta vieläkö jatketaan. Karkkoa ei sitten enää lähtenyt lopuksi seuraamaan.
Tuosta noin puolen tunnin päästä haukahti muutaman kerran koivun latvassa olevaa teertä. Seuranta karkaavan linnun perään ja 150m päästä vielä lyhyt uusintahaukku johon en päässyt enää toteamaan haukkua. Hymyilytti pitkästä aikaa metsässä.

[Miikka]

No nyt löytyi koiralle ensimmäiset rauhalliset hirvet harjotuskavereiksi. Hirvijahdin ensimmäiset viikonloput meni ihan höpöksi. Koira käveleskeli parinkymmenen metrin säteellä eikä oikein innostunut koko metsästä. Nyt sitten alkuviikosta nenäpunkkilääkkeet ja viikonloppuna uutta matoa koukkuun. Koira oli selvästi innokkaampi metsässä ja hakikin jonkin verran. Oltiin jo melkein autolla kun koira nappasi emän ja vasan haukkuun ja antoi tulla ihan sydämen kyllyydestä. Hirvet siirtyilivät rauhallisesti noin 100m haukun aikana ja aina meni koira mukana. Haukku kesti kokonaisuudessaan 45min ja yksi jonkinlainen ampumahollikin olisi ollut jos oltais hirvenpyyntimailla oltu. Toki 5-10min välein piti käydä isännältä kysymässä jotta vieläkö jatketaan. Karkkoa ei sitten enää lähtenyt lopuksi seuraamaan.
Tuosta noin puolen tunnin päästä haukahti muutaman kerran koivun latvassa olevaa teertä. Seuranta karkaavan linnun perään ja 150m päästä vielä lyhyt uusintahaukku johon en päässyt enää toteamaan haukkua. Hymyilytti pitkästä aikaa metsässä.

Hienoa! tällä hetkellä omassa tapauksessa tuo kuullostaa jo pitkältä haukkutyöskentelyltä Omalla jätkällä tuntuu tuo hirvellä pysyminen aika nihkeeltä vielä. Löytynyt ihmeen hyvin muutaman kerran, vaikka haku tuntuu aivan liian pieneltä vielä. Vaatii vaan ukolta vauhdilta ja ääneltä hiljaista etenemistä tuulen alla, jotta päästään löytöihin. Jos sattuu paikallaan pysymään, niin aika hyvinkin haukkuu ja seuraaminen vauhdikasta, mutta nopeesti tulee pakollinen paluu ja sitten ei oikein tiedä ollaanko menossa takasin vai ei. No ei vielä vaadita nuorelta liikaa...
Miten nuo nenäpunkkilääkkeet, onko niitä vaaratonta antaa "turhaan"? Ite en ollut meinannut antaa, kunhan vaan kyselen tyhmiä. Tuo jaloissa pyöriminen on kyllä tuttua ilman punkkejakin. Mettäreissuilla hurjia eroja päiväkohtaisesti. Välillä ei lähdetä näkyvistä lainkaan ja toisinaan sitten saatetaan hävitä näkyvistä kun lähdetään ja seuraavan kerran tullaan, kun saavutaan takaisin autolle. Taitaa paljon johtua hajumaailmasta, mutta kyllä välillä ihan jostain muustakin.

[Pate]

Kattokaahan nuorien velmujen kanssa touhuillessa säätä. Itellä kun jämy tosi jälkivainuinen, niin vesisateen jälkeen tyynellä haku ihan suolesta. Mutta kun vähänkään kuivempi ilma, niin koira touhuaa, kuin koko metsä olisi hajua täynnä.

[Junnu]

Tämä oli meidän tytölle tosiaan ensimmäinen vähän pidempi haukku. Aiemmin on haukku kestänyt sen 5-10min ja sitten on lähdetty. Karkkoa seuraa yleensä sen 500-800m ja palailee sitten takaisin. Aiemmin en ole myöskään päässyt näkemään elukoita kuin karkon aikana tai jäjistä toteamaan tilanteen mutta nyt työskentely näytti kyllä siltä ettei ainakaan painosta iholla hirviä liikkeelle. Harmillista kun oltiin pienriistamailla niin ei voinut ampua.
Reissuissa on tosiaan paljon eroa haun suhteen mutta nyt oli toiminta koiralla yhtäkkiä useamman viikon sen suhteen laimeaa ja alkoi sitten kotonakin aivastella ja ryystämään sisäänpäin niin eläinlääkärin mielestä kannatti lääkkeet kokeilla. ELL mukaan lääkkeet ovat vaarattomia eikä haittavaikutuksia yleensä ole. Tehoavat myös muihin loisiin. Suomessa reseptillä nuo lääkkeet.
Oma koira vaikuttaa vahvasti ilmavainuiselta ja olen huomannut että mitä kylmempi sää niin sitä paremmin on vauhtia ja kilometrejä kertyy.

[Pate]

Jotka pääsee käymään Ruottin puolella, niin kannattaa niitä milbemaxeja ostaa repullinen. Ovat siellä reseptivapaita loislääkkeitä ja hintaakin guomattavasti vähemmän.

[Miikka]

Tämä oli meidän tytölle tosiaan ensimmäinen vähän pidempi haukku. Aiemmin on haukku kestänyt sen 5-10min ja sitten on lähdetty. Karkkoa seuraa yleensä sen 500-800m ja palailee sitten takaisin. Aiemmin en ole myöskään päässyt näkemään elukoita kuin karkon aikana tai jäjistä toteamaan tilanteen mutta nyt työskentely näytti kyllä siltä ettei ainakaan painosta iholla hirviä liikkeelle. Harmillista kun oltiin pienriistamailla niin ei voinut ampua.
Reissuissa on tosiaan paljon eroa haun suhteen mutta nyt oli toiminta koiralla yhtäkkiä useamman viikon sen suhteen laimeaa ja alkoi sitten kotonakin aivastella ja ryystämään sisäänpäin niin eläinlääkärin mielestä kannatti lääkkeet kokeilla. ELL mukaan lääkkeet ovat vaarattomia eikä haittavaikutuksia yleensä ole. Tehoavat myös muihin loisiin. Suomessa reseptillä nuo lääkkeet.
Oma koira vaikuttaa vahvasti ilmavainuiselta ja olen huomannut että mitä kylmempi sää niin sitä paremmin on vauhtia ja kilometrejä kertyy.

Tuohan vaikuttaa mukavalta kehitykseltä. Nyt vaan hirvimaille sitten ettimään haukuttavia ja ampumatilanteita. Pitää itekin koittaa viedä pyhänä poika ettimään vasaporukkaa, niin ois mahdollista päästä ampumaankin, jos sattuu kaikki tähdet kohdilleen.
Hyvä oppia uutta noista nenäpunkkihommistakin. Osaa vähän seurailla tulevaisuudessa, jos oireita sattuis esiintymään.
Näätiä vaikuttaa olevan sen verran, että lumien tultua päästään ainakin harjoittelemaan.

[Temez123]

Kannattaa ne nokkapunkki lääkkeet syöttää ennen kauden alkua ja tarvittaessa kesken kaudenkin. Nuoresta koirasta voi olla vaikea huomata onko punkit vai ei. Kannattaako noita nuoria koiria väkisin työntää sinne hirville?  Nyt viimeisen neljän vuoden aikana on neljä koiraa saanut sorkkaa maistella ihan huolella, viimeksi eilen lähti henki niin hirveltä kuin koiraltakin😠 , viime syksynä myös yksi koira raadoksi, häkissä yksi aivovammanen jolta hirvi potkaisi 7kk iässä kallon kappaleiksi. Ne onnistumiset ja ilon hetket äkkiä muuttuu mielipahaksi... Joka kerta asialla yksinäinen naaras tai vasaporukka.