Minulta heruu sudellekin myötätuntoa, onhanse Suomen faunaan kuuluva upea eläin laji.
Mielipiteitä on monia, mutta luonnon eläinten suojelija monesti leimataan ja haukutaan. On se vaan kumma.
Koirille minulta ei sääliä heru, koiramiehen ei oo pakko laskea koiraansa metsään jos pelkää kuin punahilkka (tämä siis täällä kolmikannassa). Poromiehellä ei oo vaihto ehtoja, sitä minulla käy tässä eniten sääliksi, onneksi valtio kuitenkin jotenkin korvaa menetyksen. Olenkin miettinyt, että pitäisikö poroja jalostaa siihen suuntaan, että ne lisääntyisivät aidassakin, näin petojen ja porojen rinnakkais elo olisi mahdollista.
Susia pitää olla sopivasti, ei liikaa eikä liian vähän. Se mikä on sopivasti, jokainen sen itse miettikööt. Kolmikannan alueella ei susista ole ollut koirille kyllä suurta haittaa, poroille kylläkin. Surutta oon koiria reenannut yöllä ja päivällä, eikä yhtään koiraa oo mennyt. Yhtä kummaa elukkaa ajuri ajeli möräkällä harvalla haukulla muuan kuu sitten, mikä lie ollut.
Muun Suomen alueita en tiedä, jossain saattaa olla vaikeakin tilanne. Kommentoidessa tätä asiaa on huomioitava suuret alueelliset erot.
