Tässä erään venäläisen koiraharrastajan mielipiteitä
Metsästävän laikan käyttäytyminen
Metsästävä laika, joka on täysin rotutyypinomainen, on aina metsästysvietti "päällä"
silloin kun se päästetään irti metsään. Jopa kotitalon lähellä jossa koira asuu irtipäästessään se
alkaa välittömästi etsimään riistaeläintä jonka se voisi ottaa haukkuunsa.
Tämä on yksi tärkeä syy sille, miksi laikat eivät opi mitään sirkustyylin temppuja. Koska ne kyllästyvät nopeasti, ja alkavat etsiä luonnollista mallia käytökselleen, eli metsästämistä, joka menee kaiken muun edelle niiden käyttäytymisessä.
Laika on itsenäinen ajattelija, joka käyttää metsästäessään hyvin paljon omaa järkeään. Se kykenee päättelemään mikä riista on sen omistajalle juuri se arvokkain, jota omistaja haluaa metsästää.
Laika pyrkii myös siihen, että eläin saataisiin saaliiksi vähimmällä vaivalla ja tappelulla.
Tämän takia rotutyypillinen laika ei mene karkkohirven perässä 35 km matkaa toisin kuin joidenkin muiden metsästyspystykorvarotujen edustajat. Laikaa ei myöskään tarvitse etsiä yöpimeällä pitkin metsäautoteitä tutkan kanssa, vaan laika etsii aina isännän ja sillä on hyvä suuntavaisto.
Laikan pennun metsästysvietti herää luonnostaan, mutta pentuvaiheessa on ympäristöllä erittäin suuri merkitys metsästysvietin ja tyylin kehitykselle. Eli omistajalla.
Yleensä ensimmäinen haukuttava riista on orava.
Kun oravan puuhunhaukkuminen sujuu ongelmitta, laika yleensä jatkaa metsästystaitojensa kehittämistä ja siirtyy johonkin arvokkaampaan riistaan.
Tässä vaiheessa on metsästäjälle suuri vaikutus koiran kehitykseen. Vaikka jokainen laika haukkuu pentuna oravaa, niin vanhempana laikat ovat vaihtelevissa määrin kiinnostuneita eri suurriistaan laskettavista eläimistä. Toinen haukkuu hirveä hyvin, toinen on liian kova hirville mutta se voi olla loistava koira villisian tai karhun metsästäjälle.
Parhaat laikat joita näin Uralilla, olivat erittäin monipuolisia,ja ne lähtivät minkä tahansa pienriistalajin perään, kunhan vain omistaja antoi niille siihen yllykkeen, kuten näyttämällä lumessa näädän jälkeä. Muuta ei tarvittu.
Kuitenkin, jos parhaat koirat saivat itse päättää mitä riistaa ne metsästävät, niin poikkeuksetta ne valitsivat aina jonkin oravaa arvokkaamman riistaeläimen kun oltiin metsällä.
Näitä arvokkaampia eläimiä Uralin Taigalla ovat soopeli, näätä, hirvi ja karhu.
Koiran löytäessä näädän tai soopelin tuoreet jäljet, se alkoi jäljittämään jälkeä pitkin, ja lopulta ajoi näädän tai soopelin puuhun.
Uralilla metsästyksellä on aina merkitystä taloudellisesti metsästäjälle.
Hirveä metsästetään lihan vuoksi, ettei perhe kuole nälkään. Näädän ja soopelin kohdalla kysymyksessä on niiden erittäin arvokas nahka.
Jokainen MANSI-tyyppinen laika on kiinnostunut hirvistä, mutta se mitä koira haukkuu riippuu tietenkin myös siitä mitä eläimiä on tarjolla, ja mitä metsästäjä koiraltaan haluaa.
Jos koira haistaa karhun jäljet, se saattaa hylätä kaikki muut hajut ja ryhtyä jäljittämään karhua.
Tässäkin luonnollisesti on poikkeuksia, eivät kaikki laikat kykene karhun pyyntiin.
MANSI-alkuperäiskansalla Uralilla ei koskaan ollut niin, että kaikki laikat olisivat erityisen hyviä metsästämään kaikkea riistaa.
Kun Mansit lähtevät karhunpyyntiin, he ottavat mukaan koiran, joka ei ole liian aggressiivinen karhulle, vaan haukkuu karhua pidemmän matkan päästä rauhallisesti paimentaen. Muutoin metsästäjä saattaisi olla vaarassa, jos karhu koiran ärsyttämänä päättäisikin suuttuneena hyökätä.
Jotkut hirvenmetsästykseen käytetyt laikat ovat aina menossa pelkästään hirvenjäljille, jos ne päästetään metsään irti. Kuitenkin, jos hirveä ei löydy, ne alkavat haukkua puuhun teertä, näätää, tai oravaa.
Minulla oli kerran itselläni laikanarttu, joka oli loistava hirvelle ja peuralle, mutta ainoastaan keskiverto oravanhaukkuja, eikä osoittanut mitään kiinnostusta villisialle.
Tämä on juuri laikojen rikkaus MONIRIISTAISUUS
Kun laika juoksee vapaana metsästäjän rinnalla, se pysyy kuulomatkan päässä metsästäjästä, mutta ei välttämättä näköetäisyydellä.
Laika käy normaalisti ottamassa yhteyttä 5-20 minuutin välein haun aikana.
Koiran haku on sik-sakkia, ensin se etsii vasemmalta, sitten oikealta, sitten takaisin vasemmalle jne.
Hakutyyli kehittyy koiralle pentuna, jo hyvinkin nuorena.
Tämän takia laikanpentua pitää viedä kävelylle metsään jo hyvin nuoresta pitäen.
Metsästäjän täytyy kuitenkin olla tarkkana pentuvaiheessa, ja varoa erityisesti tilannetta, että pentu joutuisi hätääntyneenä etsimään metsästäjää.
Kun pentu hakee, ja menee pois näkyvistä, metsästäjän on parasta istua kannolle, ja odotella rauhassa vaikka tupakoiden. Pennun tullessa käymään yhteyttä ottamassa kehutaan sitä ja usutetaan se uudestaan hakemaan. Näin pentu oppii hakua.
Kun lunta on paljon, ja kulkeminen on vaikeaa sekä metsästäjälle, että pennulle, jotkut metsästäjät kulkevat pitäen pentua hihnassa. Vasta kun löydetään tuoreet riistan jäljet koira päästetään irti. Näin koira ei turhaan väsytä itseään.
Itä-Siperiassa, missä metsästetään erittäin paljon soopelia, laikoilla on eri metsästystyylejä.
Toiset laikat alkavat kiertää nopeasti kehää kun ne löytävät soopelin jäljen. Jossakin vaiheessa ne sitten sattuvat tuoreen jäljen kohdalle, ja alkavat haukkumaan pian riistaa puuhun.
On myös toisentyylisiä koiria, jotka menevät hitaammin pitkin jälkeä kuin ajokoirat, ja saattavat mennä näköaistin perusteella vanhaakin jo lähes hajutonta jälkeä pitkin.
Jotkut kasvattajat ovat yrittäneet jalostaa laika vain tietyn, yhden erityisen riistalajin metsästystä varten. Nämä ovat yleensä keskittyneet peuran ja hirven metsästykseen.
Haittana tässä jalostuksessa on kuitenkin ollut laikan tuhansia vuosia vanha perimä, joka aiheuttaa sen, että laika kuitenkin on kiinnostunut lähes kaikista riistaeläimistä, ja yritettäessä kouluttaa siitä spesialistia, tämä aiheuttaa monesti ongelmia.
Jos metsästäjä haluaa koiran, joka on spesialisti esimerkiksi hirvenmetsästyksessä tai linnunmetsästyksessä, eikä hauku mitään muuta riistaa, tällöin hänen on parempi hankkia joku muu kuin laika.
Sillä laika tulee aina olemaan kaikenriistankoira.
