Suomen Laikajärjestö ry - keskustelufoorumi
Yleiset porinat => Metsästyskeskustelut => Aiheen aloitti: Kalevi - 08.01.12 - klo:17:38
-
Mites Itälaika toimii Näätälle pystyy varmaan seuraamaan
jälkeä mutta löytääkö Puusta ja pystyykö seuraamaan jos Näätä puittaa
pitkästi
-
Itselläni on pari itälaikanarttua ja molemmilla olen kerran koiran ollessa mukana pyytänyt näätää.
Vanhempi jälitti yöllisen jälen louheeen ja oli siellä pyytämässä ja nuoremmalla oli pari näätähaukkua viime syksynä. En kylläkään pudottanut enkä tule pudottamaan, koska sotkee suurriistan pyyntiä.
-
Voihanse nänkin olla kun ei ole tietoa
mutta onko Näätiä niin paljon että haittaisi
Suurriistan pyyntiä
-
Esimerkiksi karhua pyydetään aamuhämärissä, jolloin näädän jäljet ovat tuoreet. Ei paljon mieltä ylennä, jos koira selvittelisi parhaan ajan näädän jälkiä.
-
Ja jos melkein näkökarhulle koiran laskee niin löydy ei mitään. Vaikkei näätää olis koko kylällä.
-
Mites Itälaika toimii Näätälle pystyy varmaan seuraamaan
jälkeä mutta löytääkö Puusta ja pystyykö seuraamaan jos Näätä puittaa
pitkästi
Meillä toistaiseksi vain yksi näätäkokemus enkä osa sanoa jäljestikö vai löysi puusta. Haukui kuitenkin puussa olevan.
Tässä on tarkemmin :) http://www.laikajarjesto.fi/foorumi/index.php?topic=5641.0
Eivät koirat vältämättä heti erittäin tehokkasti seuraa jos näätä lähte puusta puuhun, mutta kokemuksen kautta sekin onnistuu loistavasti.
Venäjällä he tehostavat koulutuksen niin kuin ekavideolla tässä topiikissa: http://www.laikajarjesto.fi/foorumi/index.php?topic=3976.msg24783#msg24783 :)
Itselläni on pari itälaikanarttua ja molemmilla olen kerran koiran ollessa mukana pyytänyt näätää.
Vanhempi jälitti yöllisen jälen louheeen ja oli siellä pyytämässä ja nuoremmalla oli pari näätähaukkua viime syksynä. En kylläkään pudottanut enkä tule pudottamaan, koska sotkee suurriistan pyyntiä.
Se että näätämetsästys voi pilata hirvi- tai karhukoiria henkilökohtaisesta en uskoo.
Suomessa on monta koiraa joille ammutaan sekä hirviä että näätiä ja joskus metsojkin eikä se tee niitä huonoiksi.
-
Itälaika seuraa yöjälkeä oma-alotteisesti lähemmäs 10 km, jäljen päätyttyä jää joko kaivamaan maakoloa tai haukkumaan puuhun näätää. Jos pitkiä yöllisiä puittamisia, niin ei tahdo osata selvittää niitä vaan jää "haromaan" alueelle ees taas. Jos saa näätään kontaktin ei taatusti jää matkasta. Pysyy alla jos puittaa, jos hyppää maahan juoksee kiinni. Paitsi jos on yli puoli metriä lunta ei välttämättä saa kiinni. Näin on ainakin meillä pelanneet.
Joskus hirvimetsällä jääny haromaan näätää vähän liian innokkaasti, mutta ei meillä ainakaan ole näätiä niin paljoa että siitä olisi sanottavammin haittaa ollut. Tosin jossakin tämäkin voi varmasti olla merkittävä ongelma.
-
Nyt en ihan ymmärrä, että sulalla kelillä, karhuaikaan laika puuhaa näätän jäläkee aamuyöllä. En nyt mene vannomaan, mut uskomattomalta kuulostaa. Kun on kerran toista kertaa eläissään saanut oikean moniriistaisen koiran, niin ammun varmasti näädän, jos on turkissaan ja metsästysaika. Kokemukset samansuuntaiset kuin Juhalla, mutta huono puustalöytökyky. Verraton jäljittäjä spk:aan verrattuna, puitossakin parempi kun on nopeutta. Komostakin kaivaa uutterasti, mutta haukkua saisi tulla enemmän ja herkemmin. Näädän hermo pettää helpommin kun erittäin tiheä ja katkeamaton, paahtava haukku tulvii onkaloihin. Paljon on koirakohtaista, kerroin vain omat kokemukset. Ehkä minulla aika fifty-fifty suomenpystykorviin verrattuna. Muistutan, että näätä on sentään turkisten aatelia, eikä niitä jokainen hirvenhaukuttaja saa koskaan.
Tällä logiikalla, että jättää ampumatta kaikki muut riistaeläimet kuin karhut ja hirvet, jää kyllä aika paljosta paitsi. On se sentään riistanhoitotyönä jotain jos ampuu 30 supia ja muutamia kettuja( ne on lähes hävinneet ilvesten takia) ja pitkän rivin ilveksiä, (minkit koira tappaa ite kun yhyttää ja haisee sitten pahalle) samalle koiralle. Pari kertaa hirven löytyminen on viivästynyt pikku supi-episodin vuoksi, kerran karhun etinnässä piti ampua mäyrä. Onko se nyt niin kauheeta.
Mielestäni koira oppii jo melko nuorena tietyistä maneereista, mitä riistaa jahdataan, ei puhekaan pahasta oo, kyllä laikat on fiksuja.
-
Aikoinaan ammuin vanhemmalle laikalleni majavan ja sen sälkee riemua riittikin. Jos jossain vettä pilkisti niin heti käytiin tarkastamassa. Lisäksi tautisen hyvin löytää edelleenkin kaikki supien pesät ketutkin ajaa louheen sai siitä arvonimenkin "kettutyttö". Mäyrät löytävät jopa tappavatkin.
Kumpikin laikoistani tappaa supit.
Tänäkin vuonna tuli kesken hirvihaukun viiden minuutin tauko kun sattui supi reitille, jonka jälkeen jatkettiin hirvillä.
Vaikka käytänkin laikojani pelkästään suurriistapyytiin niin mielestäni laikoissa on niitä ominaisuuksia, jonka vuoksi olen ajatellut pysyä laikoissa (vesistöjen ylitykset, ohjattavuus, nopeus jopa sitkaus jne.), mutta valintani kohdistuu vahvasti karhunhaukkutaupumuksiin ei pelkät lintutyöskentelyt riitä.
Kun otin ensimmäisen laikani minulla oli kuusi vuotias pointteri, jonka möin eurolla kun lopetin linnustuksen ajan puutteen vuoksi. Kaveri pudotti ko. koiralle ensimmäisenä syksynä kolmekymmetä metsäkanalintua.
Nykyisellään hirvetkin ovat toisarvosta riistaa.
Ps. Silloin kun mennään turistina kairaan niin koirat ei turhaan jouda kurvailemaan väärän riistan perässä.
-
Juu, sitä suurriistan pyyntiähän sitä harrastetaan, onko se sitten tuo ilves ollenkaan suurriistaa, vaikka sitä suurpedoksi kutsutaan. Mielestäni ilves on vain keskisuuri petoeläin ja rinnastettavissa lähinnä kettuun. Esim. susille ne ovat pelkkää ravintoa ilman mitään kilpailua,hiukopala lähinnä. Mutta tämän perusteella pitäisi myös ilvekset jättää jahtaamatta tällä itäisellä suurriistakoiralla. Ettei vaan menisi se elämänsä karhuhaukku mynkään, kun koira louskuttaakin mirriä puuhun.
Itse kukin tulkoon valitsemallaan taktiikalla autuaaksi.
-
Viimevuosina jahtipäivät ovat jakauteuneet seuraavasti:
Karhu 10 pv (yhtäjaksoinen pätkä)
Hirvi 6 pv (ensimmäinen jahtiviikko)
Pienriista 0 pv
Pienpedot 0 pv
Kaikilla ei ole metsästysmaat äärellään ja ei viitsi koiraa viedä metsävaltion maille silloin kun hirviseurueet jahtaavat hirviä.
Lähimmät "omat" maat ovat 250 kilsan päässä.
-
"Esim. susille ne ovat pelkkää ravintoa ilman mitään kilpailua,hiukopala lähinnä."
Siis ilveksetkö susille ravintoa?
Joo, kukin toimii tavallaan, mutta tykkään eeron tavasta. Mukava on lähteä metsälle niinkin ettei ole välttämättä aina edes ihan tarkkaa tietoa mitä sieltä milloinkin pyydetään/saadaan, mutta haukku ainakin raikaa tai vähintään elukat liikkuu :) Ihmeellisen hyvin laikat oppii käskyilläkin mitä riistaa milloinkin pyydetään, jos haluaa rajoittua vain yhteen riistaan (kuten meillä esim. hirvimetsällä).
-
Kaikki ilvekset kun ei jostain syystä nouse puuhun vaaran uhatessa, kai niitten emo ei ole opettanut pieninä siihen. On ollut monesti seisontahaukussa ja siirtyvässä, paksulla pehmeällä lumella ehkä herkemmin "takertuu" tiheikköihin haukuttavaksi. Varmasti on painostusta ja nopeutta ollut koiralla riittävästi, puulajivalikoimallakaan ei näyttäisi olevan merkitystä, on ollut sekametsääkin, kaikkia puita tarjolla. Saattaa istuskella kiven tai kannon päällä, tai kuusen helmaoksien alla. Kun koira haukkuu puolestatoista metristä, hivauttaa nopeasti etukäpälällä. Nämä päätyvät ensimmäisiksi suden mahaan. Toiset kiiruhtavat puuhun, ne voivat selvitä hengissä susiltakin, tuskin sudet jaksavat tuntitolkulla odotella. Ajotilanteissa luulen suden olevan myötäleessä nopeampi, kuten osa laikoista. Takakorkeana ja kevyempänä ilves nousee ehkä nopeammin ylämäkeä, jyrkkiin rinteisiin se aina yrittää koira-ajossakin. Yksi ajotilanne nähtiin kun susia oli paljon: Ilves säntäsi hädissään pihatietä pitkin yhden talon pihaan ja pakeni autojen välistä, perästä laukannut susi jotenkin kadotti vainun ja jätti homman kesken ja poistui. Sankka ilveskanta romahti, osa varmaan siirtyi toisille alueille. Nyt kun on vähän susia on taas reilusti ilveksiä. Lupia rhy:llä vaan kaksi, yksi käytetty yhen isl-laikan avulla, toinen kaatunee ensi viikonloppuna
-
Onko tuosta varmuutta että susi käyttäisi ilvestä ravintonaan vai onko pelkkä olettamus. Tuntuu aika uskomattomalta.Vaatii sudeltakin luonnetta puristella ilveksen kurkusta kun samalla raavitaan silmiä päästä ja nahkaa halki neljällä tassulla.Ja onhan sillä kuitenkin mahdollisuus aina paeta puuhun. Vai tarkoitettiinko että näädät katoaa suden suuhun se voi pitääkkin paikkansa.
-
Hyvä Laikutin, lue juttuni uudelleen, kerroin siinä perusteellisesti, että kaikki ilvekset ei nouse puuhun. On aika uskomatonta, että metsästäjät, jotka ovat kuitenkin hyviä luonnontuntijoita, eivät ymmärrä että luonnossa pienempi ja heikompi on isomman ja vahvemman armoilla. Susi ottaa ilveksen kuin ison kotikissan, yhellä rouhaisulla. Isoimmat yksilöt voi olla hankalia ja ne säästynevät pakenemalla tarpeeksi ahtaaseen louheen tai puuhun nopeutensa turvin. Tappaahan ahmakin supikoiria mennentullen, vaikka ei ole painoeroa sen enempää kuin sudella ja ilveksellä. Ilves tappaa ketun, kyllä sekin varmasti yrittää puolustautua, mutta henki lähtee. Epäilijöille vinkki, tutkikaapa vierekkäin suden ja ilveksen kalloa, joko alkaa hahmottua?
-
No joo voiko nyt ahmaa ja supia verrata suteen ja ilvekseen. En ala kiistämään epäilen vain...
Eihän noista susista sitten murhetta kauaa olekkaan odotellaan vaan että karhut syö ne. Isompihan syö
pienemmän ja näillä on helposti paino eroa 250kg :D
-
Tänä talvena joulukuussa Kokemäellä ajokoiramiehen koira tuli jalkoihin pelokkaana, maastosta kuului jotain rähinää. Koira autoon ja tarkistamaan tilannetta. Jäljellä oli ilveksestä pelkkä pää ja palanen selkärankaa ja kaulanahkaa. Paikalla oli ollut kolme sutta. Tulee varmasti joitain naarmuja susillekin, mutta se on niitten elämää. Ne kun tuppaa olemaan aika riistaverisiä, jalostus on kova ja nälkäkin vielä... Olen nähnyt miten laika nappaa puolitoistavuotiasta ilvestä kiinni lantion päältä, että älähän karkaa. Onhan siinä aika lailla tassun viuhketta ilmassa, mutta paljon vähemmän siinä huidotaan, jos vastapeluri on vaikka noin 50-kiloinen aikuinen susi. Oletteko te koskaan nähneet sellaista edes kaadettuna? Se näyttää "lyyhöllään" aika paljon pienemmältä mitä on jalkeilla ollessaan.
-
On totta, että suden ravinto koostuu erittäin monenlaisista saaliseläimistä. Ravintoon kuuluu myyristä hirveen. Suden ravinto koostuu 90 prosenttisesti liharavinnosta. Loput 10 % on sitten kasviravintoa. Mieluisin ja käytetyin ravinto on sorkkaeläimet. Luulen, että susi pyydystää ilveksen silloin kun muuta ravintoa ei ole tarjolla sen hetkiseen nälkään, tai ilves on vallitsevassa tilanteessa helppo saalis. Lisäksi suden ravintoon kuuluu myös majavat ja mäyräkin. Sudelle kelpaa miltei kaikki liharavinto.
Hyvin iso urossusi painaa 50 kg ja naaras keskimäärin vähän yli 30 kg. Eli naaras on meidän Laikun painoinen, ei kovin iso. Välttämättä naaras ei edes pärjää tappelussa kookkaalle laikaurokselle. Luulen, että uroslaikan ja naarassuden välille ei tulekkaan kovin helposti tappelua. Kerran Jeri kulki suden mukana noin 5 km. Ne vain kisailivat keskenään. Pystyimme seuraamaan tapahtumia lumijäljiltä. Tämän jälkeen Jeri ulvoi paljon kotona kopillaan. Ulvomissuunta oli tapahtumapaikkaa kohti. Ikävöiköhän Jeri susinaarasta?
-
Luulisi nyt Kokemäellä muutakin ruokaa susille olevan kuin ilveksiä,no mene ja tiedä. Susi varmaan pitää ilvestä ravintokilpailijana ja ahdistelee jo siitäkin syystä. Pentua saattaa kopuloida ja tappaa porukalla mutta aikuista ei.
Löydettiin kesällä kolme kuollutta kettu pieneltä alueelta ja lähetettiin eviralle kun epäiltiin jotain tautia.
Kaikki oli purtu kuoliaaksi.Vaikka täällä on kauriita,peuroja,jäniksiä karhessa niin näköjään ilves tappaa
kilpailijat tavatessaan.
Heitän vielä väitteen että yksikään koira ei tapa tervettä ilvestä siis yli 12 kiloista.Ei edes ne itälaikat mitkä
kaataa hirvenvasat ja pitää niitä maassa ;D ;D. Laika saa jo mäyrääkin puristella sen aikaa että ilveksen kanssa olisi jo käynyt ohraisesti.
Ajokoira järjestön sivulla on kuva miten ilves on tappanut ajokoira uroksen ja syönyt niskasta ja selästä lihat.Nahka on nyljetty kuin matikalta.
-
Luulisi nyt Kokemäellä muutakin ruokaa susille olevan kuin ilveksiä,no mene ja tiedä. Susi varmaan pitää ilvestä ravintokilpailijana ja ahdistelee jo siitäkin syystä. Pentua saattaa kopuloida ja tappaa porukalla mutta aikuista ei.
Löydettiin kesällä kolme kuollutta kettu pieneltä alueelta ja lähetettiin eviralle kun epäiltiin jotain tautia.
Kaikki oli purtu kuoliaaksi.Vaikka täällä on kauriita,peuroja,jäniksiä karhessa niin näköjään ilves tappaa
kilpailijat tavatessaan.
Heitän vielä väitteen että yksikään koira ei tapa tervettä ilvestä siis yli 12 kiloista.Ei edes ne itälaikat mitkä
kaataa hirvenvasat ja pitää niitä maassa ;D ;D. Laika saa jo mäyrääkin puristella sen aikaa että ilveksen kanssa olisi jo käynyt ohraisesti.
Ajokoira järjestön sivulla on kuva miten ilves on tappanut ajokoira uroksen ja syönyt niskasta ja selästä lihat.Nahka on nyljetty kuin matikalta.
Tiedän ainakin laikan, joka yhtenä vuonna elokuun alkupuolella otti emättömän vasan ja kaato(emä jäi auton alle joten vasa piti lopettaa). Vasa kuoli marttiinin pistoon. Huonosti kävi ilvekselle jota auto tönäs. Polisit oli vähän varotellut, ettei kannata päästää ilveksen jälelle. Toisin kävi.
Samainen koira tappaa supit muutamassa sekunnissa. Useimmiten supipari on alle kymmenen mertin välein "ketarat suorana".
-
Elekeehän nyt liikaa innostuko ;D
Ei ole Kainuusta ja Pohjois-Karjalasta ilut loppuneet, vaikka samoilla seuduin liikkuu muutama hukkakin. En väitä, etteikö susi joissain tilanteissa tapa ilvestä, mutta kovin yleistä se ei ole. Aikuinen kolli on varteenotettava vastus laikaparillekin, joten tuskin hukka itteään huvikseen revittää. Hengen se kyllä pystyy kolliltakin ottamaan, mutta riskinä on oman hengen lähtö tulehtuneiden "osumien" takia.
Omien havaintojen mukaan vahva ilveskanta hävittää ketut lähes olemattomiin. Supi ei näytä kärsivän ilveksen läsnäolosta yhtä merkittävästi. Liekkö syynä sydäntalven luolassa majailu?
Tuohon koiralla kaiken riistan pyytämiseen...Oma kanta on se, että muissa kuin suurpetojahdeissa ei haittaa, vaikka koira hairahtuu väärän elukan perään. Saattaa nimittäin omistajan niska punoittaa, kun aamulla kauraan laskettu kuuluisa karhunhaukkuja jäljittää näätää puolipäivää, ukkojen ollessa passissa ;)
-
Näätähommaan koiran kanssa minä jaksan innostaa aina. Omilla koirilla olen useampaakin käyttänyt näädänpyyntiin, eikä se ole koskaan ollut pois mistään muusta. En nyt sano sitäkään, etteikö voisi jollain koiralla muuta pyyntiä sotkeakin. Kokenut näätäkoira on paras. Tilanteet on usein moninaisia, ja näätä piilotteleva, että koira tarvitsee treeniä kehittyäkseen.
-
Alla oleva kuva kertoo paljon laikan innostuksesta näädänkin pyyntiin. Kuva on viime lauantaisesta pyynnistä. Laikku jäljesti näädän maakommoon, josta sitä sitten kaivoimme yhteistyössä Laikun kanssa. Minä en ollut aivan niin multainen kuin Laikku, mutta melkein. Luulen, että mikään muu koirarotu ei ole isännän kanssa niin yhteistyökykyinen kaiken riistan pyydystäjä kuin laika. Monesti mielenikin herkistyy, kun seuraan miten tosissaan koira ottaa juuri sen riistan pyynnin mitä milloinkin pyydystetään. Se on mestari isäntänsä miellyttäjä.
-
Edelliseen kuvaan voisi todeta että "työ tekijänsä palkitsee"
-
Mikä on SE näädän paino ja onko muita mittoja?
Minulla on viime viikolla ammuttu näätä joka painaa 1800g.
Onko SE näätä ja jos on miten virallistetaan?
-
En tiedä mikä SE on? Tosi iso on kuitenkin tuo näätä. Oma painavin on ollu 1700 kg.
-
Helmikuun Metsästys ja Kalastus lehdessä oli juttua SE näädästä, painoi 1830 grammaa
-
Pitäskö minun pikkusen ottaa pois sitten tuosta omasta näädästä, 1700 g se oli.
-
Alkaa olla tosi lähellä SE:tä. Pitää etsiä jostai virallinen vaaka.
Jos on SE-näätä miten saadaan mittaustulos viralliseksi?
http://www.laikajarjesto.fi/foorumi/index.php?action=gallery;sa=view;pic=628
-
Onko Jarmon punnitus onnistunut, tuliko rekordi? Jos ei niin ei muutako oksaan roikkumaan ja humautat yhen 50g haulilatauksen siihen lisää, menee 20g yli aikasemman SE:n... 8)
-
Jos metsästys päiviä olisi vuodessa VAIN kuusitoista nääntyisin varmaankin pois samoin kun metsästys koiran pito tuntuisi melko turhalta. :'(
-
Onko Jarmon punnitus onnistunut, tuliko rekordi? Jos ei niin ei muutako oksaan roikkumaan ja humautat yhen 50g haulilatauksen siihen lisää, menee 20g yli aikasemman SE:n... 8)
Punnittiin: Painoi vain 1660g.
-
http://youtu.be/S6UkaS6UvYA
Tuossa eilisen tapahtumaa,kunhan hanki muuttuu koiralle suotuisammaksi niin pääsee Jeri oppiin mukaan.Yhdellä reissulla oli jo mukana hihnassa ja näätä saatiin.
-
Tänään Jeri näätäjahissa mukana ja alko jo merkit näkymään,oravanpesän alla virtapiikki ja osasin jo sanoo muille et ei oo näätä enää kaukana.Haukkua ei vielä tullut kun näätä oli kerenny pesästä siirtyä 40m sivulle.Just kun jeri lähti meistä n.50m päähän niin nähtiin näätä puittamassa.Siihen pari laukausta ja näätä juosulla karkuun,löyty 30m päästä hangelta kouristelemassa.Vielä sen verran oli henkee jälellä et sai koiran huuli pari reikää :)
-
Meneekö nahat monttuun, vai ootteko keksiny niille käyttöä?
Itsellä on 1,5 vuotias länsilaika, ja tarkotuksena ois tälle talvea koittaa näädänpyyntiä. Sen verran on tullut kirjoja luettua että suunnilleen tietää miten homma etenee siihen asti että (jos) näädän saa ammuttua, mutta mites sen jälkeen? Nahka tietenki pois, mutta jos sen haluais vaikka seinälle koristeeksi niin mitä sille täytyis tehä?
-
Auttakaahan aloittelijaa näädänpyynnin aloittamisessa. Millaisessa metsässä näätä viihtyy? Olen lukemattomat kerrat yrittänyt löytää näädänjälkiä, jotta voisin laittaa koiran perään. Nyt olenkin ihan hakuammunnalla lähtenyt hiihtelemään jälkien toivossa. Tänä aamunakin hiihdin melkein kolme tuntia, kun ajattelin että on tuoreet jäljet hyvin havaittavissa, kun eilen iltana tuli uutta lunta. Mutta ei jäljen jälkeä, ei edes ketun tai jäniksen. Eli suhteellisen turha reissu, saipahan koirat kuitenkin kunnon lenkin. Onko metsän iällä väliä näädälle? Viihtyvätkö käsittelemättömissä vanhoissa metsissä vai käykö nuoremmatkin talousmetsät? Tässä olis nyt vielä hyvin viikonloppuja jäljellä treenata tuotakin harrastusta, kun vain jotenkin pääsis alkuun. Voihan toki olla että täällä päin ei liiemmin näätiä olekaan. Koirani pelittämisestä näädälle olen melko varma, jos vain jostain sellainen löydettäisiin, kun oravalle ja linnullekin ääntä antaa innokkaasti. Kaikki vinkit aloittelijalle otetaan kiitollisena vastaan!
-
Vanhoissa kuusikoissa ja yleensä vanhoissa metsissä näätä viihtyy!Hommaa itse tai joltain muulta näädän raato,että koira saa retuutta ja leikkiä sen kanssa niin se hoksaa että näitä pitää hakea!Minulla on kaksi länsilaikaa ja ei uros opi hakemaan niinkuin narttu kyllä se sitten on kaverina kun näätä on jo "ylhäällä".On myös ollut muita koiria nartun kanssa opissa miten näätä haetaan ei ne kuitenkaan ole oppineet vaikka on otettu narttu koira kiinni ,ja ammuttu oppipojalle niin että näätä putoaa suoraan suuhun.Hyvä näätä koira on jälkihakuinen!Jos koira menee pelkästään ilma vainulla ei se löydä näätää kuin jos sattuu suoraan verksille jäljille!Minä ainakin kun koirat olivat nuoria vedin näädän roppia pitkin metsiä ja koirat sitä hakivat ja jotain herkkua kun löysivät.Se on mukavaa touhua tuo näätä jahti koiran kanssa ja monta maalintua säästyy kun niitää vähentää.
-
Taiga, jos alueellasi on yksikään oikein innokas hyvän koiran omaava näätämies joka ei yhtään "rajoita" pyyntiänsä niin ei maha mitään, jälkiä ei löydy eikä tule luultavasti löytymään jatkossakaan. Mutta toisaalta, velimatin neuvo hyvä, voihan olla että maastot olleet vääriä.
Kannattaa käydä tarkistuksen vuoksi vanhat metsät kiertämässä pitkien vähä sateisten kelien jälkeen, jos ei silloinkaan näy jälkiä niiden löytyminen vaikuttaa aika toivottamalta.
-
Kyllä tulee turkikset nylettyä ja nahat myytyä.Jos alueilla on paljon teitä ja vanhoja tiepohjia mistä näätä joutuu juoksemaan yli(ei hyppäämällä yli pääse),tämmösiä paikkoja kannattaa kiertää.Ja näädillä on aika samat kulkureitit,eli vaikka yks hävitetään niin uusi kiertää melko samoilta kohtaa.