Seuraavana lauantaian ei löydetty mitään. Sunnuntaina etittiin edellisiltana alueella havaittua kenties yksinäistä vasaa Reinon kanssa. Kävelin alueen Reinon perässä läpi ja törmäsin pienehköihin ehkä yöllisiin hirven jälkiin motouralla. Lähin seurailemaan ja Reino menikin eellä. Reippaasta sadasta metristä lähti varmaan jo miuta karkuun, kun tuulen päältä mentiin kohti. Siitä seuraamista noin 2,5km, mutta eihän se (loppujen lopuksi mullikka) pysähtymään alkanut. Hain tieltä pois.

Iltapäivällä mentiin ettimään harmaan haukkuman lehmän jättämää vasaa pusikosta. Melko pieneen puskaan oli jäänyt, josta perslähdöllä sitten taas mentiin. Reipas pari kilometriä seuraili tätäkin, jonka jälkeen jätti suolla kesken ja alkoi valumaan jälkiä pitkin pois. Loppujen lopuksi useamman koiran ja kommelluksen jälkeen saatiin tuo vasa eräksi.


25.10.

Lauantaina ei löydetty mitään, mutta sunnuntaina vasaa kaipailtiin ja aamusta näköhavainto lehmästä ja vasasta melko pienestä kuviosta. Passit ympäri ja Reino jäljelle. Niin tuore jälki oli, ettei meinannut malttaa oottaa passeja. Linkku irti, niin vauhdilla jälkeä pari sataa metriä, josta löytö ja haukku. Hetki paikallaan ja liikkeelle. Parin kilometrin saattelun jälkeen vasa nurin Reinon eteen.

Iltapäivällä lähellä asutusta ja isompaa asfalttitietä havainto yksinäisestä isosta, jota halu oli jahdata. Vein Reinon jäljelle, jota lähtikin kivasti ja yllättävän omatoimisesti seuraamaan. Rajatieltä ukot nappas kiinni samalla, kun parin sadan metrin päässä kajahti lehmä nurin. Pari hirveä ollut, joista Reinon seuraama oli jatkanut hetki ennen ukkoja rajalle ja lehmä karkkosi koiraa.

26.10.
Syyslomalla ehti hiukan käymään viikollakin. Vasan ettimistä oli ohjelmassa. Yhden juoksijamullikan Reino kaivoi aamusta ylös, parin kilometrin seuraamisen jälkeen lopetti. Vaihdettiin paikkaa, kun aamuinen havainto kenties emästä ja vasasta suonlaidalta. Reinon velipoika jäljelle. Touhuili ja jäljitteli suolla, mutta ei meinannut löytyä mielekästä jälkeä. Kohta vauhdit nousi ja tien yli jälkeä pitkin seuraavaan mäkeen, jossa täysi rähinä päälle. Supin rääkäisyt kantoi hyvin mäeltä kauas. Käytiin lopettamassa pariskunta.
Halusin vielä Reinon kanssa koittaa, kun oli viime aikoina suht kivasti löytynyt ja seuraillut(ainakin viime syksyyn verrattuna). Etin liinan kanssa jäljen pellolta, josta suolle. Siitä laskin Reinon irti. Samalla koitin silmällä seurailla tuoreita jälkiä, kun tuntunut, että näin parhaiten tajunnut mitä ollaan tekemässä. Koira kävi vielä kertaalleen heittämässä volttilähdön pellolta, jonka jälkeen meni miun ohi ja jatkoi suolle melko määrätietoisesti (7, 9, 11km/h). Mikä yleensä osoittaa, että tuoreilla ollaan.
Kulki ison U-kierroksen suolammen rannasta ja kiersi lähtösuuntaan suolta pois kuusikkoon, josta tielle. Sinne kaveri oli ehtinyt jo oottelemaan ja ilmoitti kahdet jäljet olevan soratiellä, johon Reino tuli. Kehotin kannustamaan jatkoon - niin teki ja koira meni. Hilpasi yli pellon suon laitapuskiin, josta kiersi muutaman sadan metrin lenkin ja suon laidassa pari haukahdusta löydön merkiksi ja samantien vauhdit 20-24. Siitä aika suoraviivaisesti noin 1,5km hirvien kanssa pienehkölle hakkuulle, jossa auttamatta jäi paljon. Ehdin itse aukon jälkeen tulevalle uralle samaan aikaan, kun koira tuli siihen. Rupesin tutkailemaan jälkiä, niin koira jo jatkoi suon puolelle. Löysinkin aukolta kahdet jäljet. Koira olikin jo silloin noin 800m päässä seuraavan tien ylityksessä, josta kaveri nappasi kiinni, kun seuran raja vastassa. Siitä löytyi tiestä yhden hirven jälki, joten toinen oli jäänyt johonkin suolle.

Aiemmasta uran ylityksestä Reino ihan kivasti lähtikin jäljelle ja noin sadan metrin päästä lähti turvesuon suuntaan. Siitä kohtaa haarautuikin toiset tuoreet jäljet. Näkyi Reino niitä seuraavan (3-9). Hyvin selvitteli hirven pyörimisiä ja sitten alkoi haukkumaan noin 150m päässä. Pari minuuttia ja liikkeelle (11-14). Turve suon mutkasta samalle reitille, josta aiemmin tultiin tännepäin. Aika rauhallista 9-14 meni pääasiassa ja välillä aina haukkui Reinokin. Pusikon laidalla pysähtyi useampaan kohtaan haukkumaan ja valui hiljalleen aukon takaiseen kuusikkoon. Siellä lopetti jostain syystä ja lähti takajälkeen. Olin tiellä ja näin Reinon pellolla, josta vihelsin pois. Vein tiheikköön uudelleen jäljille. Menossa kun oltiin, niin kaveri ilmoitti nähneensä aukossa mullikan. Joten sen perässä varmaan oltiin. Päätin mennä kuitenkinkuusikon läpi tieuran alkuun, jotta varmistuisi. Useammat yölliset jäljet näkyi. Reino pyöri ja hösläili hieman, mutta oottelin luo ja lähdin yksiä seuraamaan. Lopulta Reino tuli ohi ja hieman edellä törmäsi yksiin jälkiin ja “kysyi” mennäänkö näitä. Usutin perään ja lähdin itse valumaan pellollepäin. Reino näkyi lähteneen ihme kyllä tiheikön läpi mettäautotietä kohti(3-9). Paineli hiljalleen (1-5) tien yli ja suonpuolelle, josta vanhan kaatopaikan tien yli takaisin oman seuran puolelle. Ihme ja kumma senkun jatkoi jälkeä entisten peltojen läpi takasin kohti mettäautotietä, johon olin ehtinyt. Menin oottelemaan videon ja kiväärin kanssa tielle ylityskohtaan. Reino aloittikin haukun 350m tiestä. Mahtava jäljitys ja LÖYTÖ päätteeksi! Toivottavasti Reino sai itselleen tuosta palkinnon! Miusta tuntui ainakin mahtavalle. Ei kauaa jatkanut, kun alkoi hiljalleen 0-1 valua tietä kohti. Kohta Reino tulikin tiellä, mutta yksin ja melko väsyneen oloisena. Kehuin ja laitoin Reinon häkkiin mukavien herkkujen kanssa. Passimiehet oli lähteneet, joten jahti ei ollut enää aktiivinen. Teki mieli selvittää, mikä tuolla haukussa oli vai oliko mitään. Reino ei kuitenkaan ollut ikävissään, eikä hädissään poistullessaan, vaan aika väsynyt. Hirvi sieltä löytyi melkoisessa ryteikössä, jossa raivausjätteet oli pitkin poikin reiden korkeudella.

Koitetaas päästä nykypäivän tilanteeseen hiljalleen...

SYKSY 2021

 
Syksy alkoi tottakai karhujahdeilla. Reinon kanssa tuli liinailtua jonkun verran. Jälkitreenit on kyllä sen saaneet aikaan, että aika kivasti Reino tuoreet tienylitykset merkkaa, niin hirvet, siat kuin karhutkin. Yhtään oikeen kunnollista jälkeä ei päästy nostamaan, eikä tuoreille hajuille laskemaan.

Sikoja on tuntunut olevan syksyn mittaan aika kivasti niin jälkien perusteella, kuin riistakamerakuvienkin. Pari kertaa ollaan syötöltä käyty koittamassa aamusella yölliselle jäljelle. Ei ole jäljitykset pitkälle riittäneet...eikä toki ihme, kun toisella kertaa jälkispecialisti harmaa kahlasi samoilla jäljillä noin 5km, jonka jälkeen seuran raja vastaan.

Toisella reissulla pari supin poikasta kaivoi Reino suolta. Tappoi ekan ja toista koitti kaivaa turpeen alta. Pari muutakin supia otettiin hengiltä hirvien ettimisen yhteydessä syksyn aikana.

Syyskuun puolella muutama hirvilöytö tuli ja ihan haukun kera. Mutta eivät paikallaan tuntuneet pysyvän kuin hetkisen. Liikkeelle lähdön jälkeen Reino seuraili alkusyksystä hetken matkaa, mutta jos räväkkä lähtö niin ei paria sataa metriä pidemmälle mennyt, vaan ukon sijaintia tarkastettiin.

Sitten olikin Tuntsan reissu, jossa koirat terästäytyivät pääasiassa porojen kanssa. Toki Reino haukkui hetken teerille, josta pääsin sitten haukun loputtua yhden ampumaan. Poroja saatteli max pari kilometriä, jos väliin pääsee, niin lopettaa kyllä karjasemalla.
Tuo karhukoiran retkale alkoi erään tuntsalaisen avosuon reunapusikossa haukkumaan noin kilometrin päässä miusta. Tietenkään ei kenttiä, joten ei tarkemmin paikkaa nähnyt. Puolen tunnin haukun jälkeen lähin lähemmäs, kun sivutuuleen pääsin suonlaitaa kulkemaan. Tietenkin oli toiveena hirvi tai hurjimmissa unelmissa jopa karhu. Reino liittyi mukaan ja hienoltahan se kahen koiran räväkkä haukku kuullostaa. Tiheässä puskassa haukuttava oli ja välillä hyökkäsi niin, että aina välillä toinen koirista ulahtaen sinkoili suolle karkuun ja taas takaisin... Hetken siinä jännitin ja ihmettelin ja oottelin, josko ois päässyt näkemään. Sitten taas syöksähdys ja PORO prkle tietenkin koiran perässä koittaen potkia koiraa. No, eipä jännittänyt enää.

Reissun jälkeen kotikulmilla sikoja ja hirviä etittiin. Pojan ja koirien kanssa vietetyn laavuyön jälkeisenä aamuna autolle tultuamme pojan kanssa huomattiin, että kaverin harmaa haukkui jotain muutaman sadanmetrin päässä. Koitettiin selvittää, mitä siellä on. Just ja just ehittiin eteen, kun sika tuli tien yli mäen päällä. Harmaa vielä pienen matkan päässä, niin sovittiin, että lasken kkk:n irti. Samalla, kun löysäsin, niin viiruporsas hyppäsi ison sian jälkiä tielle ja yli. No tottakai koira hyökkäsi sen perään. Haukku päälle parin kymmenen metrin päässä tiestä. Laskin varmuuden vuoksi Reinon melkein heti perään, kun aattelin, että saattaa iso tulla vihasesti nuorta koiraa opettamaan. Reino lähtikin seuraamaan isoa sikaa. Harmaa meni hieman eri reittiä, varmaankin jonkun toisen sian jälkeä tien yli. Ja hiljalleen olivat kohta samassa paikassa, jolloin Reino lähti pois ja tuli karhukoiran possuhaukulle. En tiiä kumpi teilasi possun, mutta haukku loppui pian sen jälkeen/hieman ennen kuin Reino meni paikalle. Ja sen jälkeen kkk lähtikin pois. Menin Reinon luo ja sillä oli kuollut viitisen kiloa painava raitapossu edessään. Jahti lopetettiin samantien, kun saatiin koirat pois. Eipä arvattu, että syyskuussa olisi pikkupossuja, kun ei olleet missään käyneet esittäytymässä aiemmin.

Kuvat parista

Jospa jatkais siitä mihin tän päiväkirjan pitäminen loppui eli vuosi takaperin joulukuuhun oli päästy. Pahoillani, jos jotakuta ärsyttää vanhojen kirjailujen lisääminen, mutta ihan oleellisia juttuja tämän meikäläisen koiran kannalta, niin lisään mitä olen muistiin kirjaillut itselle vuosi sitten.

13.12.
Mahtaako tuo olla ihan lumikelin koira vai sairastelukierre ohitettu. Jokatapauksessa ihan on ollu ku eri koira viime viikot. Lunta tuli sen verran, että jälkiä päästiin kattelee...ja sitähän tehtiin. Lucianpäivänä hangattiin useempi tunti samoja uria ja varmisteltiin, että kuviossa sika pitäs olla. Rajan läheisyys on laikan onni. Ei kehtaa muut laittaa koiria, niin päästiin kokeilee.

Luottamus ei ollut koiraan ihan mahdottoman kova, mutta lupasin koittaa. Aattelin, että liinaan hetken, jotta nään, että koiralla into jälkeen jne. Jälkitreeneissähän liinan kanssa mennyt tosi komeasti, mutta irti laskusta ei kauas ole mennyt, jos ei tavoita elukkaa ja sitten tullaan takasin ja ihmetellään mitäs nyt. No, nyt oli ehkä muutaman tunnin vanha sian jälki, joka näkyi muutaman sentin lumessa kivasti. Luvan saatuani lähdin liinaamaan. Tuntui jälki kiinnostavan taas oikeasti. Pusikkokin oli sen verta tiheä, että aattelin tekeväni enempi hallaa jarrutellessa, joten linkku auki jo noin 100m lainauksen jälkeen. Ite päätin jatkaa jäljellä, jos koira luovuttaisi, niin saataisiin ainakin sika liikkeelle.


Vilkuilin pusikossa puhelimesta, että tuntuu jatkavan, kun itse seurailin jälkeä. Välillä pysähteli, mutta oli itelläkin työstämistä päästä välillä eteeenpäin. Ite olin päässyt ehkä 300m, kun koira reilun kilometrin jälen päästä ulahteli liikkeelle lähdön kunniaksi. Sitten mentiinkin pariakymppiä suon laidan pusikkoa pitkin suoraan rajaa kohti. En tiiä, onko huono vai hyvä, mutta ääntä tuli melkolailla koko ajan. Toki johtuu siitä, että koira oli aivan sian kannassa kiinni koko kilometrin matkan, jonka jälkeen jysähti. Koira tosiaan pari metriä sian perässä ampuma hetkellä. Sen puoleen ainakin helpottaa, että tietää jotakuinkin tarkkaan, missä sika menee. Noin 100kg karju siis saatiin. Oli aika pirun hyvä mieli koiran puolesta.


17.12.
Seuraavalla viikolla pääsin etätöiden nojalla juoksuttamaan koiria aamusta. Ei löytynyt ihmeitä, niin hirven jälkiä koitettiin nuoremman kanssa selvitellä. Sitten tulikin pyyntö, jos ehtis sikaa torppaamaan rajalle. Koira konttiin ja sinne. Hetken kerkesin olla passissa, kun puskan taakse hiipi sika. Hieman huonosti näkyi, mutta aikalailla rajalla oltiin ja loukkantunut eläin kyseessä, niin ammuin. Sika otti loikkaa takaisin päin ja katosi. Siitä pääsin laskemaan koiran hetken päästä jälelle. 1,3km päästä tavoitti, josta 400m sian kannassa ja sika nurin uralle. Ukolta surkeeta, mutta koiralta hieno homma!(tästä laitoinkin tuon kuvan kun koitin foorumin toimivuutta).


Sen jälkeen pari ihan hyvää hirvi löytöä, mutta juoksevat niin pirusti. Parin kilsan verran seurannut, mutta sitten varmaan jo jäänyt jälkeen sen verta, ettei enää kiinnosta.


23.12.
Taas tänään ihmettelin, kun autosta laskin, että ei oo syksyinen koira tämä. Into pinkeenä painaa näkymättömiin häntä suorana ja jopa haun oloista liikettä. Jäljet kiinnosti kaikki, vaikkei uuden lumen takia tuoretta paljoa näkynytkään. Sitten otti irtoamisen selkeesti jälkeä pitkin. Ensin tais mennä taka jälkeen, kun pääsin reilusta sadasta metristä aukon yli seuraamaan. Sitten toiseen suuntaan ja vauhdit siellä 10 kantturoissa kuono maassa. Teki sellaisen 500m päähän ulottuvan lenkin joka tuli melkeen viereen. Siinä hetke ihmetteli ja söi lunta, jonka jälkeen ohjasin jatkamaan. Lähti menemään samaa vauhtia eteenpäin. Koitin tarkastella jälkiä, niin tosi huonosti näkyi lumen alta hirven jälki. Jatkoi auton jättöpaikan vierestä uran yli, jossa olin aika varma, että stoppaa tollaselta jäleltä(noin 400m päässä). No jatkoi eteenpäin. Seuraava tie onkin sitten vyöhykkeen laidassa noin puolentoista kilometrin päässä. Aattelin, ettei hätää varmasti kääntyy ympäri ennen sitä. Sinne vaan jatkui meno. Oli pakko hypätä autoon ja tarkastaa lähempi ylitys. Samanlainen luminen hirvenjälki. Ehdin juuri autolla vyöhykkeenlaitatielle kohdalle, kun koira hyppäsi vyöhykkeen puolelle. Huusin pois. Samanlainen lehmän ja vasan lumen peitteinen jälki löytyi..? Välillä kiinnostaa noinkin kovin.

Joku on loksahtanut kohdalleen...ainakin hetkeksi. Toki haukkumisesta en taas tiedä, miten kävisi, mutta nuo alkaa olla sellaisia jälkitöitä, mitä tähän rajan pintaan riittäisi vallan mainiosti. Ja tuo parin kilometrin jälkeen juoksuhirven luovuttaminen on itse asiassa jopa toivottavaa.

Summa summarum vuosi 2020 on pelastettu, vaikkakin oli melko paska syksy.


No eipä vielä päästy vuoden vaihteeseen...

26.12.
Tapaninpäivänä oli tarkoitus viettää vielä rauhassa kotioloissa. Pojan kanssa Jensin eräelämää katsellessa tuli soitolla tiedustelu kiinnostuksesta sikajahtiin ja vielä koiralle olis käyttöä! No, tietenkin kamat niskaan ukoille ja menoksi.

Useampi sika oli ollut liikenteessä, mutta aamusella lunta tuhnuttanut jälkien päälle. Liinassa selviteltiin lähtösuuntaa hetki ja samalla ukot passeihin. Kun valmista, niin laskin koiran irti ja lähdin jälkiä pitkin perään. Innoissaan lähti, mutta kierto hiljalleen takasin tielle päin ja loppujen lopuksi tielle. Jatkoin matkaa ja katselin, että melkeen tiellä käyneet siat, jolloin koira tulikin takaa ja lähti jatkamaan eteenpäin. Toisen samanlaisen lenkin teki vielä, jonka jälkeen nousi pellon laidalle, jota pitkin lähti menemään suht reippaasti. Sinne ku pääsin, totesin koiran olevan samoilla lumisilla yöllisillä jäljillä. Siat oli kulkeneet pellon laitaa muutaman sadan metrin.

Pellolta koira nousi mäkeen, jonne jatkoin itekin perässä. Mäen päälle, noin 150m, noustuani, oli koira jo useemman sadan metrin päässä. Koitin ettiä raivatusta metästä varmistusta jäljille, mutta hankalaa oli. Kohta löytyi kuitenkin jäljet, ja tuoreet oli! Oli tainnut hiukan oikaista koira ilmasta hajut saaden. Melkein samantien alkoi uc:kin näyttää punasta. Noin kilometrin verran oli seuraillut, ennen ku tavoitti. Haukku siirtyi koko ajan hiljalleen kohti rajaa, jonne matkaa alle 500m. Porukasta erkani pari sikaa, jotka koittivat pellon yli, johon toinen eräksi. Mäki, jossa koira oli sikojen kanssa, on melko karmaiseva taimikkopusikko, jossa raivausjätteet pohjalla. Sinne jurovat usein kuulemma siat. Reino jatkoi kuitenkin pusikoitten reunoilta kohti rajaa, jossa viimeisella vyöhykeuralla passi ei ehtinyt ampua, kun iso karju hyppäsi uran yli...ja tietenkin perässä koira.
Kattelin puhelimesta, että sinnehän se raja-aidalle juoksee. Ei tainnut olla tutuin reitti elukallekaan, kun menivät hetken aikaa koiran kanssa edes takaisin raja-aidan laitaa, ennen kuin sika pääsi läpi. Onneksi Reino tuli sieltä kohta omia jälkiään suosiolla pois. Hyvät työt mielestäni kuitenkin Reinolle tänään. Olisi ollut kiva, kun tuon karjun olisi sille saanut, mutta hyvä että ollut tilanteita ja saatiinhan yksi kuitenkin, joten jahtaajillekin jotain palkintoa värjöttelystä.


Hirviä kerettiin vielä pari kertaa koittaa ettiä, mutta ei ne haukkuun halunneet jäädä. Tosin en tiiä, oisko haukkunutkaan, vaikka oisvat jääneetkin. Sehän tuossa oikeestaan se idea olikin, et ois saanut varmistuksen tuosta haukkumisesta. Kun ei oo haukkua kummoisesti kuulunut. Jää se sitten jännitykseen ens syksyyn, että haukutaanko vai koitetaanko nyt vaan saaha elikot liikkeelle...


No joka tapauksessa oli mahtavaa, että saatiin sikatilanteita ja hienoja onnistumisia. Koira osoitti, että toimii riittämiin sikojen kanssa, kun on vaan terve. Hirvikin kiinnostaa, muttei samoissa määrin. Kapinen supin perkle saatiin pois kanssa ladon alta vuoden lopussa vielä.

VUOSI 2021


Maanantaina etätyötä koneella ruokikseen asti, jolloin huomasin, että oli tullut wa-viesti possujahista. No, romppeet kasaan ja koirat konttiin. A-radalla yksi varmistuslaukaus, kun kivääri kaatui lattialle edellis-iltana. Kokoontumispaikalla tiedusteltiin, mentäiskö koiralla vai ilman. Pienessä motissa piti olla. Toki sanoin, jotta koiran mielellään laitan mettään, jos ei kukaan mieltänsä pahoita, vaikka vyöhykkeestä vain parisataa metriä.


Passit oli valmiina ja koira irti ja itse perässä peltoon, jossa olivat olleet yöllä. Koira haisteli jälkiä ja alkoi ottamaan ilmasta vainua, muttei oikeen tuntunut varmistusta saavan. Tuli vhf:stä tietoa, että sikoja oli liikkeellä motin sisällä ja tulossa peltoa kohti, jossa olin. Koira kuulikin aiemmin ja lähti pomppimaan pellon laitaa kohti. Kohta metän laitaa pitkin vilahtelikin tummia hahmoja kuusen tarrien väleistä noin 100m päässä. Vasta ihan pellon kulmassa oli pienehkö aukko, josta erotti, kun eka sika meni. Siihen otin valmiiksi jo toiselle, mutten ehtinyt, kun piti seurata mihin koira menee. Näin koiran olevan pari metriä sioista sivussa juuri ennen kuin kolmas sika pysähtyi aukon kohdalle, ja poks.


Kaikki hävisi kuusikon hämyyn. Epämääräistä rytinää ja rähinää ja yksi sika teki ryntäyksen taaksepäin, jolloin hyppäsi koirakin hieman taakse ulahtaen ja takaisin. Kohta koira alkoi haukkumaan melkolailla ampumapaikalla ja heti perään kaksi sikaa juoksi seuraavalla aukolla. Mieli ois tehnyt juosta parempiin asetelmiin toisten sikojen kanssa. Ajattelin kuitenkin, että eiköhän ole parempi varmistaa ekana ees tämä yksi ja tarkastaa koira. Kiikarilla sain tiirailtua, että haukun loputtua koiraa riuhtoo raatoa siellä. Noin 80-90kg naaras siellä pötkötti. Kävin kehumassa vieressä ja varmistin hengen paenneen siasta ja koiran olevan ehjä. Sitten koira pois raadolta ja ohjailin toisten jäljille. Toiset saivat peltoa ylittäessään hiukan kannustusta passimiehiltä, mutta jäljissä ei näkynyt verta. Koira menikin jo muutama sata metriä edellä.


Aika nopeasti huomasin, että tässä hangessa villapaita on liikaa. Lunta oli noin polviin taimikoitten harvennuksissa. Katoin, että koira jatkaa jälkeä, niin aattelin käydä heittää paidan autolle. No, tulihan siinä välissä ukkoa ikävä tai jotain, mutta koira tuli takasin. Tämä hieman ihmetytti, kun kuitenkin ihan verski jälki. Päätin oikasta hiukan ja lähteä viemään koiraa takasin jäljelle ja samalla kulkea ite jälkeä. Tiiä sit alkoiko koira hiukka arastella hyökkäyksen jälkeen vai tajusko lumen hiukka hidastavan väistöjä, mutta ei kiinni asti mennyt enää. Siat ei menneet kovaa edellä, mutta koira kävi välillä ukon luona ja seuraili jälkeä. Olivat hinkkailleet itteään pihkaisiin kuusiinkin välistä ja moljanneet hetken mutaojassa, joten kiire ei tuntunut olevan.


Melkeen viis kilsaa tuli temuttua(aika sikamaisia reittejä). Kamat oli viimeistä hitusta myöten läpimärät, kun alettiin olla passilinjan lähellä. Sisämaan kautta siis kiersivät taas kohti rajaa. Olivat kuitenkin päässeet livahtamaan kahen ukon välistä huomaamatta itämaahan...

..ei ois päässeet, jos koira ois ollu kannassa. Mutta toisaalta, jos jos ja jos. Hyvä, että koira ehjä ja saatiin kuitenkin sika ja hieno jahtipäivä!

Yhteenveto Jalostuspäivien 2022 (29.1.-30.1.2022) tilanteesta:
Yhteistyössä rotujärjestöjen kanssa on sovittu, että luento-ohjelmaa ei järjestetä lauantaina 29.1.2022. Sunnuntain 30.1.2022 näyttelyn osalta näyttelytoimikunta on päättänyt, että näyttely siirretään myöhemmin pidettäväksi.
Näyttelyn uudesta päivämäärästä päätetään tammikuussa. Sen jälkeen katsomme rotujärjestöjen kanssa yhdessä, että pidetäänkö samana viikonloppuna myös luentotilaisuudet.
Nopeasti huonontuneen koronatilanteen takia on alueellamme koronarajoitukset kiristyneet huomattavasti, ja nykyisillä rajoituksilla ei kummankaan päivän tapahtuman järjestäminen ole oikein mahdollista. Koska on olemassa suuri riski rajoitusten jatkumiseen vielä jalostuspäivien viikonloppuna, ei tässä tilanteessa ei ollut muuta järkevää vaihtoehtoa kuin yllä mainittu ratkaisu.