varmasti. Oppirahojahan tässä on makseltu jo muutama vuos koiratouhuista. Kokeilemalla, tekemällä ja menemällä mahdollisimman paljon mahdollisuuksien mukaan...kantapäät kipeenä. Siltikin sen verta jääräpää taian olla ja vastavirtaan hiukan soutaa, että jämptiä enkä harmaata taia itelleni ottaa. Vaikka kuten sanottua varmaan olisi todennäköisyydet korkeammat sieltä tavoite saavuttaa.
Näillä kahdella katellaan vielä hetki, miten karhujen ja villisikojen kanssa pärjäillään. Jos ei, niin jossain vaiheessa tulee olemaan sellainen koira, joka karhun etsii ja sitä haukkuu. Tällä hetkellä tuntuu ainakin siltä, että se tulee olemaan laika tai kkk, sen verta miellyttää kyseiset rodut itseä.
Jos kävisi oikeen tuuri, niin nykyinen laika hiukan vielä itsenäistyisi sekä sitkastuisi ja kkk pelaisi tulevaisuudessa karhulle. Silloin olisi mukavat koirat, kun toisella pystyisi pyytämään pienemmissä alueissa ja isompien teiden ja rajan läheisyydessä sekä uskaltaisi löysätä irti tiukemmallakin aikataululla. Ja sitten toisen kanssa olisi mahdollista löytää elukoita isommista alueista, seuraisi vilkaampia juoksijoita ja pysyisi työmaalla pidempään.
On se taas mukava kesä treenailla ja syksyllä sitten näkee missä mennään...

Jopa itekin tiiän jonkun ihan kovan sekulin karhuhommiin, joten kyllä varmasti niistä voi saaha ihan mitä vaan. Jotenkin omasta mielestä se on vaan sellasta omahyvästä hommaa, missä vaan itelle toimiva koira just nyt tavotteena...ilman että ajatellaan mitään tai ketään muuta. Onko se sitten oikein tai väärin - enpähän lähe tuomitsemaan, vaikken varmaan itte tekemäänkään.

Tuntuu oma kkk:kin kasvaneen jo melkein aikuismaiseksi ja hirven ja sian jälille vetoa on turhankin rajusti, jotta liinaaminen ois kivaa. Saa nähä, jos vaikka alkais pelaamaan syssyllä... tuttuun tyyliin tullaan kesän läpi kyllä touhuamaan ja koittamaan molempia koiria viedä oikeille ja tehdyille jäljille mahdollisuuksien rajoissa.

...jos ei tuosta parin vuoden sisällä kasva karhulle mitenkään pelaavaa koiraa, niin vähän on takaraivossa alkanut ajatus karhuverisestä itälaikasta kypsymään

Vaikken tosiaankaan mitenkään karta tai katso kieroon mitään rotuja, niin jämyä en vaan tuu ite ottamaan (vaikka todennäkösesti varmin ja helpoin ois)

 

Eihän sitä tiiä, siitähän vois tulla vaikka minkämoisia hyvähakusia, varhaiskypsiä hirvi+karhupuimureita, jotka tulis kutsusta luo ja pitäsvät yhteyttä isäntään silti haukkuen yön yli.... tai sit ei.

Pistän kesäksi samaan häkkiin ja teen pesueen jämptlannin laikoja. Sitten otan niistä itelle kaks, niin on kolme vuotta sitten aikaa tuleeko kummastakaan mitään.

Mietin, että kun on risteytys jämptin kanssa, niin puolittuisi tuo odotusaika.

Vähän suolaa...

Anopilla on pohjiksen pentu ja emäntä kuolaa mäykkyä, niin koulutettavaa on ihan jo omiin tarpeisiin.

Voi hitto, että nuo kapiset on niin ihania. Tuo retale kun välillä noita kapisia ketun retaleita juoksee kiinni, tappaa ja sitten retuuttaa, niin pesuhommat tuttuja.

Makia painia tuommoisen pesua vähän inhoavan itäkaikan kanssa pesuhuoneessa...

Ottanut nyt monta syksyä tuolle jo sen 3 kk kuurin metsästysajaksi, millä ehkäisee nuo kapitartunnat ihan varmuuden vuoksi.

Vähän tuntuu, että luovun jo tuon nartun penikoimisen kanssa. Leikkautan ennenkuin tulee liian vanhaksi ja alkaa narttujen vaivat iskemään. On sitten toivottavasti peliuraa pidempi aika jäljellä.

Kyllä se jo hyvä piski on. Viime syksynä ei nuo joet ja purotkaan enää hidastaneet. Vähän kylmäsi jo yhdessä vaiheessa ja piti vähän pidellä taukoa, että jäät varmistuu.